Avatkaa taivaat tekemällä temppeli- ja sukututkimustyötä
Presidentti Russell M. Nelson,
kahdentoista apostolin koorumin presidentti,
ja Wendy W. Nelson
Esityksestä, joka pidettiin RootsTech 2017 -sukututkimuskonferenssissa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 11. helmikuuta 2017. Voit katsoa tallenteen esityksestä englanniksi, espanjaksi tai portugaliksi sivustolla lds.org/go/1017Nelson.
Esityksessään RootsTech 2017 -sukututkimuskonferenssissa presidentti Russell M. Nelson ja hänen vaimonsa Wendy kehottivat myöhempien aikojen pyhiä pohtimaan rukoillen, millaisen uhrauksen nämä voivat tehdä ollakseen enemmän mukana temppeli- ja sukututkimustyössä.
Presidentti Nelson: Kun isoisäni A. C. Nelson oli nuori aviomies ja isä, vasta 27-vuotias, hänen oma isänsä kuoli. Noin kolme kuukautta myöhemmin hänen edesmennyt isänsä eli isoisoisäni tuli käymään hänen luonaan. Tuo käynti tapahtui huhtikuun 6. päivän jälkeisenä yönä vuonna 1891. Isoisä Nelsoniin hänen isänsä käynti teki niin suuren vaikutuksen, että hän kirjoitti kokemuksen päiväkirjaansa perheensä ja ystäviensä luettavaksi.
”Olin vuoteessa, kun isä tuli huoneeseen”, isoisä Nelson kirjoitti. ”Hän tuli istumaan sängyn reunalle. Hän sanoi: ’Poikani, koska minulla oli muutama vapaa hetki, sain luvan tulla lyhyeksi aikaa katsomaan sinua. Minä voin hyvin, poikani, ja minulla on ollut hyvin paljon tehtävää kuolemani jälkeen.’”
Kun isoisä Nelson kysyi isältään, mitä tämä oli tehnyt, tämä vastasi, että oli ollut kiireinen opettaessaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia henkimaailmassa.
”Et voi kuvitellakaan, poikani, kuinka paljon henkimaailmassa on henkiä, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan evankeliumia”, tämä sanoi. ”Mutta monet ovat ottamassa sen vastaan, ja suuri työ on toteutumassa. Monet odottavat innokkaasti, että heidän ystävänsä, jotka ovat yhä elossa, palvelevat heidän hyväkseen temppeleissä.”
Isoisä Nelson sanoi isälleen: ”Aiomme mennä temppeliin ja tulla sinetöidyiksi sinuun, isä, niin pian kuin pystymme.”
Isoisoisäni vastasi: ”Se onkin osasyy siihen, miksi tulin katsomaan sinua, poikani. Meistä tulee vielä perhe, ja me elämme kautta iankaikkisuuden.”
Sitten isoisä Nelson kysyi: ”Isä, onko evankeliumi, kuten sitä tässä kirkossa opetetaan, totta?”
Hänen isänsä osoitti makuuhuoneen seinällä olevaa kuvaa ensimmäisestä presidenttikunnasta.
”Poikani, aivan yhtä varmasti kuin näet tuon kuvan, aivan yhtä varmasti evankeliumi on totta. Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on voima pelastaa jokainen ihminen, joka noudattaa sitä, eivätkä he voi koskaan saavuttaa pelastusta Jumalan valtakunnassa millään muulla tavoin. Poikani, pidä aina kiinni evankeliumista. Ole nöyrä, ole rukoileva, ole alistuvainen pappeudelle, ole luotettava, ole uskollinen liitoille, jotka olet tehnyt Jumalan kanssa. Älä tee koskaan mitään, mikä ei ole Jumalalle mieleen. Voi, mikä siunaus evankeliumi onkaan. Poikani, ole hyvä poika.”
