Kirkon historia
Abrahamin kirjan kääntäminen ja historiallisuus


Abrahamin kirjan kääntäminen ja historiallisuus

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko pitää Abrahamin kirjaa pyhänä kirjoituksena. Tässä kirjassa, joka on Raamatun profeetan ja patriarkan Abrahamin aikakirja, kerrotaan, että Abraham tavoitteli pappeuden siunauksia, hylkäsi isänsä harjoittaman epäjumalien palvonnan, teki liiton Jehovan kanssa, solmi avioliiton Sarain kanssa, muutti Kanaaniin ja Egyptiin sekä sai tietoa luomisesta. Abrahamin kirja seuraa pääosin Raamatun kertomusta, mutta siinä on tärkeää lisätietoa Abrahamin elämästä ja opetuksista.

Abrahamin kirja julkaistiin ensi kerran vuonna 1842, ja se kanonisoitiin osana Kallisarvoista helmeä vuonna 1880. Kirja sai alkunsa egyptiläisistä papyruksista, joita Joseph Smith käänsi vuodesta 1835 alkaen. Monet ihmiset näkivät papyrukset, mutta yhdenkään silminnäkijän kertomusta kääntämisestä ei ole säilynyt, joten kääntämisprosessia on mahdoton rekonstruoida. Aikoinaan Joseph Smithin hallussa olleista pitkistä papyruskääröistä on säilynyt tähän päivään vain pieniä kappaleita. Noiden kappaleiden ja nykyisin käytössämme olevan tekstin välinen yhteys on suurelta osin arvailua.

Tiedämme kuitenkin jotakin kääntämisprosessista. Sana kääntäminen tuo yleensä oletuksen usean kielen asiantuntemuksesta. Joseph Smith ei väittänyt olevansa minkään kielen asiantuntija. Hän myönsi auliisti olevansa yksi ”maailman heikoista”, joka oli kutsuttu puhumaan ”taivaasta” lähetettyjä sanoja.1 Mormonin kirjan kääntämisestä Herra sanoi: ”Sinä et voi kirjoittaa sellaista, mikä on pyhää, ellen minä sitä sinulle anna.”2 Sama periaate soveltuu Abrahamin kirjaan. Herra ei edellyttänyt Joseph Smithiltä egyptin kielen taitoa. Jumalan lahjan ja voiman avulla Joseph sai tietoa Abrahamin elämästä ja opetuksista.

Abrahamin kirja on monissa yksityiskohdissa yhdenmukainen muinaista maailmaa koskevan historiatiedon kanssa.3 Osaa tästä tiedosta, jota jäljempänä tässä kirjoituksessa käsitellään, ei ollut vielä saatu selville tai se ei ollut yleisesti tunnettua vuonna 1842. Mutta tämäkään todiste muinaisesta alkuperästä – vaikka se olisi kuinka huomattava – ei voi todistaa Abrahamin kirjan totuudellisuutta yhtään enempää kuin arkeologiset todisteet voivat todistaa israelilaisten lähtöä Egyptistä tai Jumalan Pojan ylösnousemusta. Abrahamin kirjan asema pyhänä kirjoituksena riippuu loppujen lopuksi uskosta kirjassa itsessään oleviin pelastaviin totuuksiin, joista Pyhä Henki todistaa.

Abrahamin kirja pyhänä kirjoituksena

Tuhansia vuosia sitten profeetta Nefi sai tietää, että yksi Mormonin kirjan tarkoituksista on vahvistaa Raamattu todeksi.4 Samalla tavalla Abrahamin kirja tukee, täydentää ja selventää Raamatun kertomusta Abrahamin elämästä.

Raamatun kertomuksessa Jumala solmi Abrahamin kanssa liiton, että tekisi tästä ”suuren kansakunnan”5. Abrahamin kirja antaa taustaa tälle liitolle osoittamalla, että Abraham tavoitteli suurempaa tietoa, noudatti vanhurskautta ja valitsi oikean polun suurista vaikeuksista huolimatta. Hän hylkäsi isänsä perheen pahuuden ja torjui ympäröivän kulttuurin epäjumalat kuolemankin uhalla.6

Raamatussa Jumalan liitto Abrahamin kanssa näyttää alkaneen Abrahamin elinaikana. Abrahamin kirjan mukaan liitto alkoi ennen maailman perustamista ja jatkui Aadamin, Nooan ja muiden profeettojen välityksellä.7 Abrahamilla on siten paikkansa niiden profeettojen ja patriarkkojen pitkässä jatkumossa, joiden tehtävänä on vaalia ja laajentaa Jumalan liittoa maan päällä. Tämän liiton ytimenä on pappeus, jonka kautta suodaan ”pelastuksen siunauksia, nimittäin iankaikkisen elämän [siunauksia]”8.

Abrahamin kirja selventää monia vaikeaselkoisia opetuksia Raamatussa. Elämä ei ole alkanut syntymästä, vaikka niin yleensä uskotaan. Ennen maan päälle tulemista ihmiset ovat olleet olemassa henkinä. Abraham näki näyssä, että yksi hengistä oli ”Jumalan kaltainen”9. Tämä jumalallinen olento, Jeesus Kristus, johti muita henkiä maan järjestämiseksi ”aineista” eli olemassa olevasta aineksesta – ei ex nihilo eli tyhjästä, kuten monet kristityt myöhemmin alkoivat uskoa.10 Abraham oppi myös, että kuolevainen elämä oli välttämätön Jumalan onnensuunnitelmassa lapsiaan varten: ”Ja koettelemme heitä näin”, Jumala sanoi, ”nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä”, lisäten myös lupauksen, että uskollisille annetaan lisää kirkkautta ikuisesti.11 Missään Raamatun kohdassa maanpäällisen elämän tarkoitusta ja mahdollisuuksia ei kerrota yhtä selkeästi kuin Abrahamin kirjassa.

Abrahamin kirjan alkuperä

Abrahamin kirjan voimalliset totuudet tulivat esiin ainutlaatuisten historiallisten tapahtumien yhteydessä. Kesällä 1835 yrittäjä nimeltä Michael Chandler saapui kirkon keskuspaikkaan Kirtlandissa Ohiossa Yhdysvalloissa mukanaan neljä muumiota ja useita papyruskääröjä.12 Chandler otettiin auliisti vastaan. Ranskan keisarin Napoleonin sotaretket olivat osasyynä sille, että Egyptin katakombeista kaivetut muinaisesineet olivat herättäneet kiinnostusta kaikkialla länsimaissa.13 Chandler hyödynsi tätä kiinnostusta kiertämällä esittelemässä muinaisia egyptiläisiä esineitä ja perimällä katselijoilta maksun.

Nämä esineet oli löytänyt Antonio Lebolo, Italian armeijan entinen ratsumies. Lebolo, joka valvoi kaivauksia Ranskan pääkonsulin toimeksiannosta, otti muinaisen Theban kaupungin lähellä sijaitsevasta haudasta 11 muumiota. Lebolo lähetti muumiot Italiaan, ja hänen kuolemansa jälkeen ne päätyivät New Yorkiin. Jossakin vaiheessa muumiot ja kääröt joutuivat Chandlerin haltuun.14

Kun kokoelma saapui Kirtlandiin, neljää muumiota ja useita papyruskääröjä lukuun ottamatta kaikki oli jo myyty. Ryhmä myöhempien aikojen pyhiä osti loput esineet kirkolle. Joseph Smithin historiassa kerrotaan, että tutkittuaan papyruksia ja aloitettuaan joidenkin merkkien eli hieroglyfien kääntämisen Joseph Smith