”Pluraaliavioliitto Kirtlandissa ja Nauvoossa”, evankeliumiaiheiset tutkielmat, 2016
”Pluraaliavioliitto Kirtlandissa ja Nauvoossa”, evankeliumiaiheiset tutkielmat
Pluraaliavioliitto Kirtlandissa ja Nauvoossa
Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että avioliitto yhden miehen ja yhden naisen välillä on Herran pysyvä laki.1 Raamatullisina aikoina Herra käski joidenkin kansastaan harjoittaa pluraaliavioliittoa – avioliittoa yhden miehen ja useamman kuin yhden naisen välillä.2 Myös jotkut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon varhaiset jäsenet vastaanottivat tämän käskyn Jumalan profeettojen välityksellä ja noudattivat sitä.
Kun Joseph Smith oli saanut ilmoituksen, jossa häntä käskettiin harjoittamaan pluraaliavioliittoa, hän solmi avioliiton usean vaimon kanssa ja esitteli käytännön läheisille työtovereilleen. Tämä periaate on ollut yksi palautuksen haasteellisimmista puolista – sekä Josephille henkilökohtaisesti että muille kirkon jäsenille. Pluraaliavioliitto koetteli uskoa ja sai aikaan väittelyä ja vastustusta. Alussa vain harvat myöhempien aikojen pyhät hyväksyivät tämän raamatullisen käytännön, joka tuntui heistä täysin sopimattomalta. Mutta myöhemmin monet todistivat voimallisista hengellisistä kokemuksista, jotka auttoivat heitä voittamaan epäröintinsä ja antoivat heille rohkeutta hyväksyä tämän käytännön.
Vaikka Herra määräsi pluraaliavioliiton käyttöönottamisen – ja myöhemmin sen lakkauttamisen – myöhempinä aikoina, Hän ei antanut täsmällisiä ohjeita siitä, kuinka tuota käskyä tuli noudattaa. Merkittäviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin liittyy usein väärinymmärryksiä ja vaikeuksia. Kirkon johtajat ja jäsenet kokivat näitä haasteita noudattaessaan käskyä harjoittaa pluraaliavioliittoa ja jälleen myöhemmin pyrkiessään lakkauttamaan sen kirkon johtajan, presidentti Wilford Woodruffin julkaistua vuonna 1890 innoitetun lausunnon, josta käytetään nimitystä manifesti ja joka johti pluraaliavioliiton lakkauttamiseen kirkossa. Kaikessa tässä kirkon johtajat ja jäsenet pyrkivät noudattamaan Jumalan tahtoa.
Monet yksityiskohdat pluraaliavioliittokäytännön varhaisajoista ovat jääneet tuntemattomiksi. Pluraaliavioliitto esiteltiin varhaisille myöhempien aikojen pyhille vähitellen, ja osallistujia pyydettiin pitämään tekonsa salassa. He eivät keskustelleet kokemuksistaan julkisesti eivätkä kirjoittaneet niistä ennen kuin myöhempien aikojen pyhät olivat muuttaneet Utahiin ja kirkon johtajat olivat julkisesti tunnustaneet käytännön. Varhaisia pluraaliavioliittoja koskevat historialliset aikakirjat ovat siten vähäisiä, sillä harvat tuon ajan asiakirjat sisältävät yksityiskohtia eivätkä myöhemmät muistelut ole aina luotettavia. Tätä aihetta koskevissa tiedoissamme tulee aina olemaan jonkin verran monitulkintaisuutta. Asianosaisten tavoin mekin ”katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta”, ja meitä pyydetään kulkemaan uskossa.3
Pluraaliavioliiton alkuvaiheet kirkossa
Pluraaliavioliittoa koskeva ilmoitus kirjoitettiin muistiin vasta vuonna 1843, mutta sen ensimmäiset jakeet antavat ymmärtää, että osa siitä saatiin Joseph Smithin tutkiessa Vanhaa testamenttia vuonna 1831. Josephin hyvin tunteneet ihmiset sanoivat myöhemmin hänen saaneen ilmoituksen suunnilleen noihin aikoihin.4 Luvussa OL 132 muistiin merkityssä ilmoituksessa kerrotaan, että Joseph rukoili saadakseen tietää, miksi Jumala oikeutti Abrahamin, Iisakin, Jaakobin, Mooseksen, Daavidin ja Salomon ottamaan monia vaimoja. Herra vastasi käskeneensä heitä aloittamaan kyseisen käytännön.5
Myöhempien aikojen pyhät ymmärsivät, että he elivät myöhempinä aikoina, joita ilmoituksissa kutsutaan ”aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudeksi”6. Muinaiset periaatteet – kuten profeetat, pappeus ja temppelit – palautettaisiin maan päälle. Pluraaliavioliitto oli yksi niistä muinaisista periaatteista.