A. C. Nelson, presidentti Russell M. Nelsonin isoisä
Kuvitus Bjorn Thorkelson; tausta sekä kuvat matkapuhelimesta ja tablettitietokoneesta Getty Images
Sisar Nelson: Minä sitten pidän kaikista noista neuvoista. ”Ole nöyrä, ole rukoileva, ole alistuvainen pappeudelle, ole luotettava, ole uskollinen liitoille, jotka olet tehnyt Jumalan kanssa. – – Ole hyvä poika.” Siinä kuusi neuvoa, jotka olet saanut edesmenneeltä isoisoisältäsi. Hän kuulostaa tosiaan kovasti presidentti Gordon B. Hinckleyltä (1910–2008), jolla oli myös kuusi neuvoa.1
Presidentti Nelson: Totta tosiaan. Koen hyvin kallisarvoiseksi sen, että isoisäni jätti tuon muistiinmerkinnän meille. Saimme tietää, että myöhemmin isoisoisän lapset sinetöitiin isoisoisään. Näin isoisoisän käynnin tarkoitus toteutui.
Elian henki
Presidentti Nelson: Eräs hyvin merkittävä nimi pyhissä kirjoituksissa selittää, miksi perhe on niin tärkeä. Tuo nimi on Elia. Hepreankielinen EL-I-JAH tarkoittaa kirjaimellisesti ”Jehova on minun Jumalani”.2 Ajatelkaa sitä! Elian nimeen sisältyy heprean kielessä sekä Isän että Pojan nimi.
Sisar Nelson: Elia oli viimeinen profeetta, jolla oli Melkisedekin pappeuden sinetöimisvoima ennen Jeesuksen Kristuksen aikaa. Elian tehtävänä oli kääntää lasten sydämet isien puoleen ja isien sydämet lasten puoleen, jotta heidät voitaisiin sinetöidä yhteen, tai muutoin ”koko maa hävitettäisiin täysin hänen tullessaan” (JS–H 39, kursivointi lisätty). Tuo on varsin vahvaa kieltä.
Presidentti Nelson: Ajattelen mielelläni, että Elian henki on ”Pyhän Hengen ilmoitus, joka todistaa perheen jumalallisesta luonteesta”3. Pyhien kirjoitusten oppaan mukaan ”Elian voima on pappeuden sinetöimisvoima. Se, mikä sidotaan ja vapautetaan sen avulla maan päällä, sidotaan ja vapautetaan taivaassa.” (”Elia”.)
Sisar Nelson: Kun siis sanomme, että Elian henki vaikuttaa ihmisiin kannustaen heitä etsimään edesmenneitä sukulaisiaan, sanomme todellisuudessa, että Pyhä Henki kehottaa meitä tekemään niitä asioita, joiden ansiosta perheitä voidaan sinetöidä iankaikkisuudeksi.
Presidentti Nelson: On hienoa kääntää lasten sydämet heidän isiensä puoleen kertomalla tärkeitä sukutarinoita tavoilla, joita nykyisin on käytettävissä ja jotka ovat mieleenpainuvia. Ehkäpä se, että meillä on aina silmiemme edessä suvun asiakirjoja, kertomuksia, valokuvia ja muistoesineitä, voi vahvistaa todistustamme (ks. Moosia 1:5). Kun panemme niitä seinillemme, pöydillemme, tietokoneisiimme, iPadeihimme ja jopa matkapuhelimiimme, ne voivat kannustaa meitä tekemään parempia valintoja ja pääsemään lähemmäksi Herraa ja sukulaisiamme.
Jos kuitenkin jätämme asian siihen, emme ole todellisuudessa tehneet tarpeeksi. Meidän kirkon jäsenten kiinnostusta sukututkimustyöhön on innoittanut Herralta saatu ohje, että esivanhempamme eivät voi päästä täydellisyyteen ilman meitä ja että me emme voi päästä täydellisyyteen ilman heitä (ks. OL 128:15). Se tarkoittaa, että me olemme sidoksissa toisiimme temppelin pyhien sinetöimistoimitusten avulla. Meidän tulee olla vahvoja lenkkejä ketjussa, joka ulottuu esivanhemmistamme jälkeläisiimme. Jos kertomusten ja valokuvien kokoelmamme jäävät joskus itse tarkoitukseksi – jos tiedämme, keitä esivanhempamme ovat, ja tiedämme heistä hienoja asioita mutta jätämme heidät hylättyinä toiselle puolelle vailla heidän tarvitsemiaan toimituksia – sellaisesta huomion suuntaamisesta esivanhempiimme ei ole heille mitään apua, koska he jäävät suljetuiksi henkivankilaan.
