Kirkon historia
Mormonin kirjan kääntäminen


Mormonin kirjan kääntäminen

Joseph Smith on sanonut, että Mormonin kirja on ”virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla”1. Mormonin kirja on tullut maailmalle ihmeellisen tapahtumasarjan myötä. Mormonin kirjan englanninkielisen käännöksen synnystä saa tietää paljon, kun tutkii huolella Joseph Smithin, hänen kirjuriensa ja muiden Mormonin kirjan käännöstyöhön läheisesti liittyneiden ihmisten sanoja.

”Jumalan lahjan ja voiman avulla”

Joseph Smith kertoi, että illalla 21. syyskuuta 1823, kun hän oli rukoilemassa vanhempiensa pienen hirsitalon ullakkohuoneessa Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa, hänelle ilmestyi enkeli, joka kutsui itseään Moroniksi, ja sanoi, että ”Jumalalla oli [hänelle] työ tehtäväksi”2. Enkeli ilmoitti Josephille, että ”oli olemassa talteen pantu kirja, kultalevyihin kirjoitettu, joka kertoi tämän mantereen muinaisista asukkaista ja mistä he olivat lähtöisin”. Kirja olisi löydettävissä Smithin perheen maatilan lähellä olevasta kukkulasta. Kyseessä ei ollut mikään tavanomainen historiakirja, sillä siihen sisältyi ”ikuisen evankeliumin täyteys sellaisena kuin Vapahtaja antoi sen”3.

Enkeli antoi Joseph Smithille käskyn kääntää kirjan muinaisesta kielestä, jolla se oli kirjoitettu. Tällä nuorukaisella oli kuitenkin hyvin vähän muodollista koulutusta eikä lainkaan kykyä kirjoittaa itse mitään kirjaa saati kääntää jollakin tuntemattomalla kielellä kirjoitettua muinaista kirjaa, jonka kirjoitusmerkkejä kutsutaan Mormonin kirjassa ”uudistetuiksi egyptiläisiksi”4. Josephin vaimo Emma vakuutti, että käännöstyön aikaan Joseph ”ei osannut kirjoittaa eikä sanella johdonmukaista ja hyvin muotoiltua kirjettä, Mormonin kirjan kaltaisen kirjan sanelemisesta puhumattakaan”5.

Joseph sai levyt haltuunsa syyskuussa 1827, ja seuraavana keväänä Harmonyssa Pennsylvanian osavaltiossa hän aloitti toden teolla niiden kääntämisen Emman ja ystävänsä Martin Harrisin toimiessa hänen pääasiallisina kirjureinaan. Tuloksena oli englanninkielinen puhtaaksi kirjoitettu teksti, joka tunnetaan Lehin kirjana. Se käsitti Joseph Smithin mukaan 116 sivua, jotka sittemmin katosivat tai varastettiin. Sen seurauksena Herra nuhteli Joseph Smithiä ankarasti, ja tämä menetti joksikin aikaa kyvyn kääntää.6

Joseph aloitti kääntämisen jälleen vuonna 1829, ja nykyisen Mormonin kirjan teksti on lähes kokonaan käännetty kolmessa kuukaudessa kyseisen vuoden huhti- ja kesäkuun välisenä aikana. Näiden kuukausien aikana hänen pääasiallisena kirjurinaan oli Oliver Cowdery, Vermontin osavaltiosta kotoisin oleva opettaja, joka sai kuulla Mormonin kirjasta asuessaan täysihoidossa Josephin vanhempien luona Palmyrassa. Jumala kutsui Cowderya näyssä, ja hän matkusti Harmonyyn tavatakseen Joseph Smithin ja tutkiakseen asiaa tarkemmin. Cowdery kirjoitti kokemuksestaan kirjurina: ”Nämä olivat aikoja, jotka eivät unohdu milloinkaan – istuminen kuuntelemassa taivaan innoituksen ohjaamaa ääntä.”7

