Kirkon historia
Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa


”Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa”, evankeliumiaiheiset tutkielmat, 2016

”Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa”, evankeliumiaiheiset tutkielmat

Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa

Raamattu ja Mormonin kirja opettavat, että yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä avioliiton malli, paitsi tiettyinä ajanjaksoina, jolloin Hän on julistanut muuta.1

Joseph Smithin saaman ilmoituksen mukaan pluraaliavioliiton – yhden miehen ja kahden tai useamman naisen välisen avioliiton – harjoittaminen otettiin käyttöön Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten keskuudessa 1840-luvun alkupuolella. Sen jälkeen jotkut myöhempien aikojen pyhät harjoittivat pluraaliavioliittoa yli puolen vuosisadan ajan. Vain kirkon presidentillä oli avaimet valtuuttaa uusien pluraaliavioliittojen solmiminen.2 Vuonna 1890 Herra innoitti kirkon presidenttiä Wilford Woodruffia julkaisemaan lausunnon, joka johti pluraaliavioliiton harjoittamisen päättymiseen kirkossa. Tässä lausunnossa, josta käytetään nimitystä manifesti, presidentti Woodruff julisti aikovansa noudattaa Yhdysvaltain lakia, joka kieltää pluraaliavioliiton, ja käyttää vaikutusvaltaansa saadakseen kirkon jäsenet toimimaan samoin.3

Manifestin jälkeen kirkossa puolustettiin yksiavioisuutta sekä puhujakorokkeelta että lehdissä. Vuosina 1890–1904 Yhdysvaltain lainkäyttöalueen ulkopuolella, etenkin Meksikossa ja Kanadassa, solmittiin poikkeustapauksissa muutamia uusia pluraaliavioliittoja. Noina vuosina myös Yhdysvaltain sisällä solmittiin pieni määrä pluraaliavioliittoja.4 Vuonna 1904 kirkko kielsi jyrkästi uusien pluraaliavioliittojen solmimisen.5 Nykyään kukaan pluraaliavioliittoa harjoittava henkilö ei voi liittyä kirkkoon tai pysyä kirkon jäsenenä.

Tässä tutkielmassa pluraaliavioliittoa käsitellään ensisijaisesti sellaisena kuin myöhempien aikojen pyhät harjoittivat sitä vuosina 1847–1890 muutettuaan Yhdysvaltain länteen ja ennen manifestia.

Myöhempien aikojen pyhät eivät ymmärrä kaikkia tarkoituksia, joita Jumalalla oli, kun Hän 1800-luvulla otti profeettojensa välityksellä käyttöön pluraaliavioliiton. Mormonin kirjassa esitetään yksi syy siihen, miksi Jumala antoi siitä käskyn: lisätäkseen evankeliumin liitossa syntyneiden lasten määrää jälkeläisten hankkimiseksi Herralle (ks. MK Jaak. 2:30). Pluraaliavioliitto johtikin siihen, että uskollisten myöhempien aikojen pyhien kodeissa syntyi suuri määrä lapsia.6 Se myös muovasi 1800-luvun mormoniyhteiskuntaa muilla tavoilla: avioliitto tuli mahdolliseksi lähes jokaiselle sitä haluavalle, varakkuuden epätasa-arvoinen jakautuminen henkeä kohti väheni, kun taloudellisesti heikossa asemassa olevat naiset avioituivat taloudellisesti vakaampiin perhekuntiin7, ja avioliitot eri etnisten ryhmien välillä lisääntyivät, mikä osaltaan yhdisti monimuotoista siirtolaisväestöä.8 Lisäksi pluraaliavioliitto loi ja vahvisti yhtenäisyyden ja ryhmään kuulumisen tunnetta myöhempien aikojen pyhien keskuudessa. Kirkon jäsenet alkoivat nähdä itsensä ”Jumalan omana kansana9, jota sitoi liitto toteuttaa Jumalan käskyt ulkoisesta vastustuksesta huolimatta ja joka oli valmis kestämään hyljeksintää periaatteidensa vuoksi.10