Moniavioisuus oli vuosituhansien ajan ollut sallittua monissa kulttuureissa ja uskonnoissa, mutta länsimaisissa kulttuureissa se torjuttiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.7 Joseph Smithin aikaan yksiavioisuus oli Yhdysvalloissa ainoa laillinen avioliittomuoto. Joseph tiesi, että pluraaliavioliittokäytäntö herättäisi yleistä suuttumusta. Käskyn saatuaan hän opetti sitä muutamille työtovereilleen mutta 1830-luvulla hän ei levittänyt tätä opetusta laajemmalle.8
Kun Jumala pyytää tekemään jotakin vaikeaa, Hän lähettää toisinaan lisää sanansaattajia kannustamaan kansaansa tottelemaan. Yhdenmukaisesti tämän mallin kanssa Joseph kertoi työtovereilleen, että enkeli ilmestyi hänelle kolme kertaa vuosien 1834 ja 1842 välisenä aikana ja käski häntä etenemään pluraaliavioliittoasiassa, kun hän epäröi sen kanssa. Kolmannella ja viimeisellä käynnillään enkeli tuli miekka esiin vedettynä uhaten Josephia tuholla, ellei tämä etenisi asiassa ja noudattaisi käskyä täysin.9
On olemassa hajanaisia todisteita siitä, että Joseph Smith toimi enkelin ensimmäisen käskyn mukaan solmien pluraaliavioliiton Fanny Algerin kanssa Kirtlandissa Ohiossa 1830-luvun keskivaiheilla. Useat Kirtlandissa asuneet myöhempien aikojen pyhät kertoivat vuosikymmeniä myöhemmin, että Joseph Smith oli solminut avioliiton perheessään asuneen ja työskennelleen Algerin kanssa saatuaan myöntymyksen siihen sekä tältä itseltään että tämän vanhemmilta.10 Tästä avioliitosta ei tiedetä paljonkaan, eikä Josephin ja Emman keskusteluista koskien Algeria tiedetä mitään. Kun avioliitto Algerin kanssa päättyi eroon, Joseph näyttää panneen pluraaliavioliittoasian syrjään, kunnes kirkko muutti Nauvoon kaupunkiin Illinoisiin.
