Mzungusta ystäväksi
Erään vanhemman lähetyssaarnaajan yksinkertainen palvelutyö jätti pysyvän vaikutuksen.
Oliko puussa mzungu? Mitä ihmettä mzungu teki puussa? Ja millä ihmeen työkalulla hän leikkasi oksia niin nopeasti?
Tällaiset kysymykset vilisivät niiden ugandalaisten mielessä, jotka katselivat, kuinka joku ulkomaalainen (mzungu) käytti akkukäyttöistä puukkosahaa karsiessaan valtavan, varjostavan puun kuolleita oksia. Pelkkä työkalukin oli ihmeellinen paikallisten silmissä. Monet heistä eivät koskaan olleet nähneet mitään vastaavaa.
Mutta vielä hämmästyttävämpi oli itse mzungu. Vanhin Roland Harris, vanhempi lähetyssaarnaaja Utahista Yhdysvalloista, karsi korkealla olevia kuolleita oksia toinen toisensa perään. Alhaalla olevat ihmiset hämmästelivät, että ulkomaalainen teki jotakin sellaista jonkun heikäläisen puolesta.
Loppujen lopuksi vanhin Harrisin yksinkertainen palvelutyö johti ystävystymiseen sellaisen henkilön kanssa, joka ei ollut halunnut olla missään tekemisissä kirkon tai kenenkään siihen kuuluvan kanssa.
Tutustumme Godfreyhin
Vanhin Roland Harris ja sisar Janet Harris palvelivat kuukautta vailla kaksi vuotta lähetystyössä Kampalan lähetyskentällä Ugandassa. Sisar Harris, joka on sairaanhoitaja, kutsuttiin palvelemaan lähetyssaarnaajien lääketieteellisenä neuvojana. Vanhin Harris on eläkkeellä oleva rakennustyön valvoja. Hän osaa korjata melkein mitä vain, ja hän huolehti kirkon kiinteistöistä ja lähetyskentän autoista.
Pian Ugandaan saapumisensa jälkeen vanhin ja sisar Harris palkkasivat paikallisen kirkon jäsenen, Maryn, auttamaan kotinsa siivoamisessa.
Mary oli kastettu kolme vuotta aiemmin. ”Hänestä tuli pian rakas meille”, sanoo sisar Harris. ”Hän opetti omalta osaltaan meille ugandalaisia tapoja.”
Mitä paremmin he tutustuivat Maryyn, sitä enemmän heidän ystävyytensä syveni. He saivat pian kuulla hänen aviomiehestään Godfreystä. Hän oli hyvä mies, joka kuitenkin piti etäisyyttä kirkon jäseniin, etenkin lähetyssaarnaajiin. ”Hän ei päästänyt lähetyssaarnaajia kotiinsa”, sisar Harris selittää. Mary halusi kuitenkin Godfreyn tapaavan heidät.
Hän kutsui Harrisit pikaiselle vierailulle. ”Meillä ei ollut mitään odotuksia”, sisar Harris selittää. ”Kerroimme Godfreylle, että Mary on nyt rakas ystävämme, ja haluamme oppia tuntemaan hänen perheensä.” Godfrey jutteli heidän kanssaan, mutta ei oikeastaan lämmennyt ajatukselle siitä, että oppisi tuntemaan heidät muutenkin kuin tuttavina.
Tuo kaikki muuttui, kun vanhin Harris ilmestyi paikalle puukkosahansa ja tikkaiden kanssa tarjoutuen palvelemaan heitä.
Käännekohta
Godfreyn ja Maryn kodin ympärillä kasvoi valtavan korkeita varjostavia puita, jotka olivat täynnä kuolleita tai liian pitkiksi kasvaneita oksia, jotka ulottuivat uhkaavasti heidän kattonsa päälle.
Vanhin Harris ryhtyi välittömästi työhön. Hän vietti puiden latvuksissa neljä tuntia katkoen jopa 25 senttiä paksuja oksia. Työ olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. ”Olin ainakin kuuden metrin korkeudessa”, vanhin Harris sanoo. Kun ihmiset kulkivat ohi, he saattoivat tuskin uskoa silmiään.
Godfreykin oli hämmästynyt. ”Hän kiitti meitä ylenpalttisesti”, sanoo sisar Harris. Tällaiseen melko yksinkertaiseenkin tehtävään kuten puiden karsimiseen voi liittyä vakava riski. ”Heillä ei ole lainkaan rahaa lääkärinhoitoon”, sisar Harris selittää. Jos joku esimerkiksi putosi puusta ja katkaisi käsivartensa tai jalkansa, sen täytyi todennäköisesti antaa parantua itsestään.
Maassa oleva suuri oksakasa loi perustan hyvälle ystävyydelle. ”Siitä lähtien Godfreyllä oli tapana tulla ulos tervehtimään meitä”, vanhin Harris sanoo. Godfrey ja Mary alkoivat myös toivottaa muita kirkon jäseniä tervetulleiksi kotiinsa.
Niilin ylittäminen
Kuukausien vieriessä eteenpäin vanhin ja sisar Harris tutustuivat paremmin Godfreyhin ja Maryyn. Lopulta tästä ystävyydestä tuli Harriseille voima ja tuki, kun he kokivat yllättävän murhenäytelmän lähetystyöaikansa puolivälissä. He saivat kuulla, että heidän poikansa Brad oli kuollut liikenneonnettomuudessa.
Heti kun Mary ja Godfrey kuulivat siitä, he pukeutuivat parhaimpiinsa ja lähtivät vaaralliselle matkalle ollakseen rakkaiden ystäviensä rinnalla.
Ugandassa vain harvoilla ihmisillä on jokin kulkuneuvo. He joko kävelevät tai menevät taksilla. Ehdottomasti yleisin taksi on boda boda, moottoripyörä, jollaisen kyydissä voi usein nähdä kuusikin ihmistä yhtä aikaa.
”Pimeässä boda bodalla ajaminen on vaarallista”, sisar Harris selittää. ”He ylittivät Niilin boda bodalla pimeässä.”
Matkattuaan vaarallisia teitä pitkin yön pimeydessä oman henkensäkin uhalla Godfrey ja Mary ilmestyivät paikalle halukkaina ”suremaan surevien kanssa” ja ”lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” (Moosia 18:9). Tuona iltana myötätunto ja rakkaus olivat tosiaan tehneet täyden kierroksen. Mary ja Godfrey olivat ne, jotka tekivät palvelutyötä. ”Se oli todella merkittävää”, sisar Harris sanoo. Mary ehdotti, että he kaikki polvistuisivat yhdessä rukoukseen. Godfrey tuli mukaan epäröimättä.
Vanhin ja sisar Harris matkustivat Kaliforniaan Bradin hautajaisiin. Sen jälkeen he palasivat Ugandaan palvelemaan lopun lähetystyöaikansa. Vielä nykyäänkin kotiin Utahiin palanneet Roland ja Janet Harris ovat läheisiä Maryn ja Godfreyn kanssa.
Palveleminen on avain, joka voi avata ovia, jotka pysyvät muuten suljettuina meiltä. Kuten presidentti Thomas S. Monson opettaa: ”Kun epäitsekäs palvelu poistaa itsekkäät pyrkimykset, Jumalan voima toteuttaa Hänen tarkoituksensa” (”Alttiita ja kelvollisia palvelemaan”, Liahona, toukokuu 2012, s. 68).