Joulun lupaus
Viettäkäämme tätä joulunaikaa niin, että uudistamme lupauksemme seurata Vapahtajaa ja tehdä Hänen tahtonsa, aivan kuten Hän teki taivaallisen Isämme tahdon.
Emme voi täysin ymmärtää joulun merkitystä, ellemme ymmärrä Vapahtajan elämän, sovituksen ja ylösnousemuksen merkitystä.
En osaa ajatella Vapahtajan syntymää ilman että mieleeni tulevat Hänen sanansa Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.” (Joh. 18:37.)
Pohtikaamme nyt joulunajan alkaessa Vapahtajaa koskevia pyhien kirjoitusten profetioita. Ne eivät ole vain sattumoisin syntyneitä lausahduksia, vaan ne ovat syvällisiä sanoja, jotka sisältävät tarkoituksen ja lupauksen Hänen elämästään ja tehtävästään ja siitä, mitä Hän merkitsee meille jokaiselle.
Profetioita Hänen tulemisestaan
Kristuksen tulemisesta ennustettiin tuhansia vuosia. Noin 2 000 vuotta ennen Jeesuksen Kristuksen syntymää Abraham opetti Hänen tehtäväänsä pelastussuunnitelmassa. Noin 1 400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Mooses opetti samoja ihmeellisiä totuuksia. Noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jesaja kertoi Hänen syntymänsä, elämänsä ja kuolemansa olosuhteista.
”Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7:14).
”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas” (Jes. 9:5).
”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava – –.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet – –. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. – –
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.
Hänet vangittiin, tuomittiin – –.
Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut nousut hänen huulilleen.” (Jes. 53:3–5, 7–9.)
Pian Jesajan profetian jälkeen profeetta Lehillä oli syvällinen uni. Hän opetti perheelleen, mitä hän oli saanut tietää. Nefi kirjoitti: ”Kuudensadan vuoden kuluttua siitä, kun isäni lähti Jerusalemista, Herra Jumala nostaisi juutalaisten keskuudessa esiin profeetan – Messiaan, eli toisin sanoen maailman Vapahtajan” (1. Nefi 10:4).
Lehi puhui myös lukuisista profeetoista, jotka olivat todistaneet maailman Lunastajan saapumisesta (ks. 1. Nefi 10:5).
Joulun lupaus
Luukkaan evankeliumissa on kirjoitettu, että ennen Vapahtajan syntymää Hänen äitinsä kiiruhti tapaamaan serkkuaan Elisabetia.
”Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä.
Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ’Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!’” (Luuk. 1:41–42.)
Niin kuin Pyhä Henki todisti Elisabetille, Hän todistaa meille, että nuo profeettojen sanat ovat toteutuneet. Vapahtaja on tullut ja suorittanut sen työn, jonka Hänen Isänsä lähetti Hänet tekemään.
Nefi kirjoitti Vapahtajasta:
Ja minä katsoin ja näin jälleen neitsyen, joka kantoi lasta sylissään.
Ja enkeli sanoi minulle: Katso, Jumalan Karitsa, aivan niin, iankaikkisen Isän Poika!” (1. Nefi 11:20–21.)
Ollessaan 12-vuotias Jeesus opetti temppelissä. Hän selitti huolestuneille vanhemmilleen, että Hänen tuli olla Isänsä luona (ks. Luuk. 2:42–49).
Se toteutui, kun Hän jatkoi maanpäällisen tehtävänsä suorittamista. Vapahtaja kuvailee tuon tehtävän huipentumista näillä sävähdyttävillä sanoilla:
”Minä tulin omieni luokse, ja minun omani eivät ottaneet minua vastaan. Ja minun tulemistani koskevat kirjoitukset ovat toteutuneet.
Ja kaikkien, jotka ovat ottaneet minut vastaan, minä olen antanut tulla Jumalan lapsiksi; ja samoin minä annan kaikkien, jotka uskovat minun nimeeni, sillä katso, minun kauttani lunastus tulee, ja minussa Mooseksen laki on täytetty.” (3. Nefi 9:16–17.)
