Viikko 28: Päivä 3

Mormon 3–6

Johdanto

Valloitettuaan takaisin maansa lamanilaisilta nefiläiset valmistautuivat jälleen taisteluun. Mormon pyysi hartaasti nefiläisiä tekemään parannuksen, mutta he sen sijaan kerskuivat omasta voimastaan ja vannoivat kostavansa surmattujen veljiensä puolesta. Koska Herra oli kieltänyt kansaansa tavoittelemasta kostoa, Mormon kieltäytyi johtamasta heidän sotajoukkoaan, ja he kärsivät tappion. Koska nefiläiset pysyivät jumalattomuudessa, Jumala vuodatti tuomionsa heidän päälleen ja lamanilaiset alkoivat hävittää heitä maan päältä. Lopulta Mormon palasi johtamaan nefiläisiä taistelussa, mutta koska he kieltäytyivät tekemästä parannusta, lamanilaiset hävittivät heidät. Mormon valitti kansansa kukistumista ja heidän haluttomuuttaan palata Jeesuksen Kristuksen luokse. Hän profetoi, että kansan aikakirja tulisi esiin myöhempinä aikoina, ja hän kannusti niitä, jotka lukisivat sen, tekemään parannuksen ja valmistautumaan omaan tuomioonsa Jumalan edessä.

Mormon 3–4

Koska nefiläiset kasvavat jumalattomuudessa, Mormon kieltäytyy johtamasta heidän sotajoukkojaan, ja lamanilaiset alkavat hävittää nefiläisiä maan päältä

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että Herra haluaa sinun muuttavan jotakin elämässäsi? Luuletko, että Hän on kannustanut tai auttanut sinua muuttamaan jotakin elämässäsi ilman että olet huomannut sitä?

Mormonin aikoina nefiläiset eivät useinkaan käsittäneet tai arvostaneet sitä, kuinka Herra vaikutti heidän taisteluihinsa lamanilaisia vastaan. Kun nefiläiset olivat tehneet sopimuksen lamanilaisten ja Gadiantonin rosvojen kanssa, Herra antoi heidän elää kymmenen vuotta ilman taisteluja. Niinä vuosina he valmistautuivat fyysisesti tulevien hyökkäysten varalle (ks. Morm. 2:28; 3:1).

Lue Morm. 3:2–3 ja pane merkille eräs tärkeämpi tapa, jolla Herra halusi nefiläisten valmistautuvan lamanilaisten hyökkäysten varalle. Kuinka nefiläiset suhtautuivat siihen? Miksi Herra kohdan Morm. 3:3 mukaan oli säästänyt nefiläiset heidän viimeaikaisissa taisteluissaan heidän jumalattomuudestaan huolimatta?

Kuten jakeissa Morm. 3:4–8 kerrotaan, Herra varjeli nefiläisiä taistelussa vielä kahdesti. Yksi opillinen totuus, jonka voimme oppia Herran kanssakäymisestä jumalattoman nefiläiskansakunnan kanssa, on se, että armossaan Herra antaa meille riittävästi mahdollisuuksia tehdä parannuksen synneistämme. Nämä mahdollisuudet ovat todisteita Jumalan kärsivällisyydestä ja hyvyydestä sekä siitä, että Hän haluaa, että kaikki Hänen lapsensa eläisivät siten, että he ovat kelvollisia saamaan sovituksen täydet siunaukset.

1. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin (jos vastaukset ovat pyhiä tai luottamuksellisia, voit kirjoittaa ne omaan henkilökohtaiseen päiväkirjaasi):

   1. Miten Herra on kannustanut sinua tekemään parannuksen ja antanut sinulle siihen mahdollisuuksia? Mitä tämä opettaa sinulle Hänen luonteestaan?

   2. Mitä voit tehdä, jotta huomaisit tämän kannustuksen etkä paaduttaisi sydäntäsi sitä vastaan kuten nefiläiset tekivät jakeessa Morm. 3:3?

