Mielessä pidettäviä ajatuksia

Vanhan testamentin historialliset kirjat

Kirjoja Joosuasta Esteriin pidetään perinteisesti Vanhan testamentin ”historiallisina kirjoina”. Tämä ei tarkoita sitä, ettei muilla Vanhan testamentin kirjoilla olisi historiallista arvoa. Ennemminkin näitä kirjoja nimitetään historiallisiksi kirjoiksi, koska niiden kirjoittajien päätarkoituksena oli osoittaa Jumalan käden vaikutus Israelin kansan historiassa. Tarkoituksena ei ollut esittää pääkohtia Mooseksen laista, kuten Kolmannessa Mooseksen kirjassa ja Viidennessä Mooseksen kirjassa. Tarkoituksena ei ollut ilmaista ylistystä tai valitusta runollisessa muodossa, kuten Psalmeissa ja Valitusvirsissä. Eikä tarkoituksena ollut tallentaa profeettojen sanoja, kuten Jesajan ja Hesekielin kirjoissa. Sen sijaan historialliset kirjat esittävät kertomuksen.

Tietty näkökulma

Luonnollisesti tämä kertomus kerrotaan tietystä näkökulmasta – oikeastaan tietyistä näkökulmista. Aivan kuten on mahdotonta katsoa kukkaa, kiveä tai puuta useammasta kuin yhdestä suunnasta kerrallaan, on väistämätöntä, että historiallinen kertomus kuvastaa sitä kirjoittavan henkilön tai ihmisryhmän näkökulmaa. Tähän näkökulmaan sisältyvät kirjoittajien kansalliset tai etniset siteet sekä heidän kulttuurinorminsa ja uskonkäsityksensä. Tämän tietäminen voi auttaa meitä ymmärtämään, että historiallisten kirjojen kirjoittajat ja kokoajat keskittyivät tiettyihin yksityiskohtiin jättäen pois muita.¹ He tekivät tiettyjä olettamuksia, joita muut eivät ehkä olisi tehneet. Ja niiden yksityiskohtien ja olettamusten pohjalta he päätyivät johtopäätöksiin. Voimme myös nähdä erilaisia näkökulmia Raamatun eri kirjoissa (ja toisinaan saman kirjan sisällä).² Mitä paremmin olemme tietoisia näistä näkökulmista, sitä paremmin voimme ymmärtää historiallisia kirjoja.

Yksi Vanhan testamentin kaikkien historiallisten kirjojen yhteinen näkökulma on israelilaisten, Jumalan liittokansan, näkökulma. Heidän uskonsa Herraan auttoi heitä näkemään Hänen kätensä heidän elämässään ja Hänen vaikutuksensa heidän kansakuntansa asioihin. Vaikka maallisilla historiakirjoilla ei ole taipumusta tarkastella asioita tällä tavoin, tämä hengellinen näkökulma on osa sitä, minkä vuoksi Vanhan testamentin historialliset kirjat ovat erittäin arvokkaita niille, jotka pyrkivät vahvistamaan omaa uskoaan Jumalaan.

Vanhan testamentin muun osan tausta ja asiayhteys

Historialliset kirjat alkavat siitä, mihin Viides Mooseksen kirja päättyy, ja israelilaisten vuosikausia kestänyt vaellus autiomaassa on päättymässä. Joosuan kirja osoittaa, kuinka israelilaiset ovat valmiita menemään luvattuun maahansa Kanaaniin, ja kuvailee, kuinka he valtasivat sen. Seuraavat kirjat – Tuomarien kirjasta Toiseen aikakirjaan – kuvailevat Israelin kokemuksia luvatussa maassa siitä ajasta alkaen, kun he asettuivat sinne asumaan, aina siihen aikaan asti, kun Assyria ja Babylon valloittivat heidät. Esran ja Nehemian kirjoissa kerrotaan siitä, miten useita israelilaisryhmiä palasi pääkaupunkiinsa Jerusalemiin vuosikymmeniä myöhemmin. Lopuksi Esterin kirja kertoo israelilaisista, jotka asuivat maanpaossa Persian hallitessa.

