Mormonin kirjan kääntäminen

Joseph Smith on sanonut, että Mormonin kirja on ”virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla”¹. Mormonin kirja on tullut maailmalle ihmeellisen tapahtumasarjan myötä. Mormonin kirjan englanninkielisen käännöksen synnystä saa tietää paljon, kun tutkii huolella Joseph Smithin, hänen kirjuriensa ja muiden Mormonin kirjan käännöstyöhön läheisesti liittyneiden ihmisten sanoja.

”Jumalan lahjan ja voiman avulla”

Joseph Smith kertoi, että illalla 21. syyskuuta 1823, kun hän oli rukoilemassa vanhempiensa pienen hirsitalon ullakkohuoneessa Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa, hänelle ilmestyi enkeli, joka kutsui itseään Moroniksi, ja sanoi, että ”Jumalalla oli [hänelle] työ tehtäväksi”². Enkeli ilmoitti Josephille, että ”oli olemassa talteen pantu kirja, kultalevyihin kirjoitettu, joka kertoi tämän mantereen muinaisista asukkaista ja mistä he olivat lähtöisin”. Kirja olisi löydettävissä Smithin perheen maatilan lähellä olevasta kukkulasta. Kyseessä ei ollut mikään tavanomainen historiakirja, sillä siihen sisältyi ”ikuisen evankeliumin täyteys sellaisena kuin Vapahtaja antoi sen”³.

Enkeli antoi Joseph Smithille käskyn kääntää kirjan muinaisesta kielestä, jolla se oli kirjoitettu. Tällä nuorukaisella oli kuitenkin hyvin vähän muodollista koulutusta eikä lainkaan kykyä kirjoittaa itse mitään kirjaa saati kääntää jollakin tuntemattomalla kielellä kirjoitettua muinaista kirjaa, jonka kirjoitusmerkkejä kutsutaan Mormonin kirjassa ”uudistetuiksi egyptiläisiksi”⁴. Josephin vaimo Emma vakuutti, että käännöstyön aikaan Joseph ”ei osannut kirjoittaa eikä sanella johdonmukaista ja hyvin muotoiltua kirjettä, Mormonin kirjan kaltaisen kirjan sanelemisesta puhumattakaan”⁵.

Joseph sai levyt haltuunsa syyskuussa 1827, ja seuraavana keväänä Harmonyssa Pennsylvanian osavaltiossa hän aloitti toden teolla niiden kääntämisen Emman ja ystävänsä Martin Harrisin toimiessa hänen pääasiallisina kirjureinaan. Tuloksena oli englanninkielinen puhtaaksi kirjoitettu teksti, joka tunnetaan Lehin kirjana. Se käsitti Joseph Smithin mukaan 116 sivua, jotka sittemmin katosivat tai varastettiin. Sen seurauksena Herra nuhteli Joseph Smithiä ankarasti, ja tämä menetti joksikin aikaa kyvyn kääntää.⁶

Joseph aloitti kääntämisen jälleen vuonna 1829, ja nykyisen Mormonin kirjan teksti on lähes kokonaan käännetty kolmessa kuukaudessa kyseisen vuoden huhti- ja kesäkuun välisenä aikana. Näiden kuukausien aikana hänen pääasiallisena kirjurinaan oli Oliver Cowdery, Vermontin osavaltiosta kotoisin oleva opettaja, joka sai kuulla Mormonin kirjasta asuessaan täysihoidossa Josephin vanhempien luona Palmyrassa. Jumala kutsui Cowderya näyssä, ja hän matkusti Harmonyyn tavatakseen Joseph Smithin ja tutkiakseen asiaa tarkemmin. Cowdery kirjoitti kokemuksestaan kirjurina: ”Nämä olivat aikoja, jotka eivät unohdu milloinkaan – istuminen kuuntelemassa taivaan innoituksen ohjaamaa ääntä.”⁷

