Minä tunsin Pyhän Hengen
Kysyin usein vanhemmiltani, mitä tarkoittaa se, että tuntee Pyhän Hengen. Olin kuullut heidän puhuvan siitä, mutta en tiennyt, millainen se tunne on. Äiti kertoi minulle, että se on oikein hyvä tunne, mutta en vieläkään tiennyt, mitä se tarkoitti.
Yhtenä aamuna vuoden vanha veljeni juoksenteli ympäriinsä ja löi vahingossa päänsä lämmittimeen. Hän sai ison haavan päähänsä. Hän itki, ja haavasta vuoti verta. Minua pelotti ja huolestutti kovasti. Äiti hoiti haavan ja pani siihen laastarin. Sitten hän vei minut kouluun.
Koulussa pelkäsin vieläkin, ja olin huolissani veljestäni. Sitten muistin, että voisin rukoilla. Menin vessaan ja rukoilin vilpittömästi taivaallista Isää ja pyysin Häntä siunaamaan veljeäni. Rukouksen jälkeen en pelännyt enää. Minulla oli ihan rauhallinen tunne, ja palasin luokkaani.
Kotimatkalla sinä päivänä kerroin äidille, mitä oli tapahtunut. Äiti kertoi minulle iloisesti, että se lämmin, rauhallinen tunne, joka minulla oli, johtui siitä, että Pyhä Henki lohdutti minua. Hän sanoi, ettei Pyhä Henki yleensä puhu meille niin kuin ihmiset puhuvat meille. Sen sijaan Hän antaa meille rauhallisen tunteen.
Sen jälkeen olen huomannut muita kertoja, jolloin olen tuntenut Pyhän Hengen. Kun isä antoi äidille siunauksen, suljin silmäni ja yritin olla oikein kunnioittava. Silloin koin taas sen lämpimän tunteen. Tiedän, että jos haluamme tuntea Pyhän Hengen useammin, meidän pitää olla kunnioittavia.