Julkaistaan vain sähköisenä: Tule ja seuraa minua
Johtamiseen liittyviä opetuksia Moosekselta
Kirjoittajat asuvat Utahissa Yhdysvalloissa.
Neljä Mooseksen elämän kokemusta, jotka voivat auttaa meitä palvelemaan luottavaisemmin tehtävissämme.
Kaikkiin kirkon tehtäviin liittyy johtamisvastuita, ja monet edellyttävät myös hallinnollista työtä. Kaikilla meistä ei kuitenkaan ole johtamiseen tai hallintoon liittyvää kokemusta, kun meidät kutsutaan. Kuinka voimme oppia olemaan tehokkaita palvelemisessa ja hallinnoimisessa?
Sen lisäksi että tutkimme julkaisua Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa , voimme tutkia, kuinka muinaiset profeetat kuten Mooses hoitivat johtamisvastuunsa. Tässä on neljä periaatetta, jotka voimme oppia Moosekselta.
1. Mooses palveli, vaikkei hän tuntenut olevansa valmis.
Mooses joutui lähtemään kiireesti Egyptistä sen jälkeen, kun hän oli estänyt israelilaisen orjan pahoinpitelyn ja samalla tappanut egyptiläisen työnjohtajan (ks. 2. Moos. 2:11–12, 15), ja sikäli kuin tiedämme, hän eli sen jälkeen rauhallista paimenen elämää tulevan appensa Jetron ohjauksessa (ks. 2. Moos. 2:21; 3:1).
Sitten eräänä päivänä Herra ilmestyi Moosekselle (ks. Joseph Smithin raamatunkäännös, 2. Moos. 3:2 [ks. LDS Bible, Exodus 3:2, alaviite a]) ja kutsui hänet ”vapauttamaan [kansan] egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä” (2. Moos. 3:8).
Vaikka Mooses puolusti sitä yhtä israelilaista, jota egyptiläinen työnjohtaja hakkasi, hän ei pitänyt itseään henkilönä, joka vapauttaisi kaikki israelilaiset. Hänhän oli käännynnäinen uskossa niiden keskuudessa, jotka olivat oppineet sen ja eläneet sen mukaan koko elämänsä ajan.
Mooses jopa kysyi Jumalalta: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” (2. Moos. 3:11.) Ja kun Moosesta sitten pyydettiin esittämään sanoma Israelin vanhimmille (ks. 2. Moos. 3:16), hän vastasi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja – –. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” (2. Moos. 4:10.)
Mutta Herra lupasi opettaa hänelle, mitä hänen tulee tehdä (ks. 2. Moos. 4:12), joten Mooses lähti uskossa (ks. 2. Moos. 4:18, 20). Mooses epäröi itsessään näkemiensä heikkouksien vuoksi, mutta hän kuitenkin hyväksyi Herran kutsun.
Soveltaminen meidän elämäämme
Mooseksen tavoin et ehkä ole tuntenut olevasi pätevä saamaan jotakin tiettyä tehtävää. Olet saattanut sekä yllättyä että tuntea nöyryyttä, kun sinut kutsuttiin. Useimmista meistä tuntuu siltä. Kun kuitenkin joku kutsutaan palvelemaan kirkossa, voimme muistaa, että Herra on valinnut tämän henkilön tähän tehtävään tänä aikana. Tämä periaate koskee jokaista tehtävää.
Meillä jokaisella on kykyjä enemmän kuin ensi silmäyksellä tuntuu ilmeiseltä. Meillä kaikilla on myös mahdollisuuksia, jotka eivät täysin toteudu tässä elämässä. Mutta voimme luottaa siihen, että Herra haluaa meidän palvelevan tietyissä tehtävissä tiettyinä aikoina, jotta autamme sekä itseämme että muita kasvamaan. Ja Mooseksen tavoin me voimme luottaa Herran lupaukseen: ”Minä olen sinun kanssasi” (2. Moos. 3:12).
Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista antoi hyvän neuvon tehtävien vastaanottamisesta silloinkin kun emme tunne olevamme valmiita: ”Jumala ei aloita kysymällä meidän kykenevyyttämme vaan ainoastaan käytettävyyttämme, ja jos me sitten osoitamme luotettavuutemme, Hän lisää meidän kyvykkyyttämme!” 1
Myös presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) muistutti meitä: ”Kun me olemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun. Muistakaa, että kenet Herra kutsuu, Hän myös valmistaa.” 2
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista puhui luottamuksensa asettamisesta Herraan, kun hänet kutsuttiin apostoliksi: ”Luulen tietäväni paremmin kuin kukaan muu, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on kirjaimellisesti satojatuhansia pätevämpiä, kyvykkäämpiä miehiä kuin minä, – – mutta tiedän, mistä kutsu on tullut. Ja minulle on hyvin suuri kunnia ottaa kutsu vastaan. Iloitsen palvelemisesta jo etukäteen, ja olen innoissani mahdollisuudesta voida oppia.” 3 Me voimme osoittaa samanlaista luottamusta pyrkiessämme oppimaan ja palvelemaan, kun tehtävämme tuntuvat ylittävän kykymme.