Se käsikirjoitus, jonka Joseph Smith saneli Oliver Cowderylle ja muille, tunnetaan nykyään [Mormonin kirjan] alkuperäisenä käsikirjoituksena, josta on tänä päivänä jäljellä noin 28 prosenttia.8 Tämä käsikirjoitus tukee Joseph Smithin sanoja siitä, että se on kirjoitettu lyhyessä ajassa ja että se on saneltu toisesta kielestä kääntäen. Esimerkiksi se sisältää virheitä, jotka viittaavat siihen, että kirjuri on kuullut sanat väärin sen sijaan että sanat olisi luettu väärin kopioitaessa niitä toisesta käsikirjoituksesta.9 Sen lisäksi jotkin kieliopilliset rakenteet alkuperäisessä käsikirjoituksessa ovat luonteenomaisempia Lähi-idän kielille kuin englannille, mikä antaa aiheen olettaa, että käännöksen lähdekielenä on muu kuin englanti.10

Useimmista sanelluista teksteistä poiketen Joseph Smith piti tätä alkuperäistä käsikirjoitusta sisällöltään lopullisena tuotteena. Auttaakseen kirjan julkaisemisessa Oliver Cowdery valmisti alkuperäisestä käsikirjoituksesta käsinkirjoitetun kopion. Tämä kopio tunnetaan nykyään kirjanpainajan käsikirjoituksena. Koska Joseph Smith ei sanellut välimerkkejä kuten pisteitä, pilkkuja tai kysymysmerkkejä, ne puuttuvat alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Latoja lisäsi välimerkit myöhemmin valmistellessaan tekstin painamista varten.11 Kirjan ensimmäisen laitoksen teksti on peräisin sanellusta kopiosta. Poikkeuksen tekevät vain välimerkit, muotoilu, muut ladontaan liittyvät seikat sekä pienet muutokset kopiointi- ja kirjoitusvirheiden korjaamiseksi.12

Kääntämisen välineet

Monet Raamatun kertomukset osoittavat, että Jumala on välittänyt ilmoituksia profeetoilleen erilaisin tavoin. Elia oppi, ettei Jumala puhunut hänelle myrskyn tai tulen tai maanjäristyksen välityksellä vaan hiljaisella vienolla äänellä.13Paavali ja muut varhaiset apostolit kommunikoivat toisinaan enkelien kanssa ja joskus Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa.14 Muulloin ilmoitusta saatiin unina tai näkyinä, kuten ilmoituksessa, jonka Pietari sai evankeliumin saarnaamisesta pakanoille, tai sellaisten pyhien esineiden kautta, kuten urim ja tummim.15

Joseph Smith erottuu muista Jumalan profeetoista siinä, että hänet kutsuttiin kääntämään omalle kielelleen kokonainen sarja pyhiä kirjoituksia. Se käsittää yli 500 painettua sivua ja sisältää opin, joka syventää ja laajentaa miljoonien ihmisten teologista ymmärrystä. Tähän valtavan suureen työhön Jumala varasi lisäksi käytännön apuvälineitä.

Joseph Smith ja hänen kirjurinsa kirjoittivat kahdesta välineestä, joita käytettiin Mormonin kirjan kääntämiseen. Käännöstyötä seuranneiden mukaan näihin välineisiin ilmestyi englanninkielistä kirjoitusta Josephin katsoessa niihin. Toinen välineistä, jota Mormonin kirjassa kutsutaan ”kääntäjiksi”, tunnetaan myöhempien aikojen pyhien piirissä tänä päivänä paremmin nimellä ”urim ja tummim”. Joseph löysi nämä kääntäjät haudattuina kukkulaan levyjen kanssa.16 Ihmiset, jotka näkivät nämä kääntäjät, kuvailivat niiden olevan kuin kaksi metallikehyksiin kiinnitettyä kirkasta kiveä. Mormonin kirjassa kerrotaan tämän välineen ja siihen kuuluvan rintakilven olevan esineitä, jotka ”Herran käsi on pitänyt ja varjellut” ja jotka ”ovat periytyneet polvesta polveen kielten kääntämistä varten”17.

