”Ei koskaan yksin”, Liahona, huhtikuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Ei koskaan yksin
Minä en tuntenut sitä sairasta miestä, mutta taivaallinen Isä tunsi.
Valokuvayhdistelmä Adobe Stock ja Janae Bingham
Me kuusi brasilialaista lähetyssaarnaajaa olimme juuri laskeutuneet koneella Argentiinaan ja odottelimme lentoja lähetyskentillemme. Heti kun saavuimme lähtevien lentojemme odotusalueelle, halusimme ottaa valokuvia lentokentän kiitoradasta ja kaukana näkyvästä kaupungista. Kun muut viisi menivät ottamaan kuvia, minä jäin lähelle vahtimaan matkatavaroitamme.
Heidän tultuaan takaisin katselin ympärilleni ja näin paikan, josta käsin halusin ottaa kuvan. ”Tulen heti takaisin”, sanoin muille.
Kun olin ottanut kuvan, kuulin jonkun kutsuvan: ”Vanhin.” Vilkaisin nopeasti ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. Sitten kutsu kuului uudelleen: ”Vanhin.”
Kun katsoin taas ympärilleni, näin iäkkään miehen istumassa läheisellä penkillä. Mennessäni hänen luokseen hän sanoi: ”Vanhin, haluaisin saada sairaalle tarkoitetun pappeuden siunauksen.”
Hänen pyyntönsä yllätti minut. Mies, jota en ollut koskaan tavannut, oli pyytänyt minulta siunausta ensimmäisenä päivänäni maassa, jonka kieltä en osannut juuri lainkaan.
Haparoivalla espanjan kielellä esitin hänelle muutamia kysymyksiä: ”Onko sinulla uskoa? Uskotko pappeuden voimaan? Tunnetko Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon?”
Hieman hämmentyneenä kysymyksistäni hän vastasi: ”Minä olen kirkon jäsen, vanhin. Olen kotoisin Saltasta, pohjoisesta. Olen yksin, olen sairas ja tarvitsen siunauksen.”
Kävin hakemassa muut lähetyssaarnaajat. Esittäydyimme ja juttelimme hetken miehen kanssa. Sitten toverini ja minä veimme hänet wc-tiloihin, ja siellä annoimme hänelle siunauksen.
Siinä tilanteessa minulla ei ollut juuri aikaa miettiä, mitä mies oli sanonut minulle, muuta kuin että hän tarvitsi siunauksen. Mutta myöhemmin hänen sanansa ”Olen yksin” koskettivat voimakkaasti sydäntäni. Hän tunsi olevansa yksin, mutta hänellä oli taivaallinen Isä, joka tiesi, missä hän oli ja että hän oli sairas. Sen sijaan, että olisi hylännyt hänet, taivaallinen Isä lähetti lähetyssaarnaajia lohduttamaan häntä, antamaan hänelle siunauksen ja muistuttamaan häntä siitä, ettei hän ollut yksin.
Tuo kokemus vahvisti todistustani siitä, että meillä on taivaallinen Isä, joka tuntee meidät eikä koskaan hylkää meitä.