Viisi opetusta nuorille aikuisille nuorilta apostoleilta

Matthew C. Godfrey

kirkon historian osasto

Mitä me nykyään voimme oppia palautuksen ensimmäisten apostolien kokemuksista?

He olivat iältään 23–35-vuotiaita, ja silti he muuttivat osaltaan maailmaa. Palautetun kirkon ensimmäiset apostolit olivat nuoria. Jotkut tunsivat riittämättömyyttä. Jotkut tekivät virheitä. Mutta he kaikki saivat aikaan jotakin merkittävää. Tässä on viisi asiaa, joita voimme oppia heidän kokemuksistaan.

1. Sinun ei tarvitse tuntea olevasi riittävän hyvä ollaksesi riittävän hyvä

Heber C. Kimball tunsi riittämättömyyttä saadessaan kutsun kahdentoista apostolin koorumiin helmikuussa 1835. Hän oli ollut kirkon jäsen vajaat kolme vuotta, ja hän oli vasta 33-vuotias.

”Se oli kaukana odotuksistani”, Heber muisteli myöhemmin.¹ Mutta hän oli halukas ottamaan kutsun vastaan, ja hänen asettamissiunauksessaan hänelle sanottiin, ”että monet miljoonat kokisivat kääntymyksen hänen vaikutuksestaan”².

Hän palveli apostolina kaksi kertaa lähetystyössä Englannissa erittäin menestyksekkäästi. Hän käännytti suuren joukon ihmisiä, joiden jälkeläisiä saattaa hyvinkin olla nykyään miljoonia. Heberin kohdalla eteenpäin meneminen silloinkin kun hänestä tuntui, ettei hänellä ollut paljoakaan annettavaa, oli siunauksena hänelle ja monille muille.

2. Meitä määrittelevät päätökset, eivät olosuhteet

Thomas B. Marsh karkasi kotoa New Hampshiren osavaltiosta ollessaan 14-vuotias. Hän teki töitä maatalossa Vermontissa, tarjoilijana Albanyssa New Yorkin osavaltiossa, hotellissa New York Cityssä ja sitten palvelijana Long Islandilla. Hänen elämäntilanteensa oli epävakaa, kunnes hän tapasi Elizabeth Godkinin ja meni tämän kanssa naimisiin.

Henki johti ennen pitkää hänet ja Elizabethin New Yorkin osavaltion länsiosaan. Siellä he kuulivat Mormonin kirjasta. Thomas näki, kun ensimmäisiä 16 sivun arkkeja tuli painosta, ja kirjanpainaja salli hänen lukea koevedosarkin. Thomas uskoi kirjan olevan Jumalan sanaa ja päätti liittyä kirkkoon. Hänet kastettiin 3. syyskuuta 1830.³

Thomas saarnasi evankeliumia useilla eri seuduilla. Hän kesti vainoa, kun pyhät karkotettiin Jacksonin piirikunnasta Missourista marraskuussa 1833. Hän oli Missourin ensimmäisen korkean neuvoston jäsen, kun se järjestettiin heinäkuussa 1834. Kun hänet oli kutsuttu apostoliksi 34-vuotiaana, hän palveli kahdentoista koorumin presidenttinä. Vaikka hän oli aiemmin puolustanut vilpittömästi Joseph Smithiä toisinajattelijoita vastaan, hän koki lopulta itse uskon menetyksen. Vuonna 1838 hän päätti jättää kirkon.⁴

Thomas Marshilta voimme oppia, ettei epävakaiden olosuhteiden pidä estää meitä saamasta evankeliumin siunauksia – tai siunaamasta muiden elämää.

3. Ole varovainen, sillä kuka tahansa voi langeta

Lyman Johnson oli nuorin kutsutuista – tuolloin iältään 23 vuotta ja 4 kuukautta. Hänet oli asetettu ylipapin virkaan vain muutama päivä sen jälkeen kun hän vuonna 1831 täytti 20 vuotta, ja hän oli palvellut jo muutamaan kertaan kirkon lähetystyössä. Yhdellä näistä lähetysmatkoista hän piti saarnan, joka muistetaan ”yhtenä voimallisimmista todistuksista Joseph Smithin tehtävästä ja viimeisten aikojen suuresta työstä”⁵.

Valitettavasti Lymanin palvelutyö apostolina ei kestänyt kauan. Kirtlandissa Ohiossa vuonna 1837 vallinneen taloudellisen myllerryksen aikaan hän kääntyi Joseph Smithiä vastaan. Lyman erotettiin kirkosta vuonna 1838.