Pluraaliavioliitto ja iankaikkinen avioliitto
Sama ilmoitus, jossa opetetaan pluraaliavioliittoa, oli osa Joseph Smithin saamaa laajempaa ilmoitusta – että avioliitto voi kestää kuoleman tuolle puolen ja että iankaikkinen avioliitto on välttämätön sen täyteyden perimiseksi, jonka Jumala haluaa lapsilleen. Jo vuonna 1840 Joseph Smith opetti yksityisesti apostoli Parley P. Prattille, että ”taivaallinen järjestys” antoi Prattille ja tämän vaimolle mahdollisuuden pysyä yhdessä ”ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi”11. Joseph opetti myös, että Prattin kaltaiset miehet – jotka olivat avioituneet uudelleen ensimmäisen vaimonsa kuoltua – voivat tietyin ehdoin solmia avioliiton (eli tulla sinetöidyksi) vaimojensa kanssa iankaikkisuudeksi.12
Miehen ja vaimon sinetöiminen iankaikkisuudeksi tuli mahdolliseksi pappeuden avainten ja toimitusten palauttamisen myötä. Huhtikuun 3. päivänä vuonna 1836 Vanhan testamentin profeetta Elia ilmestyi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle Kirtlandin temppelissä ja palautti pappeuden avaimet, jotka ovat välttämättömät toimitusten suorittamiseksi eläviä ja kuolleita varten, mukaan lukien perheiden sinetöiminen yhteen.13 Pappeuden valtuudella suoritetut avioliittoon vihkimiset voisivat yhdistää läheiset toisiinsa iankaikkisuudeksi sillä ehdolla, että he olisivat vanhurskaita. Ilman tätä valtuutta solmitut avioliitot päättyisivät kuolemaan.14
Pappeuden valtuudella suoritettu avioliittoon vihkiminen tarkoittaa, että lasten saaminen ja perhesuhteet jatkuvat iankaikkisuuksissa. Joseph Smithin saamassa ilmoituksessa avioliitosta julistetaan, että ”jälkeläisten – – jatkuminen aina ja ikuisesti” on auttanut täyttämään Jumalan tarkoitukset lapsiaan varten.15 Tämä lupaus on annettu kaikille aviopareille, jotka ovat solmineet avioliiton pappeuden valtuudella ja pysyvät uskollisina liitoilleen.
Pluraaliavioliitto Nauvoossa
Länsimaisessa historiassa suvun edut – taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset näkökohdat – ovat näytelleet suurta osaa puolison valinnassa. Vanhemmilla oli valta järjestää avioliittoja tai estää liittoja, joita he eivät hyväksyneet. 1700-luvun loppuun mennessä romantiikka ja henkilökohtainen valinta alkoivat kilpailla näiden perinteisten vaikuttimien ja käytäntöjen kanssa.16 Joseph Smithin aikoina monet pariskunnat halusivat ehdottomasti naimisiin rakkaudesta, kuten Joseph ja Emma karatessaan naimisiin vastoin Emman vanhempien toiveita.
Myöhempien aikojen pyhien vaikuttimet pluraaliavioliittoon olivat usein pikemminkin uskonnollisia kuin taloudellisia tai romanttisia. Paitsi halu olla kuuliainen, vahvana kannustimena oli toivo elämästä Jumalan luona perheenjäsenten kanssa. Avioliittoa koskevassa ilmoituksessa Herra lupasi osallisille ”iankaikkisten elämien kruunuja” ja ”[korotuksen] iankaikkisissa maailmoissa”.17 Miehet ja naiset, vanhemmat ja lapset, esivanhemmat ja jälkeläiset tuli ”sinetöidä” toisiinsa, ja heidän sitoumuksensa kestäisi iankaikkisuuksiin – kuten Jeesus oli luvannut, että maan päällä suoritetut pappeuden toimitukset olisi ”sidottu taivaissa”18.
Ensimmäinen pluraaliavioliitto Nauvoossa solmittiin, kun Louisa Beaman ja Joseph Smith sinetöitiin huhtikuussa 1841.19 Joseph solmi avioliiton usean vaimon kanssa ja valtuutti muita myöhempien aikojen pyhiä harjoittamaan pluraaliavioliittoa. Käytäntö levisi aluksi hitaasti. Kesäkuuhun 1844 mennessä, jolloin Joseph kuoli, Josephin ja hänen vaimojensa lisäksi pluraaliavioliiton oli solminut arviolta 29 miestä ja 50 naista. Pyhien saapuessa Suolajärven laaksoon vuonna 1847 pluraaliavioliiton oli solminut ainakin 196 miestä ja 521 naista.20 Näihin varhaisiin pluraaliavioliittoihin osallistuneet sitoutuivat pitämään asian salassa, vaikka he odottivatkin aikaa, jolloin käytäntö tunnustettaisiin julkisesti.
