Pitäisikö minun valmistautua sakramenttiin?

Zoe Campbell

Kun joka viikko varaat aikaa sakramentin tuomien merkittävien siunausten oivaltamiseen, voit saada hengellistä voimaa ja suurenmoisia kokemuksia.

Muistan selvästi ensimmäisen kokemukseni sakramentista. Lähetyssaarnaajat olivat juuri kutsuneet minut kirkkoon ensimmäistä kertaa. Valitettavasti en tiennyt mitään siitä, kuinka sakramentti toimii tai mistä se on vertauskuva, joten vieressäni istuvien tyttöjen oli selitettävä näitä asioita minulle samalla kun sakramentti siunattiin ja jaettiin.

Tämän kokemuksen muisteleminen on saanut minut oivaltamaan, että olisi ollut hyödyllistä, jos olisin yrittänyt oppia sakramentista etukäteen vähän enemmän itsekseni, mutta olin onnekas, kun tytöt, joiden kanssa istuin sinä ensimmäisenä päivänä, olivat enemmän kuin halukkaita selittämään minulle sillä hetkellä kaiken tarpeellisen. Sen jälkeen elämässäni on muuttunut moni asia – myös tietoni evankeliumista ja sakramentin tarkoituksesta.

Edellisissä yleiskonferensseissa on myös ollut monia muutoksia. Kun presidentti Russell M. Nelson päätti lokakuun 2019 yleiskonferenssin, hän ilmoitti muutoksista temppelisuosituspuhuttelussa esitettyihin kysymyksiin. Kun hän kertasi kysymyksen 8: ”Pyritkö pyhittämään lepopäivän sekä kotona että kirkossa, osallistumaan sinulle kuuluviin kokouksiin, valmistautumaan sakramenttiin ja nauttimaan sen kelvollisesti sekä elämään sopusoinnussa evankeliumin lakien ja käskyjen kanssa?” (kursivointi lisätty),

mieleeni iskostui sana valmistautumaan.

Olen ymmärtänyt, ettei sakramentti ole sellaista, mihin valmistaudutaan juuri hetkeä ennen kuin leipä ja vesi jaetaan. Sakramenttiin voi valmistautua koko viikon ajan, jotta voi joka sunnuntai tuntea Hengen voimakkaana ja uudistumisen tunteen.

Sen jälkeen olen alkanut valmistautua sakramentin nauttimiseen viikolla seuraavasti:

Tutkin pyhiä kirjoituksia Tule ja seuraa minua -ohjelman avulla ja mietin ajatuksia, joita voin kertoa muille ja seuraavassa pyhäkoulun kokouksessa.
Pakkaan lauantai-iltana sen, mitä tarvitsen aamulla kirkon kokouksiin (se on yövuorotyön tuomia iloja!). Huolehdin siitä, että pakkaan mukaan pyhät kirjoitukset ja muistikirjan tehdäkseni muistiinpanoja sakramenttikokouksessa, ja rukoilen, että saisin kirkossa vastauksia siihen, kuinka voin seuraavalla viikolla kehittyä.
Kuuntelen sunnuntaiaamuna hengellistä musiikkia ennen kuin lähden sakramenttikokoukseen, sillä se auttaa minua tuntemaan Hengen vaikutusta ja pääsemään oikeanlaiseen mielentilaan.
Luen niiden laulujen sanoja, joita laulamme sakramenttikokouksessa, ja etsin ne pyhien kirjoitusten kohdat, joihin niissä viitataan. Se auttaa minua oivaltamaan täysin laulujen taustalla olevan sanoman ja tarkoituksen sekä auttaa minua pohtimaan noita asioita koko kokouksen ajan.
Viimeiseksi, ajattelen sakramentin tarkoitusta ennen kuin sakramentti jaetaan. Muistutan itselleni, että minun pitää aina muistaa sakramentin ”syy” ja sen tärkeys koko viikon ajan – Vapahtaja.

Sakramentin tarkoitus on muistaa Jeesus Kristus ja Hänen sovitusuhrinsa meidän puolestamme (ks. Matt. 26:26–28). Sakramentti kutsuu meitä myös uudistamaan kasteenliittomme lupaukset ja syventämään sitoutumistamme siihen, että tulemme enemmän Hänen kaltaisikseen, muistamme Hänet ja meistä tulee parempia opetuslapsia. Sen ansiosta pystyn myös aloittamaan uuden viikon hengellisesti virkistyneenä.

Olen oppinut hyvin paljon enemmän sakramentista sen ensimmäisen päivän jälkeen kirkossa. Ja nyt tunnen todella paljon iloa joka viikko, kun menen sakramenttikokoukseen, koska tiedän, että aion kohta muistaa Vapahtajani uhrin minun puolestani ja olla uutterampi liittojeni ja lupausteni pitämisessä. Valmistautuminen vaikuttaa myönteisesti Henkeen, jota tunnen koko kokouksen ajan. Ennen kuin elämässäni oli sakramentti, tunsin usein tyhjyyttä – kuin jotakin puuttuisi. En koskaan tiennyt, että puuttuva osa elämästäni oli toimitus, joka on hyvin yksinkertainen mutta samalla hyvin vaikuttava – toimitus, joka auttaa minua syventämään rakkauttani Vapahtajaa kohtaan ja arvostamaan kaikkea, mitä Hän tekee hyväkseni.