Näille varhaisille myöhempien aikojen pyhille pluraaliavioliitto oli uskonnollinen periaate, joka edellytti henkilökohtaista uhrausta. Pluraaliavioliittoa harjoittaneiden miesten ja naisten kertomukset todistavat haasteista ja vaikeuksista, joita he kokivat, kuten taloudelliset ongelmat, kiistat ihmissuhteissa ja joidenkin vaimojen kaipaus jatkuvaan kumppanuuteen aviomiehensä kanssa.11 Mutta kertomuksiin on tallennettu myös monien perheessään kokemaa rakkautta ja iloa. He uskoivat, että se oli Jumalan käsky tuona aikana ja että kuuliaisuus toisi suuria siunauksia heille ja heidän jälkeläisilleen sekä maan päällä että tulevassa elämässä. Vaikka monissa pluraaliavioliitoissa oli paljon rakkautta, hellyyttä ja kiintymystä, käytäntö perustui yleensä pikemminkin uskonkäsitykseen kuin romanttiseen rakkauteen.12 Kirkon johtajat opettivat, että pluraaliavioliiton osapuolten tuli pyrkiä kehittämään itsessään jalomielistä epäitsekkyyden henkeä ja Kristuksen puhdasta rakkautta kaikkia asianomaisia kohtaan.

Vuosina, jolloin pluraaliavioliittoa opetettiin julkisesti, kaikkien myöhempien aikojen pyhien odotettiin hyväksyvän tuo periaate Jumalalta saatuna ilmoituksena.13 Kaikkien ei kuitenkaan odotettu elävän sen mukaan. Tämä avioliittojärjestelmä ei todellakaan olisi voinut olla kaikkia koskeva, kun ottaa huomioon miesten lukumäärän naisiin verrattuna.14 Kirkon johtohenkilöt pitivät pluraaliavioliittoa käskynä koko kirkolle, vaikkakin he ymmärsivät, että henkilöt, jotka eivät noudattaneet käytäntöä, voivat silti olla Jumalan hyväksymiä.15 Naiset olivat vapaita valitsemaan puolisonsa joko solmimalla moniavioisen tai yksiavioisen liiton tai olemaan solmimatta avioliittoa lainkaan.16 Jotkut miehet solmivat pluraaliavioliiton, koska kirkon johtajat pyysivät heitä tekemään niin, kun taas toiset tekivät aloitteen siihen itse. Kaikkia vaadittiin hankkimaan lupa kirkon johtajilta ennen pluraaliavioliiton solmimista.17

Kokemukset elämästä pluraaliavioliitossa muuttuivat ajan myötä. Käytännöllisesti katsoen kaikki pluraaliavioliittoa varhaisimpina vuosina harjoittaneet joutuivat voittamaan omat ennakkoluulonsa sitä kohtaan ja sopeutumaan elämiseen moniavioisessa perheessä. 1800-luvun puolivälin vuosikymmeninä puolikuivan (semiaridin) seudun asuttaminen lisäsi niiden perheiden haasteita, jotka opettelivat elämään pluraaliavioliiton periaatteen mukaan. Paikka, jossa perhe asui – olipa se Salt Lake Cityssä moninaisine sosiaalisine ja kulttuurillisine tilaisuuksineen tai maaseudun takamailla, missä sellaiset tilaisuudet olivat harvassa – vaikutti siihen, millaisena pluraaliavioliitto koettiin. Sen vuoksi on vaikea tehdä täsmällistä yleistystä kaikista pluraaliavioliittokokemuksista.

Joitakin malleja nousee kuitenkin esiin, ja ne oikaisevat joitakin myyttejä. Vaikka osalla johtajista oli suuria moniavioisia perheitä, kahdella kolmasosalla moniavioisista miehistä oli kerrallaan vain kaksi vaimoa.18 Kirkon johtajat ymmärsivät, että pluraaliavioliitto voisi olla erityisen vaikea naisille. Avioero oli sen vuoksi mahdollinen naisille, jotka olivat onnettomia avioliitossaan. Myös uudelleen avioituminen oli aivan mahdollista.19 Utahin asuttamisen ensimmäisen vuosikymmenen aikana naiset avioituivat varsin nuorina (16- tai 17-vuotiaina tai joskus jopa nuorempina), mikä oli tuohon aikaan tyypillistä rajaseudulla asuville naisille.20 Kuten muuallakin, yhteisön vakiinnuttua naiset avioituivat myöhemmällä iällä. Lähes kaikki naiset solmivat avioliiton, kuten myös suuri osa miehistä. Itse asiassa näyttää siltä, että tuohon aikaan Utahissa miehistä avioitui suurempi prosentti kuin muualla Yhdysvalloissa. Luultavasti noin puolella Utahin territoriossa vuonna 1857 asuneista oli kokemusta elämästä moniavioisessa perheessä jossakin vaiheessa elämäänsä – joko aviomiehenä, vaimona tai lapsena.21 Vuoteen 1870 mennessä 25–30 prosenttia väestöstä eli moniavioisissa kotitalouksissa, ja prosenttiluku näyttää laskeneen edelleen seuraavien 20 vuoden aikana.22