Siitä huolimatta huhut levisivät. Muutamat miehet käyttivät näitä huhuja häikäilemättömästi hyväkseen houkutellen naisia mukaansa luvattomaan käytäntöön, johon on toisinaan viitattu ”hengellisen vaimon hankkimisena”. Kun asia paljastui, miehet erotettiin kirkosta.21 Nämä huhut innoittivat jäseniä ja johtohenkilöitä esittämään huolellisesti muotoiltuja kiistämisiä, joissa tuomittiin hengellisen vaimon hankkiminen ja moniavioisuus. Niissä ei kuitenkaan mainittu mitään siitä, minkä Joseph Smith ja muut näkivät jumalallisena käskynä annettuna ”selestisenä” pluraaliavioliittona.22 Lausunnoissa korostettiin sitä, että kirkko ei harjoittanut mitään muuta avioliittolakia kuin yksiavioisuutta, vaikkakin epäsuorasti jätettiin avoimeksi mahdollisuus, että Jumalan elävän profeetan johdolla jotkut henkilöt saattaisivat toimia toisin.23
Joseph Smith ja pluraaliavioliitto
Aikana, jolloin pluraaliavioliittoa harjoitettiin, myöhempien aikojen pyhät tekivät eron ajaksi ja iankaikkisuudeksi suoritettujen sinetöimisten sekä ainoastaan iankaikkisuudeksi suoritettujen sinetöimisten välillä. Ajaksi ja iankaikkisuudeksi suoritettuihin sinetöimisiin liittyi sitoumuksia ja suhteita tämän elämän aikana, yleensä mukaan lukien mahdollinen sukupuolisuhde. Vain iankaikkisuudeksi suoritettu sinetöiminen viittasi suhteisiin ainoastaan tulevassa elämässä.
Todisteet viittaavat siihen, että Joseph Smith osallistui kummankin tyyppisiin sinetöimisiin. Niiden naisten tarkka määrä, joihin hänet sinetöitiin hänen elinaikanaan, ei ole tiedossa, koska todisteet ovat hajanaisia.24 Jotkut Joseph Smithiin sinetöidyistä naisista todistivat myöhemmin, että heidän avioliittonsa oli ajaksi ja iankaikkisuudeksi, kun taas toiset ilmaisivat heidän suhteensa olleen vain iankaikkisuudeksi.25
Useimmat Joseph Smithiin sinetöidyistä naisista olivat sinetöimishetkellä iältään 20 ja 40 ikävuoden välillä. Vanhin – Fanny Young – oli 56-vuotias. Nuorin oli Helen Mar Kimball, Josephin läheisten ystävien Heber C. Kimballin ja Vilate Murray Kimballin tytär, joka sinetöitiin Josephiin muutama kuukausi ennen 15-vuotissyntymäpäiväänsä. Avioliitto siinä iässä, mitä nykymittapuiden mukaan pidetään sopimattomana, oli siihen aikaan laillinen, ja jotkut naiset solmivat avioliiton teini-iän puolivälissä.26 Helen Mar Kimball puhui sinetöimisestään Joseph Smithiin sanoen sen olleen ”vain iankaikkisuutta varten”, mikä viittaa siihen, ettei suhteeseen kuulunut sukupuolisuhdetta.27 Josephin kuoleman jälkeen Helen avioitui uudelleen, ja hänestä tuli Josephin ja pluraaliavioliiton selväsanainen puolustaja.28
Solmittuaan avioliiton Louisa Beamanin kanssa ja ennen avioliittoaan muiden naimattomien naisten kanssa Joseph Smith sinetöitiin joihinkin jo naimisissa oleviin naisiin.29 Nämä naiset eivät selittäneet tarkemmin näitä sinetöimisiä – eikä myöskään Joseph – vaikka monet naiset sanoivatkin, että heidät oli sinetöity vain iankaikkisuudeksi.30 Toiset naiset eivät jättäneet jälkeensä aikakirjoja, joten ei tiedetä, olivatko heidän sinetöimisensä ajaksi ja iankaikkisuudeksi vai ainoastaan iankaikkisuudeksi.