Vaikka Lyman osasi saarnata hyvin ja hänellä oli korkea virka kirkossa, hän silti lankesi. Brigham Young sanoi, että Lyman myönsi myöhemmin toivovansa, että voisi yhä uskoa evankeliumiin: ”Olin täynnä iloa ja riemua. – – Olin onnellinen päivin ja öin. – – Mutta nyt elämä on äärimmäistä pimeyttä, tuskaa, surua, kurjuutta.”⁶

4. Kuuliaisuus ei takaa helppoa elämää, mutta se kannattaa

Kun Parley P. Pratt oli asetettu apostoliksi, Oliver Cowdery – yksi niistä, jotka oli nimitetty auttamaan apostolien valinnassa – antoi Parleylle erityisen ohjeen sanoen, että tällä olisi ”edessään samoja vaikeuksia tämän palvelutehtävän täyttämisessä kuin muinaisilla apostoleilla oli ollut”. Hän sanoi, että Parley kohtaisi ”lujia vankityrmiä ja synkkiä vankiloita”, mutta sellaisten olosuhteiden ei pitäisi lannistaa häntä, koska noiden koettelemusten ansiosta hän ”saisi kirkkauden”, jonka Herra oli varannut hänelle.⁷

Parleyn elämä noudatti tuota kaavaa. Toisinaan hän oli musertavan köyhä. Häntä pilkattiin hänen saarnatessaan evankeliumia. Hänet vangittiin vuosina 1838 ja 1839 syytöksin, jotka johtuivat kirkon jäsenten Missourissa kohtaamista vaikeuksista. Silti Parley koki myös Oliverin lupaamia siunauksia. Hieman vankilasta vapautumisensa jälkeen hän kirjoitti: ”Voimme hyvin ja olemme suuresti menestyneet Herrassa kaikkien koettelemustemme jälkeen.”⁸

5. Uskolla on suurempi merkitys kuin iällä

Orson Pratt, Parleyn veli, oli apostoleista toiseksi nuorin. Hänet asetettiin apostoliksi 23-vuotiaana – vain muutama viikko Lyman Johnsonia vanhempana. Palvelutyö, jota Orson oli jo tehnyt kirkolle, tarjoaa erinomaisen esimerkin siitä, kuinka nuoret aikuiset voivat olla hyvään vaikuttava voima.

Orson kastettiin 19. syyskuuta 1830 – 19. syntymäpäivänään. Pian sen jälkeen Joseph Smith sai Orsonia varten ilmoituksen, jossa sanottiin, että Orson on Jumalan poika, että hän oli siunattu, koska hän uskoi, ja että hänen tehtävänään oli saarnata evankeliumia (ks. OL 34:3–6). Niinpä Orson palveli monta kertaa lähetystyössä, kerran myös Lyman Johnsonin kanssa vuonna 1832, jolloin he kastoivat lähes sata henkilöä ja asettivat virkaan useita vanhimpia.

Kun Orson kutsuttiin apostoliksi, hän ei ollut Kirtlandissa. Huhtikuun 23. päivänä 1835 hän sai Columbusin kaupungissa kuulla, että hänen pitäisi olla läsnä Kirtlandissa 26. huhtikuuta pidettävässä kokouksessa.

Tietämättä kokouksen tarkoitusta hän lähti heti sinne. Koska hän ei tiennyt, että hänet oli kutsuttu apostoliksi, hän käveli sisään, kun seurakunta oli ”rukoilemassa toivoen hänen saapumistaan”⁹. Orson tunsi pyhien tuen ja otti vastaan kutsumuksensa.

Apostolina ollessaan hän valmisti lehtisen, jossa oli varhaisin painettu kertomus Joseph Smithin ensimmäisestä näystä. Kun hän oli pioneeri vuonna 1847, hän piti yksityiskohtaista aikakirjaa vaelluksesta länteen. Hän kirjoitti myös monia lähetystyölehtisiä ja puolusti lujasti Mormonin kirjaa.

Nykyaika on erilainen… vai onko?

Nuoret aikuiset ovat nykyään monin tavoin erilaisia kuin he olivat vuonna 1835. Ja silti nämä opetukset voivat auttaa nykyisiä nuoria aikuisia heidän pyrkimyksissään elää mahdollisuuksiensa veroisina. Tässä on tiivistelmä:

Jos tunnet riittämättömyyttä, kulje silti eteenpäin.
Jokaisella on haasteita. Voit voittaa omasi.
Olet onnellisempi, jos pysyt aktiivisena kirkossa.
Pysy sitoutuneena. Ole kuuliainen ja uskollinen. Siunauksia tulee.
Sinulla on tärkeää annettavaa. Herra luottaa sinuun.