Taivaallinen Isä sanoi ei ja kyllä
Kirjoittaja asuu nykyään Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Luulin, että taivaallinen Isä sanoi ei, mutta todellisuudessa Hän sanoi kyllä elämääni koskevalle suuremmalle suunnitelmalle.
Kun minulla oli Ruotsissa meneillään viimeinen vuosi lukiossa, päätin hakea opiskelemaan Brigham Youngin yliopistoon Utahiin. Oli ainoastaan yksi ongelma: vaikka rukoilin kuinka hartaasti Jumalaa vahvistamaan päätökseni, se ei vain tuntunut koskaan oikealta. Ajattelin: ”Eihän vastaus mitenkään voisi olla ei? BYU tuntuu niin monella tapaa oikealta päätökseltä etenkin siksi, että haluan temppeliavioliiton, ja mahdollisuuteni BYU:ssa ovat siihen paljon paremmat kuin Ruotsissa.” Paitsi, ettei se päätös ollut oikea. Ei minulle. Ei siinä vaiheessa.
Pettyneenä hylkäsin suunnitelmani opiskella BYU:ssa ja hain yliopistoon Ruotsissa. Suunnilleen samoihin aikoihin, jolloin olisin lähtenyt BYU:n seikkailulleni, rakastuin Jonasiin – äskettäin kotiin palanneeseen lähetyssaarnaajaan. Vaikka olimme varmasti osallistuneet useisiin samoihin nuorten toimintoihin ennen kuin Jonas lähti lähetystyöhön, en ollut koskaan kiinnittänyt häneen huomiota. On edelleen täydellinen mysteeri, kuinka hänen karismansa ja tarttuva naurunsa olivat jääneet minulta huomaamatta!
Ystävyytemme alkuvaiheissa Jonas kertoi minulle, että hän oli hakenut BYU:hun ja toivoi aloittavansa seuraavan lukukauden siellä. Kun hän oli opiskellut ensimmäisen lukukautensa Provossa, meidät vihittiin temppelissä ja siitä alkaen opiskelimme BYU:ssa yhdessä. Valmistuimme aikanaan samana päivänä.
Kun nyt katson taaksepäin, näen, miksi taivaallinen Isä sanoi aluksi ei – tai oikeastaan ”ei vielä” – palavaan rukoukseeni opiskelusta BYU:ssa. Vaikka Hän vastasi kieltävästi toiveeseeni sillä nimenomaisella hetkellä, Hän vastasi itse asiassa myönteisesti paljon tärkeämpään toiveeseen. Olin nuorena tyttönä rukoillut usein, että tuleva mieheni ja minä löytäisimme toisemme silloin kun hetki olisi oikea. Me olisimme saattaneet tavata BYU:ssa, mutta olen vakuuttunut siitä, että oli osa suurempaa suunnitelmaa, että Jonasin ja minun piti löytää toisemme Ruotsissa. Ehkäpä monet taivaallisen Isän ei-vastauksista rukouksiimme ovatkin olennainen osa Hänen kyllä-vastauksiaan elämäämme koskeviin suurempiin suunnitelmiin.
Tapahtukoon Sinun tahtosi
Getsemanen puutarhassa Jeesus Kristus rukoili hyvin palavasti: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni.” Sitten Hän lisäsi: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.’” (Matt. 26:39.) Jeesus Kristus päätti juoda katkeran maljan, koska Hän tiesi, että se kuului Jumalan suurempaan suunnitelmaan varata Vapahtaja, joka sovittaisi ihmiskunnan synnit (ks. 3. Nefi 11:11).
Samalla tavoin me tiedämme, että taivaallisella Isällä on suunnitelma meidän elämäämme varten. Vaikka me emme tiedäkään Jumalan meitä varten laatiman suunnitelman yksityiskohtia, me voimme luottaa siihen, että taivaallinen Isä vastaa rukouksiimme, ja sanoa: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.”
Kristus mukautti tahtonsa Jumalan tahtoon, ja niin toteutui se suuri suunnitelma, johon sisältyi Vapahtajan sovitus koko ihmiskunnan hyväksi. Samalla tavoin kun me mukautamme tahtomme Jumalan tahtoon, taivaallinen Isä voi ilmaista suuremman suunnitelman meitä varten. Elämämme edetessä voimme saada ne siunaukset, joita Jeesus Kristus pyysi esirukouksessaan: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.” (Joh. 17:21.)
Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että taivaallinen Isä kuiskaa rakastavasti joihinkin rukouksiimme ei, niin että Hän voi vastata toisiin raikuvasti kyllä.