Siihen päättyy Vanhan testamentin kronologinen kerronta. Jotkut niistä, jotka lukevat Raamattua ensimmäistä kertaa, yllättyvät huomatessaan, että he ovat itse asiassa lukeneet Vanhan testamentin kertomuksen luettuaan vasta vähän yli puolet sen sivuista. Esterin kirjan jälkeen emme saa paljoakaan tietoa israelilaisten historiasta. Sen sijaan sen jälkeiset kirjat – varsinkin profeettojen kirjat – sijoittuvat historiallisten kirjojen esittämän aikajakson sisäpuolelle.³ Esimerkiksi profeetta Jeremian palvelutyö tapahtui samaan aikaan kuin tapahtumat, jotka on tallennettu lukuihin 2. Kun. 22–25 (ja vastaava kertomus luvuissa 2. Aik. 34–36). Tämän tietäminen voi vaikuttaa siihen, miten luet sekä historiallisia kertomuksia että profeetallisia kirjoja.

Jotkin pyhien kirjoitusten kohdat saattavat olla kuin palapelin paloja, joita emme osaa yhdistää palapelin muihin paloihin.

Kun jokin ei sovi kuvaan

Kun luet Vanhaa testamenttia – tai mitä tahansa muuta historiakirjaa – niin todennäköisesti luet ihmisistä, jotka tekevät tai sanovat sellaista, mikä nykyihmisestä tuntuu oudolta tai jopa ongelmalliselta. Meidän tuleekin odottaa tätä – Vanhan testamentin kirjoittajat näkivät maailman näkökulmasta, joka oli joillakin tavoin varsin erilainen kuin meidän. Väkivalta, etniset suhteet ja naisten rooli ovat vain muutamia niistä asioista, joihin muinaiset kirjoittajat ovat saattaneet suhtautua eri tavoin kuin me nykyään.

Mitä meidän tulee siis tehdä, kun pyhissä kirjoituksissa vastaamme tulee kohtia, jotka tuntuvat vaivaavan meitä? Ensiksi, voisi olla hyvä pohtia kutakin kohtaa laajemmassa yhteydessä. Kuinka se sopii yhteen Jumalan pelastussuunnitelman kanssa? Kuinka se sopii yhteen sen kanssa, mitä tiedät taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen luonteesta? Kuinka se sopii yhteen niiden totuuksien kanssa, joita on ilmoitettu muissa pyhien kirjoitusten kohdissa tai elävien profeettojen opetuksissa? Ja kuinka se sopii yhteen sen kanssa, mitä Henki kuiskaa omaan sydämeesi ja mieleesi?

Joissakin tapauksissa kohta ei ehkä oikein tunnu sopivan yhteen minkään edellä esitetyn kanssa. Joskus jokin kohta saattaa olla kuin palapelin pala, joka ei tunnu sopivan yhteen muiden palojen kanssa, joita olet jo asettanut paikalleen. Se, että yrittää mahduttaa palan väkisin johonkin kohtaan, ei ole paras menettelytapa. Mutta sitä ei ole myöskään luovuttaminen koko palapelin suhteen. Sen sijaan sinun pitää ehkä toistaiseksi asettaa pala syrjään. Kun opit lisää ja kokoat palapeliä pidemmälle, pystyt ehkä näkemään paremmin, kuinka palat sopivat yhteen.

Voi myös olla hyvä muistaa, että tiettyyn näkökulmaan rajoittumisen lisäksi pyhien kirjoitusten historiakertomukset ovat alttiita inhimilliselle erehtymiselle (ks. UK 1:8). Esimerkiksi vuosisatojen varrella ”monta selkeää ja kallisarvoista asiaa [otettiin] pois [Raamatusta]”, kuten oppia ja toimituksia koskevia tärkeitä totuuksia (1. Nefi 13:28; ks. myös jakeet 29, 40). Samaan aikaan meidän tulee olla auliita myöntämään, että omakin näkökulmamme on rajallinen: aina tulee olemaan asioita, joita emme täysin ymmärrä, ja kysymyksiä, joihin emme osaa vielä vastata.