Toinen väline, jonka Joseph Smith oli löytänyt maasta vuosia ennen kultalevyjen saamista, oli pieni soikea kivi eli ”näkijänkivi”.18 Joseph Smith, joka 1820-luvulla oli nuori mies, käytti aikalaistensa tavoin näkijänkiveä etsiessään kadonneita esineitä ja kätkettyjä aarteita.19 Kun Joseph oppi ymmärtämään profeetallista kutsumustaan, hän sai tietää voivansa käyttää tätä kiveä korkeampaan tarkoitukseen eli pyhien kirjoitusten kääntämiseen.20

Ilmeisesti mukavuussyistä Joseph käänsi usein yhden näkijänkiven avulla sen sijaan että olisi käyttänyt kääntäjiä, jotka muodostuivat kahdesta kehyksissä olevasta kivestä. Nämä kaksi välinettä – kääntäjät ja näkijänkivi – olivat ilmeisesti keskenään vaihtoehtoisia ja toimivat paljolti samalla tavoin, niin että ajan myötä Joseph Smith ja hänen toverinsa käyttivät usein ilmausta ”urim ja tummim” viitatessaan sekä yksittäiseen kiveen että kääntäjiin.21 Muinaisina aikoina israelilaiset papit käyttivät urimia ja tummimia apunaan yhteydenpidossa Jumalan kanssa. Vaikka välineiden luonteesta ollaan useampaa eri mieltä, monissa muinaisissa lähteissä sanotaan, että tässä välineessä oli kiviä, joihin syttyi valo tai jotka Jumala sai hohtamaan.22 Myöhempien aikojen pyhät ymmärsivät myöhemmin ilmauksen ”urim ja tummim” tarkoittavan ainoastaan kääntäjiä. Joseph Smith ja muut näyttävät kuitenkin pitäneen ilmausta pikemminkin sellaisten välineiden kuvauksena, joiden avulla saatiin jumalallisia ilmoituksia, eikä niinkään minkään tietyn välineen nimenä.

Jotkut ihmiset ovat suhtautuneet karsaasti tähän väitteeseen fyysisten esineiden käytöstä jumalallisessa käännöstyössä, mutta sellaisten Jumalan voiman ja innoituksen saamista helpottavien apuvälineiden käyttäminen on yhdenmukainen pyhien kirjoitusten kertomusten kanssa. Urimin ja tummimin lisäksi Raamatussa mainitaan muitakin fyysisiä välineitä, joita on käytetty apuna Jumalan voiman saamiseksi: Aaronin sauva, pronssikäärme, voitelemiseen käytetyt pyhät öljyt, liitonarkku ja jopa muta sekoitettuna sylkeen sokean miehen silmien parantamiseksi.23

Kääntämisen tekniikka

Vuoden 1830 Mormonin kirjan esipuheessa Joseph Smith kirjoitti: ”Ilmoitan teille, että minä käänsin [tämän kirjan] Jumalan lahjan ja voiman avulla.” Kun Josephilta penättiin käännöstyön yksityiskohtia, hän toisti useassa yhteydessä, että se oli tehty ”Jumalan lahjan ja voiman avulla”24, ja kerran hän lisäsi: ”Tarkoitus ei ole kertoa maailmalle kaikkia Mormonin kirjan esiintuloon liittyviä yksityiskohtia.”25

Kirjurit ja muut kääntämistä seuranneet ovat kuitenkin jättäneet jälkeensä lukuisia kertomuksia, jotka antavat lisätietoa tästä prosessista. Joissakin kertomuksissa ilmaistaan, että Joseph tutki levyissä olevia kirjainmerkkejä. Useimmissa kertomuksissa puhutaan siitä, että Joseph käytti urimia ja tummimia (joko kääntäjiä tai näkijänkiveä), ja monissa kertomuksissa viitataan yhden kiven käyttämiseen. Näiden kertomusten mukaan Joseph laittoi joko kääntäjät tai näkijänkiven hatun sisään, painoi kasvonsa hattua vasten estääkseen ulkopuolista valoa näkymästä, ja luki ääneen välineeseen näkyviin tulleet englanninkieliset sanat.26 Kuvailtu prosessi tuo mieleen Mormonin kirjan kohdan, jossa sanotaan, että Jumala valmisti ”kiven, joka säteilee pimeydessä valoa”27.