Moosekselle kerrottiin, että hänelle oli työ tehtävänä (ks. Moos. 1:6). Joseph Smithille kerrottiin, että Jumalalla oli hänelle työ tehtäväksi (ks. JS–H 1:33). Samaa voidaan sanoa meistä jokaisesta. Tämä pätee tehtäviimme, ja se pitää paikkansa myös muilla tavoilla, joilla Herra innoittaa meitä palvelemaan, kun pyrimme ”[tekemään] innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja [tekemään] paljon omasta vapaasta [tahdostamme] ja [saamaan] aikaan paljon vanhurskautta” (OL 58:27). Voimme palvella temppelissäkävijänä tai toimitustyöntekijänä. Voimme osallistua justserve.org-sivuston tapahtumiin ja muihin kelvollisiin palvelutilaisuuksiin. Voimme olla avulias naapuri. Ja tietysti voimme olla herkkä ja tunnollinen palvelutyöveli tai -sisar niille jäsenille, joita piiriimme on osoitettu.
On epätodennäköistä, että me koskaan kuluttaisimme loppuun kaikki eri mahdollisuudet, kun olemme ”Herran asialla” (OL 64:29).
2. Mooses luotti Herraan.
Herra vakuutti Moosekselle, että tämä onnistuisi lopulta vapauttamaan Israelin, vaikka matkan varrella olisikin esteitä. Kun Herra oli kutsunut Mooseksen työhön, Hän näytti Moosekselle, että tämä voisi tehdä ihmeitä, kuten muuttaa sauvan käärmeeksi (ks. 2. Moos. 4:2–4). Herra opetti Moosekselle, kuinka Mooseksen ja tämän veljen Aaronin tuli aiheuttaa erilaisia vitsauksia (ks. 2. Moos. 7–11), ja ne tapahtuivat. Herra sanoi Moosekselle, että sivelemällä pääsiäiskaritsan verta kotiensa ovenpieliin ja ovenkamanaan israelilaiset säästyisivät kuolemalta (ks. 2. Moos. 12:3–13, 21–23). Myöhemmin Herra sanoi Moosekselle, että pelkästään katsomalla pronssikäärmeeseen ihmiset voisivat parantua kuolettavasta käärmeenpuremasta (ks. 4. Moos. 21:8–9; Alma 33:19–22).
Mooseksella ei ollut tietoa eikä voimaa tehdä mitään näistä asioista omilla kyvyillään. Mutta hän luotti täysin siihen, että Herra saisi aikaan luvatut tulokset. Koska Mooses teki niin kuin Herra oli käskenyt, Herra toteutti monia ihmeitä kansansa hyväksi (ks. 1. Nefi 17:23–42).
Soveltaminen meidän elämäämme
Samalla tavoin mekin voimme osoittaa luottamusta Herraan, kun päätämme toimia uskossa. Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut meille tästä: ”Te osoitatte luottamusta Häneen, kun kuuntelette tarkoituksenanne oppia ja tehdä parannusta, ja sitten ryhdytte tekemään, mitä tahansa Hän pyytääkin.” 4
Kun Nefiä pyydettiin tekemään jotakin vaikeaa, hän sanoi: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7). Sillä asenteella Nefi kulki eteenpäin edeltä käsin tietämättä, mitä hänen pitäisi tehdä (ks. 1. Nefi 4:6). Hän kulki niin pitkälle kuin sillä hetkellä pystyi näkemään luottaen, että hän näkisi enemmän mennessään pidemmälle. Ja sitten hän näki selvästi seuraavan askeleen ja sitten seuraavan, kunnes hän pystyi täyttämään tehtävänsä.
Voimme luottaa siihen, että ”kaikki yhdessä koituu [meidän parhaaksemme]” (OL 90:24), jos seuraamme Herraa.
3. Mooses oppi Jumalalta, ja sitten hän opetti muita.
Luvuissa Moos. 1–4 kerrotaan, että Herra näytti Moosekselle näyn maailmoista luvutta sekä meidän maailmamme luomisen. Tämä loi Moosekselle perustan Jumalan pelastussuunnitelman ymmärtämiseen, kun hän valmistautui johtamaan kansaa. Myöhemmin Moosekselle annettiin joukko käskyjä, joiden avulla israelilaiset voisivat elää kelvollisina Jumalan siunauksiin (ks. 2. Moos. 20:1–17). Sitten Mooses opetti nämä käskyt kansalleen. Ihmisten opettaminen oli tärkeä osa hänen työtään.
