Ei enää riippuvainen: pääsin eroon pornografiasta
Ollessani nuori nainen en koskaan ajatellut, että joutuisin vaikeuksiin pornografian kanssa.
Kuvitus Jim Madsen
En koskaan uskonut, että pornografiariippuvuus voisi olla tyttöjen ongelma. Noin 16-vuotiaana huomasin olleeni väärässä. Käsiini osui pornografiaa sisältävä video, ja koska olin yksin ja utelias, katsoin sen. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen tuntui, että minun täytyi katsella jotakin joka päivä. Tulin riippuvaiseksi pornografiasta.
Pornografian katsominen sai oloni tuntumaan pahalta. Tiesin sen olevan väärin, mutta en tehnyt mitään muuttuakseni. En ollut koskaan onnellinen. Tunsin olevani likainen ja Saatanan houkuttelevan saastan saastuttama. Löysin silti tapoja katsella sitä tyydyttääkseni mielihaluni. Riippuvuuteni johti yhä uusiin vääriin tekoihin. Valehtelin kaikille: veljelleni, äidille, ja pahinta kaikesta, Herralle ja itselleni. Sanoin itselleni, ettei yksi elokuva lisää olisi haitaksi minulle, ettei yksi rivo kertomus lisää olisi kovin paha asia.
Kävin yhä kirkossa, toimintailloissa ja seminaarissa, mutta minulla ei ollut oikeata asennetta eikä Henki ollut kanssani. Olin närkästynyt, enkä saanut oppiaiheista mitään irti. Lakkasin maksamasta kymmenyksiä, rukoilemasta ja lukemasta pyhiä kirjoituksia. Tunsin syyllisyyttä, mutta en siltikään saanut itseäni lopettamaan. Oloni oli joka päivä entistä kurjempi.
Viimein mahdollisuuttani päästä käsiksi pornografiaan rajoitettiin. Ensin tunsin jääväni osattomaksi ilman pornografiaa, mutta sitten huomasin asioiden muuttuneen parempaan suuntaan. Rutiinini oli erilainen. En katsellut pornografiaa päivittäin. Minulla oli edelleen halu katsella sitä, mutta onnistuin yhä paremmin vastustamaan tuota halua. Lopulta, oltuani riippuvainen pornografiasta kahden vuoden ajan, aloin johdonmukaisesti rukoilla voimaa ja lakkasin kokonaan katsomasta sitä. Mutta tunsin yhä itseni likaiseksi. Tiesin, että minun täytyi puhua piispan kanssa. En vain pystynyt tekemään sitä.
Lopulta, kun olin kuullut monien ihmisten kertovan parannuksenteon prosessin läpikäymisestä ja voittamistaan koettelemuksista, koin, että minun todellakin täytyi puhua piispan kanssa. Ymmärsin myös, että olin jäänyt vaille suurenmoista siunausta kirkossa: patriarkallista siunaustani.
Sovin tapaamisesta piispan kanssa.
Minua hävetti kävellä piispan toimistoon puhutteluiltana. Pelkäsin, että hän vain katsoisi minua ja sanoisi, että tapaukseni oli toivoton ja että olin kaivanut itseni niin syvään kuoppaan, ettei sieltä olisi ulospääsyä. Pelkäsin, ettei hän enää koskaan katsoisi minua niin kuin ennen. Mutta kun kerroin hänelle koko tarinani, hän soi minulle rakastavan hymyn ja kuunteli tarkkaavaisena. Hän todella välitti minusta. Puhuttuani piispan kanssa ja selvitettyäni asiat hän viimein sanoi minulle, että olin puhdas.
Vuodet, jolloin olin riippuvainen pornografiasta, olivat elämäni raskaimmat, mutta minusta tuntui todella hyvältä lähtiessäni piispan toimistosta ja tuntiessani itseni jälleen puhtaaksi. Oli ikään kuin vuosia kantamani taakka olisi nostettu pois harteiltani. Olin iloinen, että saatoin saada patriarkallisen siunaukseni ja nauttia sakramentin kelvollisena ja jälleen tuntea Hengen läsnäolon. Tunsin itseni uudeksi ihmiseksi. Ihmiset jopa kertoivat minulle, kuinka erilaiselta vaikutin ja että minä suorastaan loistin. Olin onnellisempi koko ajan ja minulla oli parempi asenne kaikkea kohtaan.
Tiedän, että Herran avulla voimme muuttua ja voittaa riippuvuutemme. Eikä meidän tarvitse huolestua piispan kanssa puhumisesta, koska hän auttaa meitä, kun teemme parannuksen, jotta voisimme jälleen tuntea olevamme puhtaita Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta.