”Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa”, evankeliumiaiheiset tutkielmat, 2016
”Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa”, evankeliumiaiheiset tutkielmat
Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa
Raamattu ja Mormonin kirja opettavat, että yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä avioliiton malli, paitsi tiettyinä ajanjaksoina, jolloin Hän on julistanut muuta.1
Joseph Smithin saaman ilmoituksen mukaan pluraaliavioliiton – yhden miehen ja kahden tai useamman naisen välisen avioliiton – harjoittaminen otettiin käyttöön Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten keskuudessa 1840-luvun alkupuolella. Sen jälkeen jotkut myöhempien aikojen pyhät harjoittivat pluraaliavioliittoa yli puolen vuosisadan ajan. Vain kirkon presidentillä oli avaimet valtuuttaa uusien pluraaliavioliittojen solmiminen.2 Vuonna 1890 Herra innoitti kirkon presidenttiä Wilford Woodruffia julkaisemaan lausunnon, joka johti pluraaliavioliiton harjoittamisen päättymiseen kirkossa. Tässä lausunnossa, josta käytetään nimitystä manifesti, presidentti Woodruff julisti aikovansa noudattaa Yhdysvaltain lakia, joka kieltää pluraaliavioliiton, ja käyttää vaikutusvaltaansa saadakseen kirkon jäsenet toimimaan samoin.3
Manifestin jälkeen kirkossa puolustettiin yksiavioisuutta sekä puhujakorokkeelta että lehdissä. Vuosina 1890–1904 Yhdysvaltain lainkäyttöalueen ulkopuolella, etenkin Meksikossa ja Kanadassa, solmittiin poikkeustapauksissa muutamia uusia pluraaliavioliittoja. Noina vuosina myös Yhdysvaltain sisällä solmittiin pieni määrä pluraaliavioliittoja.4 Vuonna 1904 kirkko kielsi jyrkästi uusien pluraaliavioliittojen solmimisen.5 Nykyään kukaan pluraaliavioliittoa harjoittava henkilö ei voi liittyä kirkkoon tai pysyä kirkon jäsenenä.
Tässä tutkielmassa pluraaliavioliittoa käsitellään ensisijaisesti sellaisena kuin myöhempien aikojen pyhät harjoittivat sitä vuosina 1847–1890 muutettuaan Yhdysvaltain länteen ja ennen manifestia.
Myöhempien aikojen pyhät eivät ymmärrä kaikkia tarkoituksia, joita Jumalalla oli, kun Hän 1800-luvulla otti profeettojensa välityksellä käyttöön pluraaliavioliiton. Mormonin kirjassa esitetään yksi syy siihen, miksi Jumala antoi siitä käskyn: lisätäkseen evankeliumin liitossa syntyneiden lasten määrää jälkeläisten hankkimiseksi Herralle (ks. MK Jaak. 2:30). Pluraaliavioliitto johtikin siihen, että uskollisten myöhempien aikojen pyhien kodeissa syntyi suuri määrä lapsia.6 Se myös muovasi 1800-luvun mormoniyhteiskuntaa muilla tavoilla: avioliitto tuli mahdolliseksi lähes jokaiselle sitä haluavalle, varakkuuden epätasa-arvoinen jakautuminen henkeä kohti väheni, kun taloudellisesti heikossa asemassa olevat naiset avioituivat taloudellisesti vakaampiin perhekuntiin7, ja avioliitot eri etnisten ryhmien välillä lisääntyivät, mikä osaltaan yhdisti monimuotoista siirtolaisväestöä.8 Lisäksi pluraaliavioliitto loi ja vahvisti yhtenäisyyden ja ryhmään kuulumisen tunnetta myöhempien aikojen pyhien keskuudessa. Kirkon jäsenet alkoivat nähdä itsensä ”Jumalan omana kansana”9, jota sitoi liitto toteuttaa Jumalan käskyt ulkoisesta vastustuksesta huolimatta ja joka oli valmis kestämään hyljeksintää periaatteidensa vuoksi.10
Näille varhaisille myöhempien aikojen pyhille pluraaliavioliitto oli uskonnollinen periaate, joka edellytti henkilökohtaista uhrausta. Pluraaliavioliittoa harjoittaneiden miesten ja naisten kertomukset todistavat haasteista ja vaikeuksista, joita he kokivat, kuten taloudelliset ongelmat, kiistat ihmissuhteissa ja joidenkin vaimojen kaipaus jatkuvaan kumppanuuteen aviomiehensä kanssa.11 Mutta kertomuksiin on tallennettu myös monien perheessään kokemaa rakkautta ja iloa. He uskoivat, että se oli Jumalan käsky tuona aikana ja että kuuliaisuus toisi suuria siunauksia heille ja heidän jälkeläisilleen sekä maan päällä että tulevassa elämässä. Vaikka monissa pluraaliavioliitoissa oli paljon rakkautta, hellyyttä ja kiintymystä, käytäntö perustui yleensä pikemminkin uskonkäsitykseen kuin romanttiseen rakkauteen.12 Kirkon johtajat opettivat, että pluraaliavioliiton osapuolten tuli pyrkiä kehittämään itsessään jalomielistä epäitsekkyyden henkeä ja Kristuksen puhdasta rakkautta kaikkia asianomaisia kohtaan.