Ja nähtyään, kuinka ihmiset tulivat usein Mooseksen luo, jotta hän antaisi tuomion asioissa, joissa he tarvitsivat apua, Jetro neuvoi Moosesta: ”Neuvo kansalle tarkoin säännökset ja lait, opeta sille tie, jota sen tulee kulkea, ja kaikki, mitä sen tulee tehdä” (2. Moos. 18:20).
Soveltaminen meidän elämäämme
Herra on aina kannustanut kansaansa etsimään tietoa ja totuutta. Aadamia käskettiin opettamaan oppia avoimesti lapsilleen (ks. Moos. 6:58). Meidän taloudenhoitokaudellamme Vapahtaja on käskenyt meitä ”[etsimään] oppia vieläpä tutkimalla ja myös uskon kautta” sekä järjestäytymään ja perustamaan ”opin huone, – – järjestyksen huone” (OL 88:118–119; ks. myös OL 93:36).
Ja sitten kun me olemme oppineet, meidän tulee uutterasti opettaa muita (ks. OL 11:21). Meitä käsketään opettamaan toisillemme evankeliumin oppia ja periaatteita (ks. OL 42:12–14). Kun opetamme, meidän tulee rakentaa toinen toistamme, jotta toimimme kaikessa pyhyydessä Jumalan edessä (ks. OL 43:9, ks. myös jakeet 7–8).
Jakeessa Luuk. 22:32 on myös tärkeä periaate: ”Kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi.” Voimme ensin pyrkiä lähestymään Jumalaa itse, ja sitten voimme auttaa myös muiden vahvistamisessa Jumalan sanalla.
Kun olemme johtotehtävissä, niin sen sijaan että ohjaisimme kaikkien niiden toimintaa, joiden kanssa me palvelemme, voimme keskittyä opettamaan oppia ja periaatteita sekä kutsumaan heitä ensin kysymään Herralta neuvoa (ks. Alma 37:37) ja sitten neuvottelemaan yhdessä, jotta he ”ovat vapaita toimimaan tahtonsa mukaan” (OL 58:28).
4. Mooses oppi delegoimaan.
Jetro antoi Moosekselle hyviä neuvoja, kun Mooses oli ylikuormittunut toimiessaan kansan tuomarina: ”Tämä työ [koko kuorman kantaminen] on sinulle liian raskas. Et pysty tekemään sitä yksin.” (2. Moos. 18:18.) Hän neuvoi Moosesta opettamaan muille, kuinka tulee tuomita, ja perustamaan myös hallinnollisen hierarkian, jossa Mooses päättäisi vain kaikkein vaikeimmista asioista ja muut voisivat hoitaa muut asiat (ks. 2. Moos. 18:14–26). Myöhemmin 70 muulle miehelle annettiin tilaisuus nähdä Herra Mooseksen kanssa ja auttaa hengellisissä asioissa (ks. 2. Moos. 24:9–10; 4. Moos. 11:16–17, 25).
Soveltaminen meidän elämäämme
Palvellessamme meidän tulee pyrkiä keskittymään tärkeimpiin vastuisiimme. Voimme oppia monia niistä tutkimalla Yleiskäsikirjaa . Me voimme tavoitella taivaallisen Isän ohjausta ja toimia sen mukaan tietääksemme, mitä meidän tulee tehdä ja mitä meidän tulee delegoida muille. Vaikka haluaisimmekin tehdä kaiken itse, voimme muistaa esimerkkinä äskettäiset organisaatiomuutokset, jotka toteutettiin, jotta piispoja autettaisiin delegoimaan asioita ja keskittymään tärkeimpiin vastuisiinsa. Vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kuten muistatte, vuonna 2018 Melkisedekin pappeuden koorumit mukautettiin työskentelemään entistä tiiviimmin Apuyhdistyksen kanssa, jotta vanhinten koorumi ja Apuyhdistys voivat piispan alaisuudessa kantaa osaltaan tärkeitä vastuita, jotka veivät aiemmin paljon piispan aikaa.” 5
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on muistuttanut meitä siitä, ettei meidän pidä tehdä palvelemisestamme liian monimutkaista:
”Meidän johtajien täytyy tiukasti varjella kirkkoa ja evankeliumia sen puhtaudessa ja selkeydessä sekä välttää kasaamasta jäsenillemme tarpeettomia kuormia.
Ja meidän kaikkien kirkon jäsenten tulee pyrkiä tietoisesti omistamaan voimavaramme ja aikamme niihin asioihin, joilla on todellista merkitystä, sekä samalla kohottaa lähimmäisiämme ja rakentaa Jumalan valtakuntaa.” 6
Nämä ovat muutamia niistä opetuksista, joita opimme Moosekselta sekä nykyajan kirkon johtajilta, jotka seuraavat Mestarijohtajan Jeesuksen Kristuksen jalanjäljissä. Kun ajattelemme omaa palveluamme Hänen valtakunnassaan, pyrkikäämme pohtimaan, kuinka voimme kasvattaa samanlaista johtamiskykyä itsessämme ja muissa.