Tähän käytäntöön on monia mahdollisia selityksiä. Nämä sinetöimiset saattoivat tarjota tavan luoda iankaikkinen side tai yhteys Josephin perheen ja toisten kirkkoon kuuluvien perheiden välillä.31 Nämä siteet jatkuivat sekä pystysuoraan vanhempien ja lasten välisinä että vaakasuoraan liittäen perheen toiseen perheeseen. Nykyään tällaisia iankaikkisia siteitä saadaan aikaan sellaisten henkilöiden temppeliavioliittojen kautta, jotka on myös sinetöity omaan lapsuuden perheeseensä. Tällä tavoin perheet liittyvät yhteen. Joseph Smithin sinetöimiset jo naimisissa oleviin naisiin ovat saattaneet olla varhainen versio perheiden liittämisestä toisiinsa. Nauvoossa suurin osa, elleivät kaikki, ensimmäisistä aviomiehistä näyttävät jatkaneen elämäänsä samassa taloudessa vaimojensa kanssa Josephin elinaikana, eikä aikakirjoissa näy juuri lainkaan valituksia näistä sinetöimisistä Joseph Smithiin.32
Näitä sinetöimisiä voitaneen selittää myös sillä, että Joseph oli vastahakoinen solmimaan pluraaliavioliittoa, koska se tekisi hänen vaimonsa Emman surulliseksi. Hän on saattanut uskoa, että sinetöimiset naimisissa oleviin naisiin noudattaisivat Herran käskyä ilman että häntä vaadittaisiin ylläpitämään normaaleja avioliittosuhteita.33 Tämä selittäisi sen, miksi Lorenzo Snow sanoi enkelin nuhdelleen Josephia siitä, että tämä oli ”vastustellut” pluraaliavioliittoa senkin jälkeen, kun oli alkanut noudattaa käytäntöä.34 Tämän nuhtelun jälkeen – tämän tulkinnan mukaan – Joseph palasi ensisijaisesti sinetöimisiin naimattomien naisten kanssa.
Toinen mahdollisuus on se, että aikana, jolloin ihmisen elinikä oli nykyistä lyhyempi, uskolliset naiset kokivat kiirettä tulla sinetöidyksi pappeuden valtuudella. Monet näistä naisista olivat solmineet avioliiton joko ei-mormonin tai entisen mormonin kanssa, ja useampi kuin yksi näistä naisista ilmaisi myöhemmin tyytymättömyyttä silloiseen avioliittoonsa. Aikana, jolloin avioeroa oli vaikea saada, nämä naiset ovat saattaneet uskoa, että sinetöiminen Joseph Smithiin antaisi heille siunaukset, joita he eivät ehkä muuten saisi seuraavassa elämässä.35
Naiset, jotka liitettiin Joseph Smithiin pluraaliavioliitossa, ottivat riskin menettää maineensa ja itsekunnioituksensa, koska he noudattivat periaatetta, joka oli kovin vieras heidän omalle kulttuurilleen ja siten helposti muiden väärin ymmärtämä. ”Tein suuremman uhrauksen kuin jos olisin antanut henkeni”, sanoi Zina Huntington Jacobs, ”sillä en enää sen jälkeen voinut odottaa, että minua kohdeltaisiin kunniallisena naisena.” Hän kirjoitti kuitenkin: ”Tutkin pyhiä kirjoituksia & rukoilemalla nöyrästi taivaallista Isääni sain omakohtaisen todistuksen.”36 Josephin kuoltua useimmat häneen sinetöidyistä naisista muuttivat pyhien kanssa Utahiin, pysyivät uskollisina kirkon jäseninä ja puolustivat sekä pluraaliavioliittoa että Josephia.37
Joseph ja Emma
Pluraaliavioliitto oli vaikeaa kaikille asianosaisille. Joseph Smithin vaimolle Emmalle se oli tuskallinen koettelemus. Tiedot Emman suhtautumisesta pluraaliavioliittoa kohtaan ovat vähäisiä. Hän ei jättänyt jälkeensä omakohtaisia selontekoja, minkä vuoksi on mahdotonta saada selville hänen ajatuksiaan. Joseph ja Emma rakastivat ja kunnioittivat toisiaan syvästi. Solmittuaan pluraaliavioliiton Joseph vuodatti päiväkirjaansa tunteitaan ”rakasta Emmaansa” kohtaan, jota hän kuvaili lannistumattomaksi, lujaksi ja järkkymättömäksi, muuttumattomaksi, rakastavaksi Emmaksi. Josephin kuoltua Emma säilytti tämän hiuskiehkuraa medaljongissa, jota hän kantoi kaulassaan.38
Emma hyväksyi, ainakin jonkin aikaa, neljä Joseph Smithin pluraaliavioliitoista Nauvoossa, ja hän otti kaikki nuo neljä vaimoa kotiinsa. Hän on saattanut hyväksyä muitakin avioliittoja.39 Mutta Emma ei todennäköisesti tiennyt kaikista Josephin sinetöimisistä.40 Hänen kantansa pluraaliavioliittoon vaihteli, toisinaan hän tuki sitä ja toisinaan tuomitsi sen.