Käännöstyössä avustaneet kirjurit uskoivat ehdottomasti siihen, että Joseph käänsi jumalallisen voiman avulla. Josephin vaimo Emma selitti, että hän itse ”kirjoitti usein päivästä päivään” pienen pöydän ääressä heidän kodissaan Harmonyssa Pennsylvanian osavaltiossa. Hän kertoi, että Joseph ”istui suoraan edessäni kasvot hautautuneina hatun sisään, jossa oli se kivi, ja saneli tuntikausia”.28 Emman mukaan levyt ”olivat tavallisesti pöydällä pieneen pellavaliinaan käärittyinä, eikä niitä yritetty millään lailla piilotella”. Kun Emmalta kysyttiin, saneliko Joseph Raamatusta tai jostakin aiemmin valmistamastaan käsikirjoituksesta, Emma torjui nuo vaihtoehdot jyrkästi: ”Hänellä ei ollut mitään käsikirjoitusta tai kirjaa, josta hän olisi lukenut.” Emma kertoi pojalleen Joseph Smith III:lle: ”Mormonin kirjalla on jumalallinen alkuperä – minulla ei ole siitä pienintäkään epäilystä. Olen vakuuttunut siitä, että kukaan ei olisi voinut sanella noiden käsikirjoitusten tekstiä ilman innoitusta. Sillä kun minä toimin isäsi kirjurina, hän saneli minulle tunnin toisensa perään; ja kun hän palasi työhön aterioiden tai keskeytysten jälkeen, hän aloitti heti siitä, mihin oli jäänyt, ilman että olisi nähnyt käsikirjoitusta tai että siitä olisi yhtään luettu hänelle.”29

Toinen kirjuri, Martin Harris, istui pöydän ääressä vastapäätä Joseph Smithiä ja kirjoitti Josephin sanelun mukaan. Harris kertoi myöhemmin, että kun Joseph käytti kääntämiseen näkijänkiveä, siihen ilmaantui lauseita. Joseph luki nuo lauseet ääneen, ja kirjoitettuaan sanat Harrisilla oli tapana sanoa: ”Kirjoitettu.” Eräs Harrisia haastatellut työtoveri kirjoitti hänen sanoneen, että Josephilla ”oli näkijänkivi, jonka avulla hän kykeni kääntämään samalla tavoin kuin urimin ja tummimin kanssa, ja mukavuussyistä hän sitten käytti näkijänkiveä”.30

Pääasiallinen kirjuri Oliver Cowdery todisti valaehtoisesti vuonna 1831, että Joseph Smith ”löysi niiden levyjen yhteydestä, joista hän käänsi kirjansa, kaksi läpinäkyvää, lasia muistuttavaa kiveä, jotka oli kiinnitetty hopeakehyksiin. Niiden läpi katsomalla hän kykeni lukemaan englanniksi levyille kaiverrettuja uudistetun egyptin kirjoitusmerkkejä.”31 Vuoden 1830 syksyllä Cowdery vieraili Union Villagessa Ohion osavaltiossa ja puhui Mormonin kirjan kääntämisestä. Pian sen jälkeen eräs kyläläinen kertoi, että käännöstyö tehtiin ”kahden läpinäkyvän kiven avulla, jotka oli asetettu silmälasien muotoon ja joiden läpi kääntäjä katseli kaiverruksia”32.

Yhteenveto

Joseph Smith todisti johdonmukaisesti, että hän käänsi Mormonin kirjan ”Jumalan lahjan ja voiman avulla”. Hänen kirjurinsa todistivat samoin. Enkeli, joka toi viestin kukkulaan kätketystä metallilevyihin tallennetusta muinaisesta aikakirjasta, ja ne jumalalliset välineet, jotka oli varattu erityisesti Joseph Smithille kääntämistä varten, olivat kaikki osa sitä, mitä Joseph ja hänen kirjurinsa pitivät kääntämisen ihmeenä. Kun hän istuutui kirjoittamaan omaa historiaansa ensimmäisen kerran vuonna 1832, hän aloitti sen lupaamalla sisällyttää siihen ”kertomuksen ihmeellisestä kokemuksestaan”33. Mormonin kirjan kääntäminen oli todella ihmeellistä.