Vuosina, jolloin pluraaliavioliittoa opetettiin julkisesti, kaikkien myöhempien aikojen pyhien odotettiin hyväksyvän tuo periaate Jumalalta saatuna ilmoituksena.13 Kaikkien ei kuitenkaan odotettu elävän sen mukaan. Tämä avioliittojärjestelmä ei todellakaan olisi voinut olla kaikkia koskeva, kun ottaa huomioon miesten lukumäärän naisiin verrattuna.14 Kirkon johtohenkilöt pitivät pluraaliavioliittoa käskynä koko kirkolle, vaikkakin he ymmärsivät, että henkilöt, jotka eivät noudattaneet käytäntöä, voivat silti olla Jumalan hyväksymiä.15 Naiset olivat vapaita valitsemaan puolisonsa joko solmimalla moniavioisen tai yksiavioisen liiton tai olemaan solmimatta avioliittoa lainkaan.16 Jotkut miehet solmivat pluraaliavioliiton, koska kirkon johtajat pyysivät heitä tekemään niin, kun taas toiset tekivät aloitteen siihen itse. Kaikkia vaadittiin hankkimaan lupa kirkon johtajilta ennen pluraaliavioliiton solmimista.17
Kokemukset elämästä pluraaliavioliitossa muuttuivat ajan myötä. Käytännöllisesti katsoen kaikki pluraaliavioliittoa varhaisimpina vuosina harjoittaneet joutuivat voittamaan omat ennakkoluulonsa sitä kohtaan ja sopeutumaan elämiseen moniavioisessa perheessä. 1800-luvun puolivälin vuosikymmeninä puolikuivan (semiaridin) seudun asuttaminen lisäsi niiden perheiden haasteita, jotka opettelivat elämään pluraaliavioliiton periaatteen mukaan. Paikka, jossa perhe asui – olipa se Salt Lake Cityssä moninaisine sosiaalisine ja kulttuurillisine tilaisuuksineen tai maaseudun takamailla, missä sellaiset tilaisuudet olivat harvassa – vaikutti siihen, millaisena pluraaliavioliitto koettiin. Sen vuoksi on vaikea tehdä täsmällistä yleistystä kaikista pluraaliavioliittokokemuksista.
