Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Pyhän työn tekemistä karanteenissa

Kaith Ashley Moran

Temppelien ollessa suljettuina me voimme edelleen olla avuksi pyhän työn tekemisessä kotoa käsin.

Kirjoittaja asuu Manilassa Filippiineillä.

En koskaan odottanut kuulevani sanoja, jotka ensimmäinen presidenttikunta esitti viime kuussa: ”Koska haluamme olla vastuuntuntoisia globaaleja kansalaisia, olemme päättäneet huolellisen harkinnan ja rukoilemisen jälkeen keskeyttää kaiken toiminnan temppeleissä.”¹

Ehkä olet minun laillani pohtinut, kuinka kohdata tämän päivän vaikeat ajat ilman näitä pyhiä rauhan paikkoja. Täällä Filippiineillä temppelit suljettiin jo ennen yleisen karanteenin voimaantuloa, joten olen tuntenut kaipuuta palata Herran huoneeseen jo jonkin aikaa.

Mutta olen ymmärtänyt jotakin tärkeää ollessani karanteenissa. Vaikka temppelin ovet on suljettu, toimitusten valmistelu ei ole keskeytynyt. Esivanhempamme ovat edelleen verhon toisella puolella ja odottavat, että etsimme lisää tietoja heistä. Jos etsit tapoja saada temppelipalveluun liittyviä pyhiä tunteita kotiisi, tässä on muutamia ehdotuksia:

Tutki omaa sukupuutasi sivustolla familysearch.org.
Kokeile indeksointia. Huomattavasti paljon palkitsevampaa kuin videopelit!
Käytä tekniikkaa yhteydenpitoon elävien sukulaisten kanssa.
Kirjoita muistiin oman perheesi ja sukusi tarinoita.

Olen seurannut, kuinka nämä toiminnat ovat kääntäneet perheenjäsenteni sydämen, kuten kuvataan jakeessa Mal. 3:24, ja pelastaneet meidät turhautumiselta, tylsyydeltä ja toivottomuudelta. Ja vaikka karanteenissa oleminen ei olekaan ihanteellista, olen kiitollinen sen suomasta mahdollisuudesta auttaa tässä kotona tehtävässä temppelityössä.

Tämä voi olla pyhää aikaa elämässämme. Ehkä tämä pandemia muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeitä temppelit ovat. Ehkä me arvostamme aiempaa enemmän mahdollisuutta käydä temppelissä. Kuten ensimmäisen presidenttikunnan ilmoituksessa todettiin: ”Tämä on tilapäinen muutos, ja odotamme päivää, jolloin temppelit jälleen avataan.”²

Maltan tuskin odottaa sitä päivää, jolloin pystymme jälleen suorittamaan pelastavia toimituksia esivanhempiemme puolesta! Siihen päivään saakka meillä on paljon työtä, jota voimme yhä tehdä.

Parantumisen siunauksia

Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on sanonut, että ”kun osallistumme nykyisin sukututkimus- ja temppelityöhön, me – – osoitamme kelvollisuutemme profeettojen ja apostolien lupaamien ’parantumisen’ siunausten saamiseen. – – Tähän pitkään luetteloon sisältyvät nämä siunaukset:

lisääntynyt ymmärrys Vapahtajasta ja Hänen sovitusuhristaan
lisääntynyt Pyhän Hengen vaikutus, jolloin tunnemme elämässämme voimaa ja opastusta
lisääntynyt usko, niin että kääntymyksestämme Vapahtajaan tulee syvällinen ja pysyvä
lisääntynyt kyky ja motivaatio oppia ja tehdä parannusta, koska ymmärrämme, keitä olemme ja mistä olemme tulleet, sekä selkeämpi näkemys siitä, minne olemme menossa
lisääntyneet jalostavat, pyhittävät ja hillitsevät vaikutukset sydämessämme
lisääntynyt ilo, koska olemme kykenevämpiä tuntemaan Herran rakkautta
lisääntyneet perheen saamat siunaukset, riippumatta siitä, millainen nykyinen, aiempi tai tuleva perhetilanteemme on tai kuinka epätäydellinen sukupuumme ehkä onkin
lisääntynyt rakkaus ja arvostus esivanhempia ja elossa olevia sukulaisia kohtaan, niin ettemme tunne enää olevamme yksin
lisääntynyt voima huomata, mikä tarvitsee parantumista, ja siten Herran avulla lisääntynyt voima palvella muita
lisääntynyt varjelus kiusauksilta ja vastustajan voimistuvalta vaikutukselta sekä
lisääntynyt apu korjata huolestuneita, murtuneita tai levottomia sydämiä ja parantaa haavoitetut.” (”Sukututkimus- ja temppelityö – sinetöiminen ja parantuminen”, Liahona, toukokuu 2018, s. 47.)