Hänen lupauksestaan siitä, että meistä voi tulla Hänen poikiaan ja tyttäriään, tulee totta, kun uskomme Häneen ja olemme kuuliaisia Hänelle. Silloin olemme valmistautuneita ottamaan vastaan iankaikkisen elämän lahjan.
Hän sanoi: ”Katso, minä olen se, joka olin valmistettu maailman perustamisesta asti lunastamaan kansani. Katso, minä olen Jeesus Kristus. – – Minussa on koko ihmissuku saava elämän, ja sen ikuisesti, nimittäin ne, jotka uskovat minun nimeeni; ja heistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni.” (Et. 3:14.)
Joulun merkitys
Joulu on aikaa käyttää kykyjämme toisten hyväksi, vahvistaa toisia ja tehdä oma osamme Jumalan valtakunnassa. Joulu on myös aikaa osoittaa rakkautemme muita kohtaan ja todistaa Vapahtajasta.
Yksi tapa todistaa muille on laittaa kotiimme esille seimiasetelma, joka voi innoittaa keskusteluja Herran syntymästä. Toinen tapa on kertoa sellaisia kertomuksia kuin John Weightmanin The Mansion [Kartano].
John Weightman oli menestyvä mies, jonka hyväntekeväisyys toi hänelle huomiota ja mainetta. Eräänä iltana luettuaan pinon sanomalehtileikkeitä, joissa ylistettiin hänen anteliaisuuttaan, hän otti käteensä Raamatun. Hän nukahti pian luettuaan Vapahtajan sanat: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” (Matt. 6:19.)
Nukkuessaan John huomasi, että hän oli ”taivaallisessa kaupungissa” ja matkalla yhdessä muiden kanssa saamaan oman kartanonsa. Kun portinvartija pysähtyi pienen hylkytavarasta rakennetun majan kohdalla, hän sanoi Johnille: ”Tässä on sinun kartanosi.”
John vastusteli luetellen monia julkisia lahjoituksiaan.
”Eikö niitä kaikkia kirjoitettu huolella muistiin maan päällä, jossa ne olivat sinulle kunniaksi?” portinvartija kysyi. ”Sinä olet saanut niistä palkkiosi. Pitäisikö sinut palkita kahteen kertaan?”1
Tänä joulunaikana toivon, että jokaisella meistä on tilaisuus antaa omastaan nimettömänä.
Lupauksen saaminen
Joka viikko, kun osallistumme sakramenttitoimitukseen, uudistamme lupauksen Vapahtajan syntymästä omassa elämässämme. Otamme Hänen nimensä päällemme ja uudistamme kuuliaisuuden liittomme ja lupauksemme siitä, että aina muistamme Hänet.
Kuten Opissa ja liitoissa on kirjoitettu, evankeliumi on tämä:
”Että hän tuli maailmaan, nimittäin Jeesus, ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä;
jotta hänen kauttaan pelastuisivat kaikki” (OL 76:41–42).
Viettäkäämme tätä joulunaikaa niin, että uudistamme lupauksemme seurata Vapahtajaa ja tehdä Hänen tahtonsa, aivan kuten Hän teki taivaallisen Isämme tahdon. Kun teemme niin, kohdallamme toteutuvat tänä päivänä kuningas Benjaminin kansan sanat, jotka kirjoitettiin muistiin 125 vuotta ennen Vapahtajan syntymää: ”Oi armahda ja pelasta meidät Kristuksen sovitusveren kautta, niin että me saisimme syntimme anteeksi ja sydämemme voisi puhdistua; sillä me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka loi taivaan ja maan ja kaiken ja joka on tuleva alas ihmislasten keskuuteen” (Moosia 4:2).
Todistan, että Vapahtaja tuli maailmaan ajan keskipäivänä ja että Hän tulee jälleen. Todistan, että Hänen kirkkonsa, joka on palautettu tänä viimeisenä taloudenhoitokautena ennen Hänen toista tulemistaan, on se ihmeellinen teko ja ihme (ks. 2. Nefi 25:17), jossa me myöhempien aikojen pyhät olemme mukana.