Se käsikirjoitus, jonka Joseph Smith saneli Oliver Cowderylle ja muille, tunnetaan nykyään [Mormonin kirjan] alkuperäisenä käsikirjoituksena, josta on tänä päivänä jäljellä noin 28 prosenttia.⁸ Tämä käsikirjoitus tukee Joseph Smithin sanoja siitä, että se on kirjoitettu lyhyessä ajassa ja että se on saneltu toisesta kielestä kääntäen. Esimerkiksi se sisältää virheitä, jotka viittaavat siihen, että kirjuri on kuullut sanat väärin sen sijaan että sanat olisi luettu väärin kopioitaessa niitä toisesta käsikirjoituksesta.⁹ Sen lisäksi jotkin kieliopilliset rakenteet alkuperäisessä käsikirjoituksessa ovat luonteenomaisempia Lähi-idän kielille kuin englannille, mikä antaa aiheen olettaa, että käännöksen lähdekielenä on muu kuin englanti.¹⁰

Useimmista sanelluista teksteistä poiketen Joseph Smith piti tätä alkuperäistä käsikirjoitusta sisällöltään lopullisena tuotteena. Auttaakseen kirjan julkaisemisessa Oliver Cowdery valmisti alkuperäisestä käsikirjoituksesta käsinkirjoitetun kopion. Tämä kopio tunnetaan nykyään kirjanpainajan käsikirjoituksena. Koska Joseph Smith ei sanellut välimerkkejä kuten pisteitä, pilkkuja tai kysymysmerkkejä, ne puuttuvat alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Latoja lisäsi välimerkit myöhemmin valmistellessaan tekstin painamista varten.¹¹ Kirjan ensimmäisen laitoksen teksti on peräisin sanellusta kopiosta. Poikkeuksen tekevät vain välimerkit, muotoilu, muut ladontaan liittyvät seikat sekä pienet muutokset kopiointi- ja kirjoitusvirheiden korjaamiseksi.¹²

Kääntämisen välineet

Monet Raamatun kertomukset osoittavat, että Jumala on välittänyt ilmoituksia profeetoilleen erilaisin tavoin. Elia oppi, ettei Jumala puhunut hänelle myrskyn tai tulen tai maanjäristyksen välityksellä vaan hiljaisella vienolla äänellä.¹³Paavali ja muut varhaiset apostolit kommunikoivat toisinaan enkelien kanssa ja joskus Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa.¹⁴ Muulloin ilmoitusta saatiin unina tai näkyinä, kuten ilmoituksessa, jonka Pietari sai evankeliumin saarnaamisesta pakanoille, tai sellaisten pyhien esineiden kautta, kuten urim ja tummim.¹⁵

Joseph Smith erottuu muista Jumalan profeetoista siinä, että hänet kutsuttiin kääntämään omalle kielelleen kokonainen sarja pyhiä kirjoituksia. Se käsittää yli 500 painettua sivua ja sisältää opin, joka syventää ja laajentaa miljoonien ihmisten teologista ymmärrystä. Tähän valtavan suureen työhön Jumala varasi lisäksi käytännön apuvälineitä.

Joseph Smith ja hänen kirjurinsa kirjoittivat kahdesta välineestä, joita käytettiin Mormonin kirjan kääntämiseen. Käännöstyötä seuranneiden mukaan näihin välineisiin ilmestyi englanninkielistä kirjoitusta Josephin katsoessa niihin. Toinen välineistä, jota Mormonin kirjassa kutsutaan ”kääntäjiksi”, tunnetaan myöhempien aikojen pyhien piirissä tänä päivänä paremmin nimellä ”urim ja tummim”. Joseph löysi nämä kääntäjät haudattuina kukkulaan levyjen kanssa.¹⁶ Ihmiset, jotka näkivät nämä kääntäjät, kuvailivat niiden olevan kuin kaksi metallikehyksiin kiinnitettyä kirkasta kiveä. Mormonin kirjassa kerrotaan tämän välineen ja siihen kuuluvan rintakilven olevan esineitä, jotka ”Herran käsi on pitänyt ja varjellut” ja jotka ”ovat periytyneet polvesta polveen kielten kääntämistä varten”¹⁷.

