Tulimme hakemaan lahjojamme

Walter Emilio Posada Rodriguez, Kolumbia

Kun kuuluin piirimme johtokuntaan, autoin koordinoimaan keräyksen, jossa piirimme jäsenet lahjoittivat leluja köyhille lapsille, jotka asuivat Soachassa Kolumbiassa. Kaikki jäsenet innostuivat keräyksestä. Kaikki lahjat eivät olleet uusia, mutta useimmat olivat hyvässä kunnossa.

Kun saimme lahjat lastattua linja-autoihin, jotka veisivät meidät kaupunkiin, eräs nuori tyttö toi minulle muovisen pallon, joka oli todella kulunut ja naarmuuntunut. Pitelin palloa kädessäni ja mietin, kuka voi lahjoittaa niin kuluneen pallon. Nakkasin sen vähän halveksivasti penkin alle.

Kun saavuimme perille, nuoremme alkoivat laulaa joululauluja. Heidän laulunsa ja jouluiset päähineensä keräsivät paikalle suuren lapsijoukon. Kun aloimme jakaa lahjoja, nuo lapset kutsuivat paikalle lisää lapsia. Pian olimme jakaneet kaikki lahjamme.

Juuri kun olimme lähdössä, näin noin 8-vuotiaan pojan juoksevan meitä kohti pikkuveljeään kädestä pitäen. Kun he tulivat luoksemme, vanhempi pojista sanoi: ”Me tulimme hakemaan lahjojamme.” Hänen viattomuutensa sai minut sanattomaksi ja kosketti sydäntäni.

Selitin hänelle, että lahjat olivat jo loppuneet. Hän vastasi: ”Ei haittaa, ettei minulle olekaan lahjaa, mutta pikkuveljeni lahjan täytyy olla täällä.”

Sitten ajattelin palloa, jonka olin nakannut penkkini alle. Sanoin pojille, että minulla oli vielä yksi lahja, mutta se oli vaatimaton.

”Ei sillä ole väliä”, poika sanoi. ”Se on juuri se.”

Nousin bussiin ja löysin pallon. Kun annoin sen pikkupojalle, tämä ilahtui ikihyviksi. Kiitollisena ja innosta hyppien hän sanoi: ”Pallo! Juuri tätä lahjaa pyysin Kristus-lasta tuomaan minulle.” Hän tanssahteli edelleen iloisena ympäriinsä, kun hän ja hänen isoveljensä lähtivät pois kallisarvoisen lahjansa kanssa.

Seisoin siinä paikallani ja itkin, kun lämmin rauhan ja kiitollisuuden tunne ympäröi minut. Isonveljen huoli ja epäitsekäs pikkuveljestään huolehtiminen liikutti minua. Toivoin hiljaa, että olisin yhtä innokas olemaan siunaukseksi muille kuin tuo vanhempi poika oli siunaukseksi veljelleen.

Kun pojat kävelivät iloisina poispäin, mieleeni tuli Vapahtajan rakkaus meitä kohtaan. Hän ei unohtanut edes vuorenrinteellä asuvaa pientä poikaa, joka oli pyytänyt joululahjaksi vaatimatonta palloa.