Joitakin malleja nousee kuitenkin esiin, ja ne oikaisevat joitakin myyttejä. Vaikka osalla johtajista oli suuria moniavioisia perheitä, kahdella kolmasosalla moniavioisista miehistä oli kerrallaan vain kaksi vaimoa.18 Kirkon johtajat ymmärsivät, että pluraaliavioliitto voisi olla erityisen vaikea naisille. Avioero oli sen vuoksi mahdollinen naisille, jotka olivat onnettomia avioliitossaan. Myös uudelleen avioituminen oli aivan mahdollista.19 Utahin asuttamisen ensimmäisen vuosikymmenen aikana naiset avioituivat varsin nuorina (16- tai 17-vuotiaina tai joskus jopa nuorempina), mikä oli tuohon aikaan tyypillistä rajaseudulla asuville naisille.20 Kuten muuallakin, yhteisön vakiinnuttua naiset avioituivat myöhemmällä iällä. Lähes kaikki naiset solmivat avioliiton, kuten myös suuri osa miehistä. Itse asiassa näyttää siltä, että tuohon aikaan Utahissa miehistä avioitui suurempi prosentti kuin muualla Yhdysvalloissa. Luultavasti noin puolella Utahin territoriossa vuonna 1857 asuneista oli kokemusta elämästä moniavioisessa perheessä jossakin vaiheessa elämäänsä – joko aviomiehenä, vaimona tai lapsena.21 Vuoteen 1870 mennessä 25–30 prosenttia väestöstä eli moniavioisissa kotitalouksissa, ja prosenttiluku näyttää laskeneen edelleen seuraavien 20 vuoden aikana.22
Kokemus elämästä pluraaliavioliitossa 1800-luvun loppupuolella oli merkittävästi erilainen kuin aiempina vuosikymmeninä. Vuodesta 1862 alkaen Yhdysvaltain hallitus sääti lakeja, jotka kielsivät pluraaliavioliiton. Ulkopuoliset vastustajat aloittivat kampanjoinnin sen harjoittamista vastaan. He ilmoittivat tarkoituksenaan olevan mormoninaisten ja amerikkalaisen kulttuurin suojeleminen. Monet myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset kuitenkin puolustivat julkisesti pluraaliavioliittoa tuoden lausunnoissaan esiin, että he osallistuivat siihen vapaaehtoisesti.23
Kun Yhdysvaltain korkein oikeus vuonna 1879 totesi moniavioisuuden vastaisten lakien olevan perustuslaillisia, liittovaltion viranomaiset alkoivat 1880-luvulla asettaa moniavioisia miehiä ja vaimoja syytteeseen.24 Koska myöhempien aikojen pyhät pitivät näitä lakeja epäoikeudenmukaisina, he ryhtyivät kansalaistottelemattomuuteen jatkamalla pluraaliavioliiton harjoittamista ja pyrkimällä välttämään pidätetyksi joutumista. Kun heidät tuomittiin, he maksoivat sakot ja alistuivat vangittaviksi. Auttaakseen aviomiestään välttämään syytteet pluraalivaimot menivät usein asumaan eri kotitalouksiin tai piileskelivät väärän nimen turvin, etenkin ollessaan raskaana tai synnytyksen jälkeen.25
Vuoteen 1890 mennessä, jolloin presidentti Woodruffin manifesti poisti käskyn harjoittaa pluraaliavioliittoa, mormoniyhteisö oli kasvattanut vahvan ja uskollisen jäsenjoukon, joka koostui enimmäkseen Euroopasta ja Yhdysvaltain itäosista saapuneista siirtolaisista. Kansainvälisen kirkon jäsenistön väestörakenne oli kuitenkin alkanut muuttua. 1890-luvulta lähtien Yhdysvaltain ulkopuolella olevia käännynnäisiä pyydettiin Utahiin muuttamisen sijaan vahvistamaan kirkkoa kotimaassaan. Sitä seuranneina vuosikymmeninä myöhempien aikojen pyhiä muutti pois Great Basinin alueelta Kalliovuorilta uusien mahdollisuuksien perässä. Pluraaliavioliittoon ei ollut koskaan kannustettu muualla kuin niissä yhteisöissä, joissa oli paljon myöhempien aikojen pyhiä. Erityisesti näissä uusissa Utahin ulkopuolisissa seurakunnissa jumalanpalvelus ja opetus keskittyivät yksiavioisiin perheisiin. Kirkon kasvaessa ja levittäytyessä Amerikan länsiosien ulkopuolelle yksiavioinen ydinperhe soveltui hyvin yhä liikkuvammalle ja laajemmalle levinneelle jäsenistölle.
Pluraaliavioliitto oli monille sitä harjoittaville huomattava uhraus. Joidenkin kokemista vaikeuksista huolimatta pluraaliavioliittoa harjoittaneiden henkilöiden uskollisuus on kirkolle edelleen hyödyksi lukemattomin tavoin. Näiden 1800-luvun pyhien jälkeläisten joukossa on ollut monia myöhempien aikojen pyhiä, jotka ovat olleet uskollisia evankeliumin liitoilleen vanhurskaina äiteinä ja isinä, uskollisina Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, omistautuneina kirkon jäseninä, johtajina ja lähetyssaarnaajina. Vaikka kirkon jäsenet eivät nykyään saa harjoittaa pluraaliavioliittoa, nykyajan myöhempien aikojen pyhät kunnioittavat ja arvostavat näitä pioneereja, jotka antoivat todella paljon uskonnolleen, suvulleen ja yhteiskunnalleen.