Totuus Mormonin kirjasta ja sen jumalallisesta lähteestä voidaan tietää tänäkin päivänä. Jumala kehottaa meitä jokaista lukemaan tämän kirjan, muistamaan Herran armoteot ja pohtimaan niitä sydämessämme sekä ”kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta”. Jumala lupaa, että ”jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla”34.

  1. Wilford Woodruff journal, 28. marraskuuta 1841, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City.

  2. Lisää tietoa tästä enkelistä on julkaisussa Histories, Volume 1: Joseph Smith Histories, 1832–1844, toim. Karen Lynn Davidson, David J. Whittaker, Mark Ashurst-McGee ja Richard L. Jenson, Histories-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, toim. Dean C. Jessee, Ronald K. Esplin ja Richard Lyman Bushman (Salt Lake City: Church Historian’s Press, 2012), s. 223, nro 56.

  3. Davidson ym., Joseph Smith Histories, s. 223; Joseph Smith, ”Church History”, Times and Seasons 3, 1. maaliskuuta 1842, s. 706–707. Ks. myös Joseph Smith – historia 33–34.

  4. Mormon 9:32. Ks. myös 1. Nefi 1:2.

  5. ”Last Testimony of Sister Emma”, Saints’ Herald 26, 1. lokakuuta 1879, s. 290.

  6. Joseph Smith History, 1838 – n. 1841, s. 8–11, 2. luonnos, julkaisussa Histories, Volume 1: Joseph Smith Histories, 1832–1844, toim. Karen Lynn Davidson, David J. Whittaker, Mark Ashurst-McGee ja Richard L. Jenson, Histories-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, toim. Dean C. Jessee, Ronald K. Esplin ja Richard Lyman Bushman (Salt Lake City: Church Historian’s Press, 2012), s. 252–253; nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org; Oppi ja liitot 3:5–15.

  7. Joseph Smith History, suunnilleen kesällä 1832, julkaisussa Joseph Smith Histories, s. 16; Oliver Cowderyn sanat William W. Phelpsille 7. syyskuuta 1834, julkaisussa Messenger and Advocate 1, lokakuu 1834, s. 14, kursivointi alkuperäisessä.

  8. Suurin osa käsikirjoituksesta tuhoutui tai tuli muutoin lukukelvottomaksi, sillä vesi turmeli sen vuosien 1841 ja 1882 välisenä aikana, koska sitä oli säilytetty Nauvoossa Illinoisin osavaltiossa sijaitsevan Nauvootalon kulmakivilokerossa. Suurin osa jäljelle jääneistä sivuista arkistoitiin myöhemmin Salt Lake Cityssä sijaitsevaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historioitsijan toimistoon. Vielä olemassa oleva alkuperäinen käsikirjoitus on julkaistu nimellä The Original Manuscript of the Book of Mormon: Typographical Facsimile of the Extant Text, toim. Royal Skousen (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2001). Elokuun 1829 ja vuoden 1830 alun välisenä aikana Oliver Cowdery ja kaksi muuta kirjuria valmistivat täydellisen kopion tästä alkuperäisestä tekstistä. Se tunnetaan kirjanpainajan käsikirjoituksena. Sitä käytettiin, kun tehtiin suurin osa painamiseen liittyneestä ladontatyöstä Palmyrassa. Kirjanpainajan käsikirjoitus on julkaistu nimellä The Printer’s Manuscript of the Book of Mormon: Typological Facsimile of the Entire Text in Two Parts, toim. Royal Skousen (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2001). Sekä kirjanpainajan käsikirjoitus että alkuperäinen käsikirjoitus julkaistaan The Joseph Smith Papers -sarjan tulevissa osissa. (Dean C. Jessee, ”The Original Book of Mormon Manuscript”, julkaisussa BYU Studies 10, nro 3, kevät 1970, s. 261–272; Royal Skousen, ”Piecing Together the Original Manuscript”, BYU Today 46, nro 3, toukokuu 1992, s. 18–24.)