Herra saattaa antaa mahdollisuuksia ja kehotuksia tehdä muutoksia elämässäsi useammin kuin ehkä käsitätkään. Niitä saattaa tulla esimerkiksi kun nautit sakramenttia tai kun tunnet Pyhän Hengen kehottavan sinua kehittämään itseäsi tai palvelemaan muita. Kun panet merkille näitä mahdollisuuksia ja toimit ripeästi tehdäksesi muutoksia, luot elämääsi otollisen ilmapiirin Herran lunastavalle voimalle. Jotta ymmärrät paremmin sitä, miten nefiläiset vastustivat Herran yrityksiä auttaa heitä, lue Morm. 3:9–10 ja pane merkille, kuinka he toimivat saavuttaessaan useita voittoja lamanilaisista.

Kuinka nefiläiset toimivat saatuaan voittoja lamanilaisista? Lue Morm. 3:11–13 ja pane merkille, miten Mormon suhtautui sotajoukon valaan tavoitella kostoa.

Mormon oli johtanut nefiläisten sotajoukkoja yli 30 vuotta heidän häpeämättömästä jumalattomuudestaan huolimatta. Mitä se, että Mormon siinä vaiheessa kieltäytyi johtamasta sotajoukkoa, opettaa meille koston tavoittelemisen vakavuudesta?

Lue Morm. 3:14–16 ja merkitse ilmauksia, joista käy ilmi, mitä Herra opetti Mormonille kostamisesta. Yksi totuus, jonka opimme näiden jakeiden pohjalta, on se, että Herra kieltää meitä tavoittelemasta kostoa.

2. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Oletko koskaan halunnut tavoitella kostoa eli antaa jollekulle samalla mitalla sen, mitä hän on tehnyt sinulle? Miksihän tämä on vaarallinen tai kehno tapa toimia? Kukahan kärsisi eniten vahinkoa tavoitellessasi kostoa?

   2. Miksi meidän tulee jättää tuomitseminen ja kostaminen Herran käsiin sen sijaan että ottaisimme sen omiin käsiimme?

Vaikka ehkä tiedämmekin, että meidän tulee siirtää syrjään koston tunteet, ja haluamme tehdä niin, voi usein olla haasteellista voittaa nämä tuntemukset, kun niitä syntyy. Kun luet ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti James E. Faustin seuraavaa neuvoa, alleviivaa ilmauksia, jotka auttavat sinua tietämään, mitä voit tehdä voittaaksesi koston tunteet niitä kohdatessasi:

”Meidän täytyy tunnistaa ja myöntää vihan tunteet. Vaatii nöyryyttä tehdä niin, mutta jos me polvistumme ja pyydämme taivaalliselta Isältä anteeksiantavaisuutta, Hän auttaa meitä. Herra vaatii meitä antamaan ’anteeksi kaikille ihmisille’ [OL 64:10] omaksi parhaaksemme, sillä ’viha hidastaa hengellistä kasvua’ [Orson F. Whitney, Gospel Themes, 1914, s. 144]. Vasta kun me vapaudumme vihasta ja katkeruudesta, Herra voi antaa sydämeemme lohdun. – –

Murhenäytelmän kohdatessa meidän ei pidä ryhtyä tavoittelemaan henkilökohtaista kostoa vaan pikemminkin antaa oikeuden kulkea omaa rataansa ja antaa asian sitten olla. Ei ole helppoa antaa asian olla ja poistaa sydäntämme kalvava kauna. Vapahtaja on sovituksensa kautta luvannut meille kaikille kallisarvoisen rauhan, mutta voimme saada sen vain, kun olemme halukkaat karkottamaan vihan, pahansuopuuden tai koston tunteet. Kaikille meille, jotka annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan [ks. Matt. 6:14], jopa niille, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, sovitus tuo rauhaa ja lohtua.” (”Anteeksiannon parantava voima”, Liahona, toukokuu 2007, s. 69.)

Pohdi, kuinka voisit toteuttaa tätä neuvoa ja päästää irti kaikesta kaunasta, vihasta, suuttumuksesta tai epäystävällisistä tunteista, joita sinulla saattaa olla muita kohtaan.

