Nuorten voimaksi
Näkymä tien päättyessä
Sanoma tien päättyessä on selkeä: ”Sinä pystyt siihen. Ja kun teet sen, kaikki tulee olemaan paremmin.”
Kuvitus Greg Newbold
”En koskaan unohda sinua, piispa. Sinä pelastit henkeni.”
Mies, joka sanoo niin nykyään, ei alussa ajatellut niin. Teini-ikäisenä hän pelkäsi. Hän tiesi, että hänen täytyi tehdä parannus. Olin siihen aikaan hänen piispansa, ja hän tiesi, että meidän täytyi jutella. Mutta hän oli täynnä epäilystä.
”Mitä piispa mahtaa ajatella minusta?”
”Pitääkö hän tämän luottamuksellisena?”
”Kuinka voin ikinä katsoa häntä silmiin?”
Sellaiset huolenaiheet voivat tuntua ylipääsemättömiltä ja saada näyttämään lähes mahdottomalta sen, että voi koota tarpeeksi rohkeutta kulkea parannuksen tietä.
Katse tien suuntaan
Mutta katsotaanpa sitä tietä. Jotkin parannuksenteon osat ovat helpompia kuin toiset. Yksi askel on tunnistaminen. Tavallisesti me tiedämme, milloin teemme jotakin väärin; Pyhä Henki auttaa meitä tuntemaan sen. Meidän täytyy muuttua, ja halu muuttua on tavallisesti voimakas.
Sitten askeleet tulevat vaikeammiksi. Herra sanoo, että meidän täytyy tunnustaa ja hylätä se, mikä on väärin. Tuntuu melko helpolta tehdä taivaalliselle Isälle tunnustus rukouksissamme. Voimme korjata monia syntejä tällä tavalla, etsimällä anteeksiantoa, hyvittämällä ja parantamalla käytöstämme, kunnes Henki vahvistaa, että olemme tehneet kaiken voitavamme.
Mutta jotkin tunnustukset vaativat sen, että puhumme piispamme tai seurakunnanjohtajamme kanssa. Ja juuri näin oli tämän nuoren miehen laita. Hän tarvitsi apua, johon hän itse ei kyennyt, ja hänen täytyi tietää, että tuo matka oli mahdollinen.
Toivoa valtatiellä
Ne, jotka ovat kulkeneet parannuksenteon tietä, kertovat sinulle, että paitsi että tuo matka on mahdollinen, niin kun olet tehnyt sen ja katsot taaksepäin, tulet huomaamaan myös tämän:
Sinä pystyt siihen. Ja kun teet sen, kaikki tulee olemaan paremmin.
Herra käskee meitä tekemään parannuksen, koska Hän rakastaa meitä. Sovituksellaan Hän lunasti meidän syntimme. Niinpä Hän tietää, että parannus vapauttaa meidät. Hän vahvistaa jokaista, joka kääntyy Hänen puoleensa. Alma opetti, että käyttääksemme sovituksen hyödyksemme meidän täytyy tehdä parannus – jokaisen meistä (ks. Alma 5:33–34). Tie voi olla vaikea, mutta piispa kulkee tuon tien kanssasi. Matkan varrella on tarjolla apua.
Tunnet helpotusta heti kun aloitat.
Käänny piispasi puoleen. Löydät hänessä miehen, joka rakastaa sinua ja kunnioittaa sinua. Voit luoda syvän luottamuksen piispaasi. Se kestää ikuisesti, ja se auttaa sinua tuntemaan olosi turvalliseksi muiden piispojen seurassa tulevaisuudessa. Sinä saat erilaisen näkökulman ahdinkoihisi. Viisautensa ja kokemuksensa myötä ja Herran antaman innoituksen avulla piispa saa sinut ymmärtämään, että se, mitä luulit maailmanlopuksi, onkin ehkä vain kuoppa kulkemallasi tiellä.
Hän auttaa sinua todella ymmärtämään, että Vapahtaja on Maailman Valo. Kun käytät sovituksen hyväksesi, elämästäsi tulee valoisa, tulevaisuudestasi tulee lupaava. Ymmärrät, että uskominen Herraan Jeesukseen Kristukseen on yksi niistä suurista tarkoituksista, miksi tulimme elämään maan päälle.
Piispasi auttaa sinua joka vaiheessa. Tulet rakastamaan häntä, etkä koskaan unohda häntä.
Uskon vakaasti, että ihmisiin, joilta saa apua kriisin hetkinä, syntyy luottamuksellisia siteitä. Kuinka paljon enemmän silloin piispan ja sinun välille syntyy luottamusta, kun hän auttaa sinut läpi hengellisen kriisin? Herra voi vahvistaa piispan ystävällisyyttä ja hänen kykyään opastaa sinua. Piispastasi tulee sinun ystäväsi ikuisiksi ajoiksi.
Ja te nuoret miehet, joista jonakin päivänä tulee piispoja tai vaarnanjohtajia, teidän kokemuksenne piispanne kanssa kouluttaa teitä sitä aikaa varten, jolloin saatatte olla pöydän toisella puolella.
Saanen lopettaa kertomalla teille vähän keskustelustani mainitsemani nuoren miehen kanssa. Hän sanoi: ”Piispa, tulet varmasti vihaamaan minua sen vuoksi, mistä minun pitää kertoa sinulle. Et varmaan voi ikinä katsoakaan minuun päin. Ja jos kerrot jollekulle siitä, mitä sanon, tapan itseni.”
Minä sanoin: ”Lupaan, etten koskaan petä luottamustasi. Vien sen mukanani hautaan asti.”
Hän kertoi minulle joitakin vähäisempiä tapauksia ja tarkkaili reaktioitani. Kun sanoin: ”Tiedän, millaista sinulla on. Voin auttaa sinua”, hän eteni verkkaisesti, kunnes pääsi asiaan, josta hän todella halusi keskustella. Muistutin häntä uudestaan, että ihailin hänen haluaan tunnustaa ja muuttua. Vaikka hän tuntui olevan valmis karkaamaan ulos millä hetkellä hyvänsä, pääsimme yhdessä asiaan, joka hänen täytyi kertoa.
Oliko se suurikin asia? Hänelle se oli. Mutta kun juttelimme, hän alkoi paremmin ymmärtää armoa, jonka Herra suo niille, jotka tekevät vilpittömän parannuksen. Tuon ensimmäisen keskustelun jälkeen käsittelimme tilannetta yhdessä, ja ajan myötä hänen parannuksensa oli täydellinen. Vielä nykyäänkin hän soittelee minulle ja me juttelemme iloisesti.
Minulla oli etuoikeus auttaa häntä oppimaan, että me kaikki olemme riippuvaisia Vapahtajan sovituksesta. Ylistän hänen kanssaan Jeesusta Kristusta, Häntä, joka todella pelasti tuon nuorukaisen hengen.