Sisar Nelson: Esivanhempia koskevien kertomusten säilyttäminen on tärkeää, mutta sen ei pitäisi koskaan tapahtua esivanhempiemme hyväksi tehdyn toimitustyön kustannuksella. Meidän pitää järjestää aikaa siihen, että etsimme toimituksiin tarvittavat tiedot esivanhemmistamme.
Presidentti Nelson: Ja se tarkoittaa, että uhraamme aikaa, jota muutoin käyttäisimme muihin toimintoihin. Meidän pitää viettää enemmän aikaa temppelissä ja sukututkimuksen parissa, mihin sisältyy indeksointi.
Sisar Nelson: Uhria todella seuraa aina siunaus Herran.4 Minua on siunattu niin, että olen löytänyt monia esivanhempia, joiden tunnen varmasti olleen valmiita tekemään liittoja Jumalan kanssa ja ottamaan vastaan välttämättömät toimituksensa. Ajan kuluessa olen oivaltanut, että kun minulla on ollut työn alla valtava projekti ja kun aika, tarmo ja ideat ovat alkaneet loppua, niin jos olen uhrannut aikaani etsimällä toimituksiin tarvittavat tiedot joistakin esivanhemmistani tai mennyt temppeliin olemaan heidän sijaisenaan, taivaat ovat avautuneet ja tarmoa ja ideoita on alkanut virrata. Jotenkin olen ehtinyt saamaan projektini valmiiksi määräaikaan mennessä. Se on ollut täysin mahdotonta, mutta niin on käynyt joka kerta. Temppeli- ja sukututkimustyö tuovat minulle iloa, joka ei todellakaan ole tästä maailmasta.
Sukututkimus ja lähetystyö
Presidentti Nelson: Jos minä olisin nyt lähetyssaarnaaja, kaksi parasta ystävääni seurakunnassa, jossa palvelisin, olisivat seurakunnan lähetystyönjohtaja ja seurakunnan temppeli- ja sukututkimusneuvoja.
Ihmisillä on synnynnäinen halu saada tietoa esivanhemmistaan. Se tarjoaa lähetyssaarnaajillemme luontevan tilaisuuden keskustella ihmisten kanssa. Kun lähetyssaarnaajat oppivat rakastamaan opettamiaan ihmisiä, he kysyvät luonnollisesti näiden perheestä. ”Elävätkö vanhempasi? Elävätkö isovanhempasi? Tunnetko kaikki isovanhempasi?” Keskustelu soljuu helposti, kun niitä, jotka kiinnostuvat puhumaan lähetyssaarnaajien kanssa, kutsutaan kertomaan rakastamistaan ihmisistä.
Siinä vaiheessa lähetyssaarnaajien, myös jäsenlähetyssaarnaajien, voi olla luontevaa kysyä: ”Tunnetko ketään isovanhempiesi vanhemmista? Tiedätkö heidän nimensä?” On todennäköistä, etteivät tutkijat tiedä kaikkien kahdeksan isoisovanhempansa nimeä.
Silloin lähetyssaarnaajat voivat ehdottaa: ”Minulla on kirkossamme ystävä, joka voi auttaa. Jos löytäisimme muutamien tai kenties kaikkien isovanhempiesi vanhempien nimet, haluaisitko käyttää muutaman tunnin ajastasi saadaksesi tietää, keitä isovanhempiesi vanhemmat ovat?” Tuo ystävä kirkossa on tietenkin seurakunnan temppeli- ja sukututkimusneuvoja.
Sisar Nelson: Mielestäni lähetyssaarnaajille voi olla lohdullista tietää, etteivät he ole koskaan yksin löytäessään ja opettaessaan ihmisiä, jotka ovat vastaanottavaisia Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuuksille. Presidentti George Q. Cannon (1827–1901), joka palveli neljän kirkon presidentin neuvonantajana, on opettanut, että näinä myöhempinä aikoina ne, jotka liittyvät kirkkoon, liittyvät juuri siitä syystä, että heidän esivanhempansa ovat rukoilleet jonkun jälkeläisensä liittymistä kirkkoon, jotta he, nämä esivanhemmat, voivat saada välttämättömät toimitukset sijaisen välityksellä.5
Korotus on perheasia
Presidentti Nelson: Korotus on perheasia. Perheet voivat saada korotuksen vain Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pelastavien toimitusten avulla. Perimmäisenä tavoitteena, johon pyrimme, on se, että meistä tulee onnellisia perheenä – olemme saaneet endaumentin, meidät on sinetöity ja olemme valmiita iankaikkiseen elämään Jumalan luona.
