Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Löysin toivoa pandemian keskuksessa
Kun koronaviruksen aiheuttama tauti iski rajusti Italiaan, löysin syyn pitää kiinni toivosta.
Kirjoittaja asuu Catanzarossa Italiassa.
Rakastan lohdullisia sanoja, jotka Jeesus lausui opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen: ”Rauha teille!” (Joh. 20:19.) Eikö olekin ihmeellistä, että Vapahtajamme on aina luvannut seuraajilleen rauhan? Erityinen kokemus, jonka sain äskettäin, muistutti minua tästä totuudesta.
Ahdistunut ja karanteenissa
Eräänä iltana katsellessani televisiota uutistenlukijat puhuivat koronaviruksen aiheuttamasta taudista ja sen vaikutuksista kotimaassani Italiassa. He puhuivat viruksen aiheuttamaan tautiin kuolleiden suuresta lukumäärästä ja vahvistettujen tautitapausten määrän kasvusta. Vaikka se oli huolestuttavaa, en ollut silloin kovinkaan huolissani siitä. Mutta noin kaksi viikkoa myöhemmin tilanne paheni selvästi, ja myös ahdistukseni kasvoi.
Sen kaiken keskellä olin surullinen ja tunsin pelkoa. Olin todella huolissani, että sairastuisin. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin mennä töihin. Minun piti käyttää suojakäsineitä ja hengityssuojainta aina kun menin ulos. Viikkoa myöhemmin koko maani sulkeutui ja kaikki asetettiin tiukkaan karanteeniin.
Tänä aikana emme saa poistua kodeistamme paitsi ostaaksemme päivittäistavaroita kerran viikossa. Sisätiloissa pysytteleminen on ollut vaikeaa. Kaikki kirkon kokoukset on tilapäisesti keskeytetty, ja vaikka se teki minut surulliseksi, niin vielä enemmän minua musersi temppelien sulkeutuminen, koska olin suunnitellut osallistuvani erään lähetystyössä opettamani perheen sinetöimiseen. Tunsin sydämeni murtuvan ja olin toivoton maailmassa vallitsevien olosuhteiden vuoksi.
Musiikin kosketus
Eräänä aamuna lukiessani pyhiä kirjoituksia ja kuunnellessani laulua nimeltä ”Rauhan antaa Hän” rukoilin ja kysyin taivaalliselta Isältä: ”Kuinka voin pitää kiinni toivosta näinä vaikeina aikoina?”
Ja silloin aloin kiinnittää huomiota laulun sanoihin:
Hän toivon tuo
vaikk’ yö jo saa.
Sua vahvistaa,
kun on vaikeaa,
ja myrskyissäkin
sua Hän lohduttaa.
Kun levoton on maa,
Rauhan antaa Hän.1
Tunsin Hengen todistavan minulle, että nämä sanat ovat totta. Vilkaisin vanhaa lähetyssaarnaajan nimikylttiäni ja kuulin mielessäni nämä sanat: ”Romina, haluan sinun tuntevan samaa rauhaa, jota annoit muille lähetystyössäsi kertoessasi toivon sanomastani. Kaikki kyllä järjestyy. En jätä sinua yksin.”
Joten nyt haluan kertoa tuon toivon sanoman muille! Vaikka olen tuntenut hyvin paljon pelkoa ja ahdistusta näinä vaikeina aikoina maailmassa, tiedän todellakin, että Jeesus Kristus tuo toivon! Kääntykää Hänen puoleensa. Kuulkaa Häntä. Seuratkaa Häntä. Hänessä me voimme löytää rauhan. Häneen uskomisessa on voimaa, ja kun uskot Häneen, Hän vahvistaa sinua, jotta voit pitää kiinni toivosta (ks. Et. 12:4).
Pidä kiinni toivosta
Puhuessaan toivosta vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista opetti: ”Usko Jumalaan, Hänen hyvyyteensä ja Hänen voimaansa virkistää meitä rohkeudella vaikeiden haasteiden kohdatessa.”2 Niin pelottavia kuin nämä ajat voivatkin olla, me voimme valita rohkeuden ja luottaa Herran lupauksiin. Kun elämä on haastavaa, meidän ei tarvitse pyytää taivaallista Isää muuttamaan olosuhteitamme, vaan voimme pyytää Häntä muuttamaan asennettamme. Voimme oppia ja kasvaa kaikissa tilanteissa.
Minä tiedän, että Jumala on kanssamme ja että Hän rakastaa lapsiaan – jopa niitä meistä, jotka ovat pandemian keskuksessa. Tiedän, että Hänen avullaan kaikki kyllä järjestyy. Ja tiedän, että voin aina pitää kiinni rauhasta, jonka saan uskosta Jeesukseen Kristukseen. Hänen äärettömän sovituksensa ansiosta minun ei tarvitse kohdata vaikeuksia yksin.