Kesällä 1843 Joseph Smith saneli avioliittoa koskevan ilmoituksen, pitkähkön ja monimutkaisen tekstin, joka sisälsi sekä loistokkaita lupauksia että ankaria varoituksia, joista jotkut oli osoitettu Emmalle.41 Ilmoituksessa naisia ja miehiä kehotettiin noudattamaan Jumalan lakia ja käskyjä, jotta he voisivat saada Hänen kirkkautensa täyteyden.
Avioliittoa koskeva ilmoitus vaati, että vaimo antaa aviomiehelleen luvan solmia pluraaliavioliiton.42 Ilmoituksen loppupuolella Herra kuitenkin sanoi, että jos ensimmäinen vaimo ”ei ota vastaan tätä lakia” – käskyä harjoittaa pluraaliavioliittoa – aviomiestä ei koskisi Saaran laki, mikä lienee vaatimus siitä, että aviomies hankkisi luvan ensimmäiseltä vaimolta ennen muiden vaimojen kanssa avioitumista.43 Sen jälkeen kun Emma vastusti pluraaliavioliittoa, Josephilla oli edessään tuskallinen ongelma: hänen oli valittava Jumalan tahdon ja rakkaan Emmansa tahdon välillä. Hän on ehkä ajatellut, että Emman kiellettyä pluraaliavioliiton Saaran laki ei enää koskenut häntä. Emman päätös olla ottamatta vastaan tätä lakia salli Josephin ottaa lisää vaimoja ilman tämän lupaa. Koska Joseph kuoli varhain ja Emma päätti jäädä Nauvooseen eikä halunnut keskustella pluraaliavioliitosta kirkon muutettua länteen, monet puolet heidän kertomuksessaan jäivät vain heidän itsensä tietoon.
Koettelemus ja hengellinen todistus
Vuosia myöhemmin Utahissa Nauvoon pluraaliavioliittoihin osallistuneet keskustelivat vaikuttimistaan aloittaa tämä käytäntö. Jumala ilmoitti Mormonin kirjassa, että yksiavioisuus on yleisperiaate. Toisinaan Hän kuitenkin käski solmimaan pluraaliavioliittoja, jotta Hänen kansansa voisi hankkia lisää jälkeläisiä Herralle.44 Pluraaliavioliitto johtikin suureen määrään lapsia, jotka syntyivät uskoville vanhemmille.45
Jotkut pyhät pitivät pluraaliavioliittoa myös uhrauksen ja hengellisen koulimisen lunastavana prosessina. Helen Mar Kimballin mukaan Joseph Smith sanoi, että ”tämän periaatteen harjoittaminen olisi vaikein koetus, mikä pyhillä koskaan olisi uskonsa koettelemiseksi”. Vaikka se oli yksi ”ankarimmista” koettelemuksista Helenin elämässä, hän todisti sen olleen myös ”yksi suurimmista siunauksista”.46 Helenin isä Heber C. Kimball oli samaa mieltä. ”En ole ikinä ollut niin murheellinen”, hän sanoi hetkestä, jolloin kuuli pluraaliavioliitosta vuonna 1841. ”Itkin päiväkausia. – – Minulla oli hyvä vaimo. Olin tyytyväinen.”47
