Enemmän kuin apuri
Luuletko, että olet kotiopetuksessa pelkkä perässä roikkuja? Mietipä vielä.
”Osaan olla ystävä sekä kotiopettaja. Pidän siitä, kun näen, miten voin auttaa toisia.”
Kuvitus Sal Velluto
Olet nähnyt sen kymmeniä kertoja romaaneissa tai elokuvissa. On jokin suuri, pelottava ongelma, joka häilyy ilmassa kuin synkkä pilvi. Tuho vaikuttaa väistämättömältä. Sitten paikalle tulee sankari, joka vastoin odotuksia pelastaa päivän.
Sellaisen sankarin vierellä on usein apuri. Tällä henkilöhahmolla on tavallisesti joitakin perustaitoja, mutta tavallisesti hänen tehtävänään on vain heittää sankarille ase, kun roistoja alkaa tulla vilisemällä.
Kotiopetuksessa nuoremmalla toverilla voi olla houkutus pitää itseään jonkinlaisena apurina siinä kumppanuudessa. Aikuinen toverihan on joka tapauksessa elänyt kauemmin ja hänellä on enemmän kokemusta kuin sinulla. Joten juuri hänen pitäisi pelastaa päivä, eikö niin?
Ei aivan.
Kotiopetuksessa ei ole olemassa supersankaria (vanhempi toverisi) ja hänen apuriaan (sinä) – vaan kaksi supersankaria, jotka voivat yhdessä todella muuttaa maailmaa.
Sillä ei ole väliä, kuka olet ja mikä taustasi on. Sinulla itselläsi on kaikki, mikä on tarpeen, että voitte tehdä suuren vaikutuksen niiden ihmisten elämään, joiden luona vierailette.
Ei suurempaa kutsumusta
Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on sanonut: ”Kirkossa ei ole suurempaa kutsumusta kuin kotiopettajan kutsumus.”1
Kotiopettajat tekevät paljon muutakin kuin esittävät hengellisen sanoman. He auttavat jokaista perhettä tuntemaan, että heillä on ystäviä, joiden puoleen he voivat kääntyä.
Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Ystävä tekee enemmän kuin kuukausittaisen velvollisuuteen kuuluvan vierailun. – – Ystävä välittää. Ystävä rakastaa. Ystävä kuuntelee. Ja ystävä ojentaa auttavan käden.”2
Suurenmoisia ystävyyssuhteita voidaan tietenkin muodostaa missä iässä tahansa.
Palvelua ystävänä
Sean C., 16-vuotias poika eteläisestä Utahista Yhdysvalloista, osaa olla sekä ystävä sekä kotiopettaja. Sean on kiinnostunut monista asioista, joita ovat muun muassa rodeossa kilpaileminen, painiminen, karjan hoitaminen sekä autojen korjaaminen. Hän kehittää myös mielellään ystävyyssuhdettaan niihin ihmisiin, joiden luona hän käy kotiopettajana.
”Puhun mielelläni ihmisten kanssa ja otan selvää, mitä voin tehdä auttaakseni heitä”, Sean sanoo.
Hänen kotiopetustoverinsa on heidän seurakuntansa piispa. Eräässä kodissa, jossa he käyvät, vaimo on kirkon jäsen ja aviomies ei ole. Sean ystävystyi aviomiehen, Floydin, kanssa jo heidän ensimmäisellä vierailullaan. Kun Floyd alkoi puhua Jeepistään, Sean innostui. ”Tulimme heti toimeen keskenämme”, Sean sanoo.
Sen vuoden aikana, kun Sean ja piispa ovat vierailleet Floydin ja tämän vaimon luona, Sean on vahvistanut noita ystävyyssuhteitaan. Hän on muun muassa silloin tällöin auttanut Floydia koneiden korjaamisessa.
Yksi Seanin lempikohdista pyhissä kirjoituksissa on palvelemisesta: ”Kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa” (Moosia 2:17).
Sean selittää: ”Jokaisen täytyy etsiä tapoja palvella.”
Sinun hengelliset lahjasi
Meillä kaikilla on hengellisiä lahjoja ja kykyjä. Sen lisäksi meillä on ainutlaatuisia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Jokaisella meistä on tarjottavanaan jotakin erityistä, mitä kukaan muu ei voi tehdä aivan samalla tavalla.
”Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on annettavanaan erilainen panos”, opettaa presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. ”Kenenkään ei ole tarkoitus epäonnistua.”3 Kotiopetus voi olla sinulle tilaisuus käyttää noita lahjoja toisten hyödyksi.
Esimerkiksi kun on sinun vuorosi esittää hengellinen sanoma, voit rukoilla etukäteen siitä, mitä sellaista sinä voit sanoa, mistä olisi eniten hyötyä ihmisille, joiden luona käyt.
Sinulla voi usein olla annetusta aiheesta jokin henkilökohtainen kokemus, josta voit kertoa perheelle. Anna valosi loistaa! Kerro, mitä tiedät.
Voit myös löytää luovia ja merkityksellisiä tapoja palvella niitä perheitä, joiden luona käyt. Kuvittele esimerkiksi, että jossakin niistä perheistä, joiden luona käyt kotiopetuksella, on joku, joka haluaa oppia soittamaan kitaraa. Sinä olet sattumoisin soittanut kitaraa jo vuosia. Tässä tapauksessa voi muutama silloin tällöin annettu musiikkiaiheinen vinkki olla yhtä hyödyllinen kuin lumen luominen heidän ajotieltään tai heidän puidensa karsiminen.
Kotiopetuksessa vanhempi toverisi saattaa tosiaan olla hengellinen voimanpesä. Mutta älä yhtään epäile. Sinä olet Jumalan lapsi, ja sinulla on yhtäläinen vastuu kotiopettajana.
Sinulla on aina jotakin aivan erityistä lisättävänä.