Kokemus elämästä pluraaliavioliitossa 1800-luvun loppupuolella oli merkittävästi erilainen kuin aiempina vuosikymmeninä. Vuodesta 1862 alkaen Yhdysvaltain hallitus sääti lakeja, jotka kielsivät pluraaliavioliiton. Ulkopuoliset vastustajat aloittivat kampanjoinnin sen harjoittamista vastaan. He ilmoittivat tarkoituksenaan olevan mormoninaisten ja amerikkalaisen kulttuurin suojeleminen. Monet myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset kuitenkin puolustivat julkisesti pluraaliavioliittoa tuoden lausunnoissaan esiin, että he osallistuivat siihen vapaaehtoisesti.23

Kun Yhdysvaltain korkein oikeus vuonna 1879 totesi moniavioisuuden vastaisten lakien olevan perustuslaillisia, liittovaltion viranomaiset alkoivat 1880-luvulla asettaa moniavioisia miehiä ja vaimoja syytteeseen.24 Koska myöhempien aikojen pyhät pitivät näitä lakeja epäoikeudenmukaisina, he ryhtyivät kansalaistottelemattomuuteen jatkamalla pluraaliavioliiton harjoittamista ja pyrkimällä välttämään pidätetyksi joutumista. Kun heidät tuomittiin, he maksoivat sakot ja alistuivat vangittaviksi. Auttaakseen aviomiestään välttämään syytteet pluraalivaimot menivät usein asumaan eri kotitalouksiin tai piileskelivät väärän nimen turvin, etenkin ollessaan raskaana tai synnytyksen jälkeen.25

Vuoteen 1890 mennessä, jolloin presidentti Woodruffin manifesti poisti käskyn harjoittaa pluraaliavioliittoa, mormoniyhteisö oli kasvattanut vahvan ja uskollisen jäsenjoukon, joka koostui enimmäkseen Euroopasta ja Yhdysvaltain itäosista saapuneista siirtolaisista. Kansainvälisen kirkon jäsenistön väestörakenne oli kuitenkin alkanut muuttua. 1890-luvulta lähtien Yhdysvaltain ulkopuolella olevia käännynnäisiä pyydettiin Utahiin muuttamisen sijaan vahvistamaan kirkkoa kotimaassaan. Sitä seuranneina vuosikymmeninä myöhempien aikojen pyhiä muutti pois Great Basinin alueelta Kalliovuorilta uusien mahdollisuuksien perässä. Pluraaliavioliittoon ei ollut koskaan kannustettu muualla kuin niissä yhteisöissä, joissa oli paljon myöhempien aikojen pyhiä. Erityisesti näissä uusissa Utahin ulkopuolisissa seurakunnissa jumalanpalvelus ja opetus keskittyivät yksiavioisiin perheisiin. Kirkon kasvaessa ja levittäytyessä Amerikan länsiosien ulkopuolelle yksiavioinen ydinperhe soveltui hyvin yhä liikkuvammalle ja laajemmalle levinneelle jäsenistölle.

Pluraaliavioliitto oli monille sitä harjoittaville huomattava uhraus. Joidenkin kokemista vaikeuksista huolimatta pluraaliavioliittoa harjoittaneiden henkilöiden uskollisuus on kirkolle edelleen hyödyksi lukemattomin tavoin. Näiden 1800-luvun pyhien jälkeläisten joukossa on ollut monia myöhempien aikojen pyhiä, jotka ovat olleet uskollisia evankeliumin liitoilleen vanhurskaina äiteinä ja isinä, uskollisina Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, omistautuneina kirkon jäseninä, johtajina ja lähetyssaarnaajina. Vaikka kirkon jäsenet eivät nykyään saa harjoittaa pluraaliavioliittoa, nykyajan myöhempien aikojen pyhät kunnioittavat ja arvostavat näitä pioneereja, jotka antoivat todella paljon uskonnolleen, suvulleen ja yhteiskunnalleen.