Toinen väline, jonka Joseph Smith oli löytänyt maasta vuosia ennen kultalevyjen saamista, oli pieni soikea kivi eli ”näkijänkivi”.¹⁸ Joseph Smith, joka 1820-luvulla oli nuori mies, käytti aikalaistensa tavoin näkijänkiveä etsiessään kadonneita esineitä ja kätkettyjä aarteita.¹⁹ Kun Joseph oppi ymmärtämään profeetallista kutsumustaan, hän sai tietää voivansa käyttää tätä kiveä korkeampaan tarkoitukseen eli pyhien kirjoitusten kääntämiseen.²⁰

Ilmeisesti mukavuussyistä Joseph käänsi usein yhden näkijänkiven avulla sen sijaan että olisi käyttänyt kääntäjiä, jotka muodostuivat kahdesta kehyksissä olevasta kivestä. Nämä kaksi välinettä – kääntäjät ja näkijänkivi – olivat ilmeisesti keskenään vaihtoehtoisia ja toimivat paljolti samalla tavoin, niin että ajan myötä Joseph Smith ja hänen toverinsa käyttivät usein ilmausta ”urim ja tummim” viitatessaan sekä yksittäiseen kiveen että kääntäjiin.²¹ Muinaisina aikoina israelilaiset papit käyttivät urimia ja tummimia apunaan yhteydenpidossa Jumalan kanssa. Vaikka välineiden luonteesta ollaan useampaa eri mieltä, monissa muinaisissa lähteissä sanotaan, että tässä välineessä oli kiviä, joihin syttyi valo tai jotka Jumala sai hohtamaan.²² Myöhempien aikojen pyhät ymmärsivät myöhemmin ilmauksen ”urim ja tummim” tarkoittavan ainoastaan kääntäjiä. Joseph Smith ja muut näyttävät kuitenkin pitäneen ilmausta pikemminkin sellaisten välineiden kuvauksena, joiden avulla saatiin jumalallisia ilmoituksia, eikä niinkään minkään tietyn välineen nimenä.

Jotkut ihmiset ovat suhtautuneet karsaasti tähän väitteeseen fyysisten esineiden käytöstä jumalallisessa käännöstyössä, mutta sellaisten Jumalan voiman ja innoituksen saamista helpottavien apuvälineiden käyttäminen on yhdenmukainen pyhien kirjoitusten kertomusten kanssa. Urimin ja tummimin lisäksi Raamatussa mainitaan muitakin fyysisiä välineitä, joita on käytetty apuna Jumalan voiman saamiseksi: Aaronin sauva, pronssikäärme, voitelemiseen käytetyt pyhät öljyt, liitonarkku ja jopa muta sekoitettuna sylkeen sokean miehen silmien parantamiseksi.²³

Kääntämisen tekniikka

Vuoden 1830 Mormonin kirjan esipuheessa Joseph Smith kirjoitti: ”Ilmoitan teille, että minä käänsin [tämän kirjan] Jumalan lahjan ja voiman avulla.” Kun Josephilta penättiin käännöstyön yksityiskohtia, hän toisti useassa yhteydessä, että se oli tehty ”Jumalan lahjan ja voiman avulla”²⁴, ja kerran hän lisäsi: ”Tarkoitus ei ole kertoa maailmalle kaikkia Mormonin kirjan esiintuloon liittyviä yksityiskohtia.”²⁵

Kirjurit ja muut kääntämistä seuranneet ovat kuitenkin jättäneet jälkeensä lukuisia kertomuksia, jotka antavat lisätietoa tästä prosessista. Joissakin kertomuksissa ilmaistaan, että Joseph tutki levyissä olevia kirjainmerkkejä. Useimmissa kertomuksissa puhutaan siitä, että Joseph käytti urimia ja tummimia (joko kääntäjiä tai näkijänkiveä), ja monissa kertomuksissa viitataan yhden kiven käyttämiseen. Näiden kertomusten mukaan Joseph laittoi joko kääntäjät tai näkijänkiven hatun sisään, painoi kasvonsa hattua vasten estääkseen ulkopuolista valoa näkymästä, ja luki ääneen välineeseen näkyviin tulleet englanninkieliset sanat.²⁶ Kuvailtu prosessi tuo mieleen Mormonin kirjan kohdan, jossa sanotaan, että Jumala valmisti ”kiven, joka säteilee pimeydessä valoa”²⁷.