Löydämme aarteita

Mutta sillä välin vastausta vaille jäävien kysymysten ei tarvitse estää meitä löytämästä niitä iankaikkisen totuuden kallisarvoisia aarteita, joita Vanhasta testamentista löytyy – vaikka nuo aarteet ovatkin toisinaan piilossa ongelmallisten kokemusten sekä epätäydellisten ihmisten tekemien huonojen valintojen kivisessä maaperässä. Kenties kallisarvoisimpia näistä aarteista ovat kertomukset ja kohdat, jotka todistavat Jumalan rakkaudesta – etenkin ne, jotka suuntaavat mielemme kohti Jeesuksen Kristuksen uhria. Tarkasteltuna mistä suunnasta tahansa tällaiset aarteet loistavat aivan yhtä kirkkaina nykyään kuin ne loistivat silloin. Ja koska näissä kertomuksissa kerrotaan Jumalan liittokansasta – miehistä ja naisista, joilla oli inhimillisiä heikkouksia ja jotka silti rakastivat ja palvelivat Herraa – Vanhan testamentin historialliset kirjat sisältävät runsaasti totuuden aarteita.

Viitteet

1. Raamatun historialliset kertomukset, joita meillä on nykyään, ovat pääasiassa monien sellaisten nimeämättömien kirjoittajien ja kokoajien työtä, jotka työskentelivät toisinaan monia vuosia, jopa vuosisatoja, niiden aikakausien jälkeen, joita he kuvasivat. He turvautuivat moniin erilaisiin historiallisiin lähteisiin ja tekivät päätöksiä siitä, mitä sisällyttää kertomuksiinsa ja mitä jättää pois.

2. Esimerkiksi vaikka 1. ja 2. aikakirja kattavat suurin piirtein saman ajanjakson kuin kertomus alkaen luvusta 1. Sam. 31 aina 2. kuninkaiden kirjan loppuun, niin 1. ja 2. aikakirja tähdentävät eri yksityiskohtia ja esittävät erilaisen näkökulman. Toisin kuin 1. Samuel – 2. kuninkaiden kirja, 1. ja 2. aikakirja keskittyvät miltei yksinomaan eteläiseen Juudan valtakuntaan ja niistä on monissa tapauksissa jätetty pois kielteiset kertomukset Daavidista ja Salomosta (vrt. keskenään esim. 2. Sam. 10–12 ja 1. Aik. 19–20 sekä 1. Kun. 10–11 ja 2. Aik. 9). Tule ja seuraa minua -ohjelma tähdentää 1. kuninkaiden kirjan ja 2. kuninkaiden kirjan tutkimista, vaikka niiden kertomusta onkin arvokasta verrata 1. aikakirjan ja 2. aikakirjan kertomukseen. Voisi olla hyödyllistä tietää, että kirjojen 1. Samuel – 2. kuninkaiden kirja kirjoittaminen alkoi todennäköisesti ennen kuin Babylonian valtakunta valloitti Juudan ja ne saatiin valmiiksi Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana. Sen sijaan aikakirja, joka puolestaan muodostaa 1. ja 2. aikakirjan, koottiin sen jälkeen kun juutalaiset olivat palanneet pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jerusalemiin. Kun luet, voisit miettiä, kuinka nämä erilaiset olosuhteet ovat saattaneet vaikuttaa eri kertomusten kokoajien näkökulmiin.

3. Tämän aineiston alkupuolella on ”Yleiskatsaus Vanhaan testamenttiin” – aikajana, joka osoittaa, mihin kohtaan kunkin profeetan palvelutehtävä sijoittuu Israelin historiassa (sikäli kuin se on määritettävissä). Huomaat, että useimmat Vanhan testamentin profeetallisista kirjoista sijoittuvat tuon aikajanan loppupuolelle – juuri ennen kuin israelilaiset joutuivat vihollisten valloittamiksi, heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen ja viholliset hajottivat heidät sekä heti sen jälkeen.