  9. Esimerkiksi kun Joseph käänsi tekstin, joka on nykyään kohdassa 1. Nefi 13:29, kirjuri merkitsi ”&” paikkaan, johon hänen olisi pitänyt kirjoittaa ”an”. Kohdassa 1. Nefi 17:48 kirjuri kirjoitti ”weed”, vaikka hänen olisi pitänyt kirjoittaa ”reed”. (Ks. Royal Skousen, ”Translating the Book of Mormon: Evidence from the Original Manuscript”, julkaisussa Book of Mormon Authorship Revisited: The Evidence for Ancient Origins, toim. Noel B. Reynolds (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 1997), s. 67; ks. myös Grant Hardy, ”Introduction”, julkaisussa The Book of Mormon: The Earliest Text, toim. Royal Skousen [New Haven: Yale University Press, 2009], s. xv–xix.)

  10. John A. Tvedtnes, ”Hebraisms in the Book of Mormon” ja ”Names of People: Book of Mormon”, julkaisussa Encyclopedia of Hebrew Language and Linguistics, toim. Geoffrey Kahn (Brill Online, 2013); M. Deloy Pack, ”Hebraisms”, julkaisussa Book of Mormon Reference Companion, toim. Dennis L. Largey (Salt Lake City: Deseret Book, 2003), s. 321–325; John A. Tvedtnes, ”The Hebrew Background of the Book of Mormon”, julkaisussa Rediscovering the Book of Mormon, toim. John L. Sorenson ja Melvin J. Thorne (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 1991), s. 77–91; Donald W. Parry, ”Hebraisms and Other Ancient Peculiarities in the Book of Mormon”, julkaisussa Echoes and Evidences of the Book of Mormon, toim. Donald W. Parry ym. (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2002), s. 155–189.

  11. Latoja John Gilbertin roolista kerrotaan lisää julkaisussa Royal Skousen, ”John Gilbert’s 1892 Account of the 1830 Printing of the Book of Mormon”, julkaisussa The Disciple as Witness: Essays on Latter-day Saint History and Doctrine in Honor of Richard Lloyd Anderson, toim. Stephen D. Ricks ym. (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2000), s. 383–405.

  12. Jotta käännös vastaisi paremmin nykyenglantia, Joseph Smith tai muut ovat jättäneet myöhemmistä Mormonin kirjan painoksista pois joitakin kieliopillisia rakenteita, jotka kuulostaisivat nykyään oudoilta. Ks. Richard E. Turley jr. ja William W. Slaughter, How We Got the Book of Mormon (Salt Lake City: Deseret Book, 2011), s. 44–45. Noin viisi kuudesosaa Mormonin kirjan ensimmäisestä painoksesta vuodelta 1830 ladottiin kirjanpainajan käsikirjoituksen perusteella. Jäljellä oleva kuudesosa ladottiin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. (Royal Skousen, ”Editor’s Preface”, julkaisussa The Book of Mormon: The Earliest Text, s. xxx.)

  13. Ks. 1. kuninkaiden kirja 19:11–12.

  14. Ks. Apostolien teot 9:1–8; 12:7–9.

  15. Apostolien teot 11:4–17; 16:9–10; 2. Mooses 28:30; 3. Mooses 8:8; 4. Mooses 21:9.

  16. Documents, Volume 1: July 1828–June 1831, toim. Michael Hubbard MacKay, Gerrit J. Dirkmaat, Grand Underwood, Robert J. Woodford ja William G. Hartley, Documents-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, toim. Dean C. Jessee, Ronald K. Esplin, Richard Lyman Bushman ja Matthew J. Grow (Salt Lake City: Church Historian’s Press, 2013), s. xxix.