Käännöstyössä avustaneet kirjurit uskoivat ehdottomasti siihen, että Joseph käänsi jumalallisen voiman avulla. Josephin vaimo Emma selitti, että hän itse ”kirjoitti usein päivästä päivään” pienen pöydän ääressä heidän kodissaan Harmonyssa Pennsylvanian osavaltiossa. Hän kertoi, että Joseph ”istui suoraan edessäni kasvot hautautuneina hatun sisään, jossa oli se kivi, ja saneli tuntikausia”.²⁸ Emman mukaan levyt ”olivat tavallisesti pöydällä pieneen pellavaliinaan käärittyinä, eikä niitä yritetty millään lailla piilotella”. Kun Emmalta kysyttiin, saneliko Joseph Raamatusta tai jostakin aiemmin valmistamastaan käsikirjoituksesta, Emma torjui nuo vaihtoehdot jyrkästi: ”Hänellä ei ollut mitään käsikirjoitusta tai kirjaa, josta hän olisi lukenut.” Emma kertoi pojalleen Joseph Smith III:lle: ”Mormonin kirjalla on jumalallinen alkuperä – minulla ei ole siitä pienintäkään epäilystä. Olen vakuuttunut siitä, että kukaan ei olisi voinut sanella noiden käsikirjoitusten tekstiä ilman innoitusta. Sillä kun minä toimin isäsi kirjurina, hän saneli minulle tunnin toisensa perään; ja kun hän palasi työhön aterioiden tai keskeytysten jälkeen, hän aloitti heti siitä, mihin oli jäänyt, ilman että olisi nähnyt käsikirjoitusta tai että siitä olisi yhtään luettu hänelle.”²⁹

Toinen kirjuri, Martin Harris, istui pöydän ääressä vastapäätä Joseph Smithiä ja kirjoitti Josephin sanelun mukaan. Harris kertoi myöhemmin, että kun Joseph käytti kääntämiseen näkijänkiveä, siihen ilmaantui lauseita. Joseph luki nuo lauseet ääneen, ja kirjoitettuaan sanat Harrisilla oli tapana sanoa: ”Kirjoitettu.” Eräs Harrisia haastatellut työtoveri kirjoitti hänen sanoneen, että Josephilla ”oli näkijänkivi, jonka avulla hän kykeni kääntämään samalla tavoin kuin urimin ja tummimin kanssa, ja mukavuussyistä hän sitten käytti näkijänkiveä”.³⁰

Pääasiallinen kirjuri Oliver Cowdery todisti valaehtoisesti vuonna 1831, että Joseph Smith ”löysi niiden levyjen yhteydestä, joista hän käänsi kirjansa, kaksi läpinäkyvää, lasia muistuttavaa kiveä, jotka oli kiinnitetty hopeakehyksiin. Niiden läpi katsomalla hän kykeni lukemaan englanniksi levyille kaiverrettuja uudistetun egyptin kirjoitusmerkkejä.”³¹ Vuoden 1830 syksyllä Cowdery vieraili Union Villagessa Ohion osavaltiossa ja puhui Mormonin kirjan kääntämisestä. Pian sen jälkeen eräs kyläläinen kertoi, että käännöstyö tehtiin ”kahden läpinäkyvän kiven avulla, jotka oli asetettu silmälasien muotoon ja joiden läpi kääntäjä katseli kaiverruksia”³².

Yhteenveto

Joseph Smith todisti johdonmukaisesti, että hän käänsi Mormonin kirjan ”Jumalan lahjan ja voiman avulla”. Hänen kirjurinsa todistivat samoin. Enkeli, joka toi viestin kukkulaan kätketystä metallilevyihin tallennetusta muinaisesta aikakirjasta, ja ne jumalalliset välineet, jotka oli varattu erityisesti Joseph Smithille kääntämistä varten, olivat kaikki osa sitä, mitä Joseph ja hänen kirjurinsa pitivät kääntämisen ihmeenä. Kun hän istuutui kirjoittamaan omaa historiaansa ensimmäisen kerran vuonna 1832, hän aloitti sen lupaamalla sisällyttää siihen ”kertomuksen ihmeellisestä kokemuksestaan”³³. Mormonin kirjan kääntäminen oli todella ihmeellistä.

Totuus Mormonin kirjasta ja sen jumalallisesta lähteestä voidaan tietää tänäkin päivänä. Jumala kehottaa meitä jokaista lukemaan tämän kirjan, muistamaan Herran armoteot ja pohtimaan niitä sydämessämme sekä ”kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta”. Jumala lupaa, että ”jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla”³⁴.