Miksi me olemme täällä?
Me irtisanouduimme työpaikoistamme, myimme kaiken ja jätimme hyvästit sukulaisille ja ystäville muuttaaksemme paikkaan, jossa emme olleet ikinä ennen käyneet.
Kuvitus Shauna Mooney Kawasaki
Minä tein työtä päivisin ja vaimoni Elen öisin. Me hädin tuskin näimme toisiamme. Emme pitäneet koti-iltoja emmekä perherukouksia. Kävimme sakramenttikokouksessa, mutta meiltä puuttui sitoutuminen evankeliumiin.
Aloimme tuntea tyhjyyttä, joka tuli keskittymisestä siihen, mikä on maailmasta, eikä siihen, mikä on Herran. Tunsimme, että taivaallinen Isä halusi meiltä enemmän.
Niinpä menimme Santiagon temppeliin saadaksemme johdatusta siihen, miten voisimme edistyä. Saimme kumpikin innoitusta siihen, että meidän piti muuttaa pienten tyttäriemme kanssa Santiagosta pohjoisrannikolle Coquimbon alueelle.
Emme olleet koskaan käyneet siellä emmekä tienneet seudusta mitään. Mutta me irtisanouduimme työpaikoistamme, myimme kaiken ja jätimme hyvästit sukulaisille, ystäville ja yliopisto-opinnoilleni.
Coquimbossa emme tunteneet ketään eikä meillä ollut rahaa. Minä löysin työpaikan, mutta sillä sai juuri ja juuri maksettua vuokran. Kysyimme: ”Miksi me olemme täällä?”
Elen mietti, voisiko hän tehdä jotakin auttaakseen laskujen maksamisessa. Yhtenä päivänä hän ompeli uuden päällyksen yhteen vanhoista tuoleistamme. ”Aion panna tämän myyntiin ja katsoa, ostaisiko joku sen”, hän sanoi. Joku tosiaan osti sen. Siitä rohkaistuneena Elen opetteli lisää huonekalujen kunnostamista. Hän aloitti mainostamisen ja alkoi saada töitä.
Vuonna 2016 minut kutsuttiin uuden seurakuntamme piispaksi. En taaskaan juuri nähnyt perhettäni työn, uudelleen aloitettujen yliopisto-opintojen ja kirkon tehtäväni vuoksi.
”Tällainen ei käy”, Elen sanoi. ”Miksi et tekisi työtä minun kanssani? Minä opetan sinua. Olisit kotona ja sinulla olisi myös enemmän joustavuutta kirkon tehtävässäsi.”
Minua huolestutti irtisanoutua työpaikastani, mutta Elen ehdotti, että me rukoilemme taivaallista Isää ja sanomme: ”Tässä on liikeyrityksemme. Me aiomme hoitaa sitä yhdessä. Valaise meitä siitä, kuinka voimme saada tämän toimimaan samalla kun Gregorio palvelee piispana.”
Taivaallinen Isä vastasi. Nyt, sen jälkeen kun vuosiin hädin tuskin näimme toisiamme, me sopeudumme siihen, että olemme aina yhdessä. Toisinaan Elen sanoo vitsaillen: ”Eikö sinulla ole hoidettavana piispan puhutteluja? Tule takaisin neljän tunnin päästä!”
Täällä Coquimbossa olemme oppineet osoittamaan uskoa ja elämään evankeliumin mukaan perheenä, ja meitä on siunattu. Me muutimme kaupunkiin, jota emme tunteneet, palvellaksemme ihmisiä, joita emme olleet tavanneet, ja olemme nähneet ihmeitä, joita emme odottaneet.