  17. Moosia 28:14–15, 20; ks. myös Moosia 8:13, 19 ja Eter 4:5. Kirkon varhaisina vuosina Joseph Smith näyttää käyttäneen erotuksetta sekä ilmausta ”kääntäjät” että ”silmälasit”. Nancy Towle, eräs kiertävä metodistisaarnaaja, muisteli Joseph Smithin kertoneen hänelle ”’kääntäjistä’ (kuten tämä niitä kutsui), jotka muistuttivat silmälaseja ja joihin katsomalla hän pystyi lukemaan levyille kaiverrettua kirjoitusta, vaikka se oli hänelle tuntematonta kieltä”. (Nancy Towle, Vicissitudes Illustrated in the Experience of Nancy Towle, in Europe and America [Charleston: James L. Burges, 1832], s. 138–139.) Josephin historiassa vuodelta 1832 viitataan ”silmälaseihin”. (Joseph Smith History, suunnilleen kesällä 1832, julkaisussa Joseph Smith Histories, s. 16.) Tammikuussa 1833 myöhempien aikojen pyhien sanomalehti The Evening and the Morning Star, joka oli William W. Phelpsin toimittama, käytti ”silmälaseista” ja ”kääntäjistä” ilmausta ”urim ja tummim”: Mormonin kirja ”on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla, oppimattoman miehen kääntäessä sitä kääntäjien eli eräänlaisten silmälasien avulla – (jotka ehkä tunnettiin muinaisina aikoina nimellä terafim eli urim ja tummim).” (”The Book of Mormon”, The Evening and the Morning Star, tammikuu 1833, s. 2.) Vuoteen 1835 mennessä Joseph Smith käytti käännöstyöstä puhuessaan useimmiten ilmausta ”urim ja tummim” ja harvoin, jos koskaan, ilmauksia ”kääntäjät” tai ”silmälasit.” (Joseph Smith, Journal, Nov. 9–11, 1835, julkaisussa Journals: Volume 1: 1832–1839, s. 89; Joseph Smith, History, 1834–1836, julkaisussa Davidson ym., Histories, Volume 1, s. 116; John W. Welch, ”The Miraculous Translation of the Book of Mormon”, julkaisussa Opening the Heavens: Accounts of Divine Manifestations, 1820–1844, toim. John W. Welch yhdessä Erick B. Carlsonin kanssa [Provo, UT, and Salt Lake City: Brigham Young University Press and Deseret Book, 2005], s. 123–128.)

  18. Joseph Smithillä oli todennäköisesti useampikin kuin yksi näkijänkivi; hän ilmeisesti löysi yhden kivistä kaivaessaan kaivoa vuoden 1822 paikkeilla. (Richard L. Bushman, Joseph Smith and the Beginnings of Mormonism [Urbana: University of Illinois Press, 1984], s. 69–70.)

  19. Martin Harrisin mukaan enkeli käski Joseph Smithiä lopettamaan sellaiset toiminnat, kuten hän tekikin vuoteen 1826 mennessä. (Ks. Bushman, Joseph Smith and the Beginnings of Mormonism, s. 64–76; ja Richard Lloyd Anderson, ”The Mature Joseph Smith and Treasure Searching”, BYU Studies 24, nro 4, syksy 1984, s. 489–560.) Joseph ei peitellyt varhaisaikojen hyvin tiedossa ollutta osallistumistaan aarteenetsintään. Vuonna 1838 hän julkaisi vastaukset hänelle usein esitettyihin kysymyksiin. ”Eikö Jo Smith ollutkin rahankaivaja?” yksi kysymyksistä kuului. ”Kyllä”, Joseph vastasi, ”mutta ei hän sillä työllä kovin paljon ansainnut, vain neljätoista dollaria kuukaudessa.” (Otteet julkaisusta Elders’ Journal, heinäkuu 1838, s. 43, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org.) Lisää taustatietoa tuon ajan yhteiskunnasta on artikkelissa Alan Taylor, ”The Early Republic’s Supernatural Economy: Treasure Seeking in the American Northeast, 1780–1830”, American Quarterly 38, nro 1, kevät 1986, s. 6–33.

  20. Mark Ashurst-McGee, ”A Pathway to Prophethood: Joseph Smith Junior as Rodsman, Village Seer, and Judeo-Christian Prophet”, pro gradu -tutkielma, Utah State University, 2000.

  21. Esimerkiksi kun Joseph Smith näytti yhden näkijänkiven Wilford Woodruffille vuoden 1841 lopulla, Woodruff kirjoitti päiväkirjaansa: ”Minulla oli etuoikeus ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä URIM JA TUMMIM.” (Wilford Woodruff journal, Dec. 27, 1841, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City.) Ks. myös Oppi ja liitot 130:10.