  1. MK Jaak. 2:27, 30. Esimerkkejä pluraaliavioliitosta Raamatussa on kohdissa 1. Moos. 16:3; 25:1; 29:21–30; 30:3–4, 9. Ks. myös OL 132:34–35.

  2. OL 132:7. Kirkon presidentti erotti toisinaan muita tehtävään toimittaa pluraaliavioliittoon vihkimisiä.

  3. Ks. VJ 1.

  4. Kathryn M. Daynes, More Wives than One: Transformation of the Mormon Marriage System, 1840–1910, 2001, s. 208–209; Thomas G. Alexander, Mormonism in Transition: A History of the Latter-day Saints, 1890–1930, 1986, s. 60–73; Encyclopedia of Mormonism, 5 osaa, 1992, ”Manifesto of 1890”, osa 2, s. 852–853.

  5. ”Official Statement”, 6. huhtikuuta 1904, julkaisussa Messages of the First Presidency of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, toim. James R. Clark, 6 osaa, 1965–1975, osa 4, s. 84–85.

  6. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yksiavioiset naiset synnyttivät enemmän lapsia vaimoa kohti kuin moniavioiset vaimot ensimmäistä lukuun ottamatta. Yhteisön tasolla syntyvyys oli kuitenkin korkeampi, koska lähes kaikki naiset olivat naimisissa ja synnytysiässä olevilla aiemmin naimisissa olleilla naisilla oli runsaasti tilaisuuksia avioitua uudelleen. L. L. Bean ja G. P. Mineau, ”The Polygyny–Fertility Hypothesis: A Re-evaluation”, Population Studies 40, 1986, s. 67–81; Miriam Koktvedgaard Zeitzen, Polygamy: A Cross Cultural Analysis, 2008, s. 62–63.

  7. Daynes, Transformation of the Mormon Marriage System, s. 130–133.

  8. Kathryn M. Daynes, ”Forging Mormon Society: Polygamy and Assimilation”, esitelmä, Western Historical Association, Fort Worth, Texas, USA, 10. lokakuuta 2003.

  9. Ks. 1. Piet. 2:9.

  10. Ks. MK Jaak. 1:8 ja Ap. t. 5:41. Tutkimuksissa, jotka koskevat mielikuvaa mormoneista 1800-luvun Yhdysvalloissa, todetaan, että mormonit tunnettiin parhaiten pluraaliavioliitoistaan. Jan Shipps, Sojourner in the Promised Land: Forty Years among the Mormons, 2000, s. 51–97.

  11. Lisätutkimusta näistä vaikeuksista on julkaisussa Jessie L. Embry, Mormon Polygamous Families: Life in the Principle, 2008.

  12. Eräs esimerkki aviomiehen ja vaimojen välisistä tunteista on julkaisussa Terryl L. Givens ja Matthew J. Grow, Parley P. Pratt: The Apostle Paul of Mormonism, 2011, s. 305, 329–330.

  13. Pluraaliavioliitto esiteltiin ensin yksityisesti pienelle joukolle kirkon jäseniä, ja joukko laajeni ajan myötä. Kirkon johtajat ilmoittivat käytännöstä julkisesti vuonna 1852.

  14. Viimeaikaiset laskelmat, joissa on käytetty 3 prosentin kasvuvauhtia ja viiden vuoden keskimääräistä ikäeroa aviomiehen ja vaimon välillä ensimmäisessä avioliitossa (kohtuulliset arviot 1800-luvun mormoniyhteisöstä), osoittavat, että vakiintuneessa yhteisössä kestävän moniavioisuuden yläraja on 16 prosenttia aviomiehistä ja 28 prosenttia vaimoista. Davis Bitton ja Val Lambson, ”Demographic Limits of Nineteenth-Century Mormon Polygyny”, BYU Studies Quarterly 51, nro 4, 2012, s. 11–15.

  15. Ks. esim. George Q. Cannonin kommentit julkaisussa Journal of Discourses, osa 22, s. 124–125, osa 23, s. 278.

  16. Ks. esim. Emmeline B. Wells, Ellen B. Ferguson, Emily S. Richards ja Joseph M. West, kirje Yhdysvaltain senaatin koulutus- ja työllisyyskomitealle, 12. toukokuuta 1886, lainattuna julkaisussa Daynes, Transformation of the Mormon Marriage System, s. 61. He todistivat: ”Yhtäkään mormoninaista, vanhaa tai nuorta, ei ole pakotettu naimisiin, saati sitten moniavioisuuteen.” Lisäksi Brigham Young on sanonut: ”Kun tyttärenne ovat varttuneet ja haluavat solmia avioliiton, antakaa heidän valita aviomiehensä. – – Ottakaa tämä tai tuo mies, mikäli hänet haluatte, tyttäreni, – – teillä on oma vapaa tahtonne asiassa samoin kuin minullakin on omani.” Brigham Youngin saarna, 16. huhtikuuta 1854, Brigham Young Office Files, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City.