Sisar Nelson: Jokainen oppitunti, jolle osallistumme kirkossa, jokainen kerta, kun palvelemme, jokainen liitto, jonka teemme Jumalan kanssa, jokainen pappeuden toimitus, jonka otamme vastaan – kaikki, mitä teemme kirkossa, johtaa meitä pyhään temppeliin, Herran huoneeseen. Aviopari ja heidän lapsensa voivat saada sinetöimistoimituksesta todella paljon voimaa, kun he pitävät liittonsa.
Presidentti Nelson: Joka päivä me valitsemme ajatuksillamme, tunteillamme, sanoillamme ja teoillamme, missä haluamme elää iankaikkisesti. Taivaallinen Isämme on julistanut, että Hänen työnsä ja kirkkautensa on lastensa kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen (ks. Moos. 1:39). Mutta Hän haluaa, että me päätämme palata Hänen luokseen. Hän ei pakota meitä millään tavalla. Se, kuinka tarkasti pidämme liittomme, osoittaa Hänelle tarkalleen, kuinka paljon haluamme palata asumaan Hänen luokseen. Jokainen päivä tuo meitä lähemmäksi loistavaa mahdollisuuttamme iankaikkiseen elämään tai vie kauemmaksi siitä. Meidän kunkin tulee pitää liittomme, tehdä päivittäin parannusta ja pyrkiä olemaan enemmän Vapahtajamme kaltaisia. Silloin ja vain silloin perheet voivat olla yhdessä ikuisesti.
Sisar Nelson: Todistan, että olipa elämänne tällä hetkellä kuinka mahtavaa tai kuinka masentavaa ja murheellista hyvänsä, niin osallistumisenne temppeli- ja sukututkimustyöhön tekee sen paremmaksi. Mitä tarvitsette elämässänne juuri nyt? Enemmän rakkautta? Enemmän iloa? Enemmän itsehillintää? Enemmän rauhaa? Enemmän merkityksellisiä hetkiä? Enemmän tunnetta siitä, että voitte vaikuttaa? Enemmän hauskuutta? Enemmän vastauksia sielua luotaaviin kysymyksiinne? Enemmän luottamuksellisia yhteyksiä muihin? Enemmän ymmärrystä siihen, mitä luette pyhistä kirjoituksista? Enemmän kykyä rakastaa ja antaa anteeksi? Enemmän kykyä rukoilla voimallisesti? Enemmän innoitusta ja luovia ideoita työhönne ja muihin projekteihinne? Enemmän aikaa siihen, millä on todella merkitystä?
Pyydän hartaasti teitä uhraamaan aikaanne Herralle lisäämällä aikaanne temppeli- ja sukututkimustyöhön ja katsomaan sitten, mitä tapahtuu. Todistan, että kun osoitamme Herralle, että haluamme tosissamme auttaa esivanhempiamme, taivaat avautuvat ja me saamme kaiken tarvitsemamme.
Presidentti Nelson: Voimme saada koko ajan innoitusta temppeli- ja sukututkimustyökokemuksista, joita muilla on ollut. Mutta meidän täytyy tehdä jotakin, jotta todella kokisimme itsekin sitä iloa. Haluaisin esittää meille jokaiselle haasteen, jotta tämän työn tuoma suurenmoinen tunne voi jatkua ja jopa lisääntyä. Kehotan teitä rukoillen pohtimaan, millaisen uhrauksen – mielellään uhrauksen ajastanne – voitte antaa, jotta tekisitte tänä vuonna enemmän temppeli- ja sukututkimustyötä.
Me olemme mukana kaikkivaltiaan Jumalan työssä. Hän elää. Jeesus on Kristus. Tämä on Hänen kirkkonsa. Me olemme Hänen liittolapsiaan. Hän voi luottaa meihin.