Päätös hyväksyä näin tuskallinen koettelemus tuli tavallisesti vasta vilpittömän rukouksen ja kiihkeän sielun tutkiskelun jälkeen. Brigham Young sanoi, että kuullessaan pluraaliavioliitosta ”se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun kaipasin hautaa”48. ”Minun oli rukoiltava lakkaamatta”, hän sanoi, ”ja minun oli harjoitettava uskoa, ja Herra ilmoitti minulle totuuden siitä, ja se tyydytti minua.”49 Heber C. Kimball sai lohdutuksen vasta kun hänen vaimonsa Vilate koki näyn, joka todisti pluraaliavioliiton oikeudellisuudesta. Vilaten tytär muisteli myöhemmin: ”Äiti kertoi minulle, ettei hän ollut koskaan nähnyt niin onnellista miestä kuin isä oli, kun hän kuvaili näkyä ja kertoi isälle, että hän oli tyytyväinen ja tiesi, että se oli tullut Jumalalta.”50
Lucy Walker muisteli sisäistä kamppailuaan, kun Joseph Smith pyysi häntä vaimokseen. ”Kapinoin sitä vastaan koko sielustani”, hän kirjoitti. Vietettyään kuitenkin useita levottomia öitä polvistuneena rukoukseen hän tunsi huojentuvansa, kun hänen huoneensa ”täyttyi pyhällä vaikutuksella”, joka oli kuin ”kirkas auringonpaiste”. Hän sanoi: ”Sieluni täyttyi tyynellä, suloisella rauhalla, jonka kaltaista en ollut koskaan tuntenut”, ja ”äärimmäinen onnellisuus valtasi koko olemukseni.”51
Kaikilla ei ollut sellaisia kokemuksia. Jotkut myöhempien aikojen pyhät hylkäsivät pluraaliavioliiton periaatteen ja lähtivät kirkosta, kun taas jotkut päättivät kieltäytyä käytännöstä, mutta pysyivät uskollisina.52 Joka tapauksessa monen naisen ja miehen alussa tuntemaa vastenmielisyyttä ja ahdistusta seurasi kamppailu, päättäväisyys ja lopulta valo ja rauha. Pyhät kokemukset mahdollistivat sen, että pyhät saattoivat kulkea eteenpäin uskossa.53
Yhteenveto
On miltei mahdotonta liioitella sitä, kuinka haastavaa oli tuoda esiin niin kiistanalainen periaate kuin pluraaliavioliitto. Henkilökohtainen todistus tämän periaatteen totuudellisuudesta salli Joseph Smithin ja muiden myöhempien aikojen pyhien hyväksyä sen. Niin vaikea asia kuin pluraaliavioliitto olikin, sen esiin tuominen Nauvoossa tosiaan toi lisää lapsia Jumalalle. Huomattava määrä nykyisistä jäsenistä polveutuu uskollisista myöhempien aikojen pyhistä, jotka harjoittivat pluraaliavioliittoa.
Kirkon jäsenet eivät enää harjoita pluraaliavioliittoa.54 Joseph Smithin opetusten mukaisesti kirkko sallii miehen, jonka vaimo on kuollut, tulla sinetöidyksi toiseen naiseen, kun hän avioituu uudelleen. Lisäksi jäsenet saavat suorittaa toimituksia sellaisten kuolleiden miesten ja naisten puolesta, jotka olivat useamman kuin yhden kerran naimisissa maan päällä ollessaan. Heidät sinetöidään kaikkiin niihin puolisoihin, joiden kanssa heidät oli laillisesti vihitty. Tällaisten suhteiden tarkkaa luonnetta tulevassa elämässä ei tiedetä, ja monet perhesuhteet selvitetään tulevassa elämässä. Myöhempien aikojen pyhiä kannustetaan turvautumaan viisaaseen taivaalliseen Isäämme, joka rakastaa lapsiaan ja tekee kaiken heidän kehittymisekseen ja pelastuksekseen.55