Sadonkorjuu
”[Pyhä Henki] osoittaa teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:5).
Kun asuin poikasena Japanissa, halusin oppia englantia. Mutta englannintunnit olivat kalliita, eikä minulla ollut riittävästi rahaa voidakseni maksaa niistä.
Kerran näin kaksi nuorta miestä ojentamassa esitteitä ilmaisista englannintunneista. He olivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajia. Ilmoittauduin heti heidän englannintunneilleen.
Aistin lähetyssaarnaajissa jotakin erityistä. He olivat iloisia ja myönteisiä. Kysyin heiltä heidän kirkostaan, ja sydämeni liikuttui. En ymmärtänyt sitä silloin, mutta tunsin Hengen. Pian halusin mennä kasteelle.
Vanhempani eivät halunneet, että minut kastetaan kirkkoon, joka oli erilainen kuin heidän kirkkonsa. Mutta lähetyssaarnaajat tulivat kotiimme ja puhuivat lempeästi vanhempieni kanssa. Henki kosketti vanhempieni sydäntä, ja he antoivat minulle luvan mennä kasteelle.
Eräänä lokakuun sunnuntaina sain tehtävän hoitaa tärkeän osan ohjelmasta kirkossa. Mutta lokakuussa kaikkien perheessämme piti tehdä ahkerasti töitä riisin korjaamiseksi isäni riisipelloilta. Se edellytti työntekoa myös lepopäivänä.
Rukoilin taivaallista Isää, ja Henki kylvi ajatuksen mieleeni. Voisin yrittää korjata koko sadon ennen sunnuntaita. Heräisin aikaisin ja tekisin töitä joka aamu ennen kouluunmenoa. Sitten joka iltapäivä työskentelisin koulun jälkeen pimeäntuloon saakka.
Mutta lauantai-iltaan mennessä vain puolet sadosta oli korjattu. Menin nukkumaan lannistuneena siitä, etten ollut päässyt tavoitteeseeni. Sunnuntaiaamuna heräsin varhain lähteäkseni pelloille. Isä tuli huoneeseeni ja kysyi lempeästi hymyillen, miksi en ollut lähdössä kirkkoon. Sydämeni oli täynnä iloa. Voisin mennä kirkkoon ja pitää lepopäivän pyhänä!
Olen kiitollinen tiedosta, että kun me kuuntelemme Herran ääntä ja seuraamme Häntä, Hän siunaa ja ohjaa meitä aina.