  17. Ks. esim. Lowell C. Bennion, ”Mapping the Extent of Plural Marriage in St. George, 1861–1880”, BYU Studies Quarterly 51, nro 4, 2012, s. 34–49 ja Embry, Mormon Polygamous Families, s. 75–81.

  18. Nämä luvut perustuvat kahteen eri tutkimukseen eri lähteistä. Stanley S. Ivins, ”Notes on Mormon Polygamy”, Western Humanities Review 10, nro 3, kesä 1956, s. 233 ja Daynes, Transformation of the Mormon Marriage System, s. 130. Brigham Youngin suuri perhe oli ehdottomasti epätyypillinen. Ks. Dean C. Jessee, ”’A Man of God and a Good Kind Father’: Brigham Young at Home”, BYU Studies 40, nro 2, 2001, s. 23–53.

  19. Brigham Youngin kirje William H. Damelle 8. elokuuta 1867, Brigham Young Letterbook, osa 10, s. 340, Brigham Young Office Files, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City; Daynes, Transformation of the Mormon Marriage System, s. 141–170. Yleisesti ottaen Utahin territoriossa asuvat naiset pystyivät tuohon aikaan saamaan avioeron helpommin kuin useimmissa muissa paikoissa Yhdysvalloissa asuvat naiset. Yksi Brigham Youngin kirjureista selitti: ”Tavallisesti presidentti [Brigham Young] ei koskaan hylkää [avioero]anomusta vaimon pyynnöstä, eikä KOSKAAN, kun tämä VAATII sitä.” Lainattuna julkaisussa Embry, Mormon Polygamous Families, s. 253.

  20. Daynes, Transformation of the Mormon Marriage System, s. 107; Cynthia Culver Prescott, ”’Why Didn’t She Marry Him’: Love, Power and Marital Choice on the Far Western Frontier”, Western Historical Quarterly 38, nro 1, kevät 2007, s. 25–45; Paul Bourke ja Donald DeBats, Washington County, [Oregon,] Politics and Community in Antebellum America, 1995, s. 121.

  21. Lowell C. Bennion ym., Polygamy in Lorenzo Snow’s Brigham City: An Architectural Tour, 2005, s. 26; Marie Cornwall, Camela Courtright ja Laga Van Beek, ”How Common the Principle? Women as Plural Wives in 1860”, Dialogue: A Journal of Mormon Thought 26, kesä 1993, s. 149; Daynes, More Wives Than One, s. 101.

  22. Lowell C. Bennion, ”Plural Marriage, 1841–1904”, julkaisussa Mapping Mormonism: An Atlas of Latter-day Saint History, toim. Brandon S. Plewe, 2013, s. 122–125; Lowell C. Bennion, ”The Incidence of Mormon Polygamy in 1880: ’Dixie’ versus Davis Stake”, Journal of Mormon History 11, 1984, s. 17, 31.

  23. Pöytäkirjat Salt Lake Cityn naisten suurkokouksesta protestina Cullomin lakialoitteen hyväksymistä vastaan, 14. tammikuuta 1870, Salt Lake City: 1870; Lola Van Wagenen, ”In Their Own Behalf: The Politicization of Mormon Women and the 1870 Franchise”, julkaisussa Battle for the Ballot: Essays on Woman Suffrage in Utah, 1870–1896, toim. Carol Cornwall Madsen, 1997, s. 60–73.

  24. Sarah Barringer Gordon, The Mormon Question: Polygamy and Constitutional Conflict in Nineteenth-Century America, 2002.

  25. Ronald W. Walker, ”A Mormon ’Widow’ in Colorado: The Exile of Emily Wells Grant”, julkaisussa Qualities That Count: Heber J. Grant as Businessman, Missionary, and Apostle, 2004, s. 175–193; Kimberly Jensen James, ”’Between Two Fires’: Women on the ’Underground’ of Mormon Polygamy”, Journal of Mormon History 8, 1981, s. 49–61.