  22. Cornelius Van Dam, The Urim and Thummim: A Means of Revelation in Ancient Israel (Winona Lake, IN: Eisenbrauns, 1997), s. 9–26.

  23. 2. Mooses 7:9-12; 30:25; 40:9; 3. Mooses 8:10-12; 4. Mooses 21:9; Joosua 3:6-8; Johannes 9:6.

  24. Mormonin kirjan esipuhe, vuoden 1830 laitos.

  25. Pöytäkirja kirkon konferenssista, joka pidettiin Orangessa Ohion osavaltiossa, 25.–26. lokakuuta 1831, julkaisussa Minute Book 2, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org; Welch, ”Miraculous Translation”, s. 121–129.

  26. Lähes kaikki kertomukset käännösprosessista löytyvät julkaisusta Welch, ”Miraculous Translation”. Kaksi käännöstyön tapahtumasarjaa kuvaavista kertomuksista, joissa kerrotaan myös näkijänkiven käyttämisestä, on kahdentoista apostolin koorumin jäsenten kirjoittamia, ja ne on julkaistu kirkon lehdissä. Historioitsijat ovat kirjoittaneet näkijänkivestä myös kirkon julkaisuissa, sekä Ensign-lehdessä että julkaisussa The Joseph Smith Papers. (Ks. Neal A. Maxwell, ”By the Gift and Power of God”, Ensign, tammikuu 1997, s. 36–41; Russell M. Nelson, ”A Treasured Testament”, Ensign, heinäkuu 1993, s. 61–63; Richard Lloyd Anderson, ”By the Gift and Power of God”, Ensign, syyskuu 1977, s. 78–85 ja Documents, Volume 1: July 1828–June 1831, s. xxix–xxxii.)

  27. Alma 37:23–24.

  28. ”Last Testimony of Sister Emma”, Saints’ Herald 26, 1. lokakuuta 1879, s. 289–290. Jotkin ulkopuoliset raportit kuvailevat, kuinka silmälasit laitettiin hatun sisään käännöstyön aikana. Eräs palmyralainen sanomalehti julkaisi varhaisimman tunnetun kertomuksen käännöstyöstä elokuussa 1829: Jonathan Hadley, palmyralainen kirjanpainaja, joka on saattanut puhua Joseph Smithin kanssa käännöstyöstä, väitti, että levyjen yhteydessä oli ”valtavat silmälasit” ja että ”laittamalla nuo silmälasit hatun sisään ja katsomalla sinne Smith kykeni (ainakin väittämänsä mukaan) tulkitsemaan näitä kirjoitusmerkkejä”. (”Golden Bible”, Palmyra Freeman, 11. elokuuta 1829, s. 2.) Vuoden 1831 talvella eräs kveekari Ohion osavaltion Union Villagesta puhui ”kahdesta silmälasien muotoon asetetusta kivestä”, joiden läpi kääntäjä ”katsoi kaiverruksia ja sen jälkeen painoi kasvonsa hatun sisään, ja sitten hänen mieleensä tulvi käännöstä”. (Christian Goodwillie, ”Shaker Richard McNemar: The Earliest Book of Mormon Reviewer”, Journal of Mormon History 37, nro 2, kevät 2011, s. 143.)

  29. ”Last Testimony of Sister Emma”, s. 289–290.

  30. ”One of the Three Witnesses”, Deseret Evening News, 13. joulukuuta 1881, s. 4. Tässä Martin Harris käyttää ilmausta ”urim ja tummim” viitatessaan levyjen yhteydessä saatuihin kääntäjiin.

  31. A. W. B., ”Mormonites”, Evangelical Magazine and Gospel Advocate 2, 19. huhtikuuta 1831, s. 120.

  32. Goodwillie, ”Shaker Richard McNemar”, s. 143. Vielä yhden kertomuksen käännöstyöstä on esittänyt yksi kolmesta silminnäkijästä: David Whitmer Interviews: A Restoration Witness, toim. Lyndon W. Cook (Orem, UT: Grandin Book, 1991).

  33. Joseph Smith History, suunnilleen kesällä 1832, julkaisussa Histories, Volume 1, 1832–1844, s. 10; nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org.

  34. Moroni 10:3–5.