Kieltäydyttyään johtamasta nefiläisten sotajoukkoja Mormon kohdisti huomionsa kirjoittaakseen niille, jotka lukisivat hänen sanojaan viimeisinä aikoina. Hän halusi meidän jokaisen tekevän parannuksen ja valmistautuvan ”seisomaan Kristuksen tuomioistuimen edessä” (ks. Morm. 3:18–22).

Lue Morm. 4:1–2 ja pane merkille, mitä tapahtui nefiläisten sotajoukolle, kun se tavoitteli kostoa lamanilaisille. Lue Morm. 4:4 ja pane merkille, miksi nefiläisten sotajoukot eivät voittaneet. Lue Morm. 4:5 ja pane merkille totuuksia siitä, mihin jumalattomuudessa pysyminen johtaa. Mitä löysit?

Yksi totuus, jonka mahdollisesti olet löytänyt, on se, että Jumalan tuomiot voittavat jumalattomat. Usein juuri ”jumalattomien välityksellä jumalattomia rangaistaan” (Morm. 4:5). Jumalattomat hylkäävät Jumalan avun ja kieltäytyvät tavoittelemasta Hänen jumalallista suojeluaan. Lue Morm. 4:11–14, 18 ja pane merkille, kuinka Jumalan tuomioita vuodatettiin nefiläisten päälle.

3. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Mikä mielestäsi on nefiläisten tilanteen murheellisin puoli luvuissa Morm. 3–4?

   2. Millä tavoin ne opit tai totuudet, joita tänään olet tutkinut tähän mennessä, saattaisivat liittyä toisiinsa? (Mieti parannuksenteon, koston ja Jumalan tuomioiden välistä suhdetta.)

Pohdi, mitä Herra haluaisi sinun tekevän, jotta toteuttaisit näitä totuuksia käytännössä.

Mormon 5–6

Mormon päättää jälleen johtaa nefiläisten sotajoukkoa, mutta lamanilaiset saavat voiton; Mormon murehtii kansansa tuhoa

Onko kuolemaan liittyvä suru erilaista silloin, kun kyse on henkilöstä, joka on elänyt vanhurskaasti, verrattuna siihen, kun kyse on henkilöstä, joka on elänyt jumalattomasti? Mitä eroa siinä mielestäsi on?

Kun Mormon oli 13 vuoden ajan kieltäytynyt johtamasta nefiläisten sotajoukkoja, hän otti ne jälleen komentoonsa. Hän johti nefiläisiä kuitenkin ilman toivoa, koska kansa kieltäytyi tekemästä parannusta ja pyytämästä Herralta apua. Torjuttuaan muutamia lamanilaisten hyökkäysaaltoja nefiläiset alkoivat paeta. Ne, jotka eivät pystyneet pakenemaan riittävän nopeasti, surmattiin. Mormon kirjoitti kirjeen lamanilaisten kuninkaalle pyytäen, että tämä antaisi nefiläisille aikaa kokoontua yhteen viimeiseen taisteluun (ks. Morm. 5:1–7; 6:1–6).

Lue Morm. 6:7–11 ja yritä ymmärtää, millaista murhetta Mormon tunsi, kun hän näki omin silmin kansansa tuhon. Miksihän kuolema voi olla pelottava niille, jotka elävät jumalattomasti?

4. Lue Morm. 6:16–22 ja kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

   1. Miksi profeetat, johtohenkilöt ja vanhemmat niin uutterasti kannustavat meitä tekemään parannusta?

   2. Kuinka toivo Herran syleilystä auttaa sinua tekemään parannuksen? (Ks. Morm. 6:17.)

Pohdi, onko elämässäsi mitään sellaista, mistä Herra haluaa sinun tekevän parannuksen juuri nyt. Voisit kirjoittaa siitä omaan henkilökohtaiseen päiväkirjaasi ja asettaa tavoitteita sen saavuttamiseksi.

5. Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:

   Olen opiskellut luvut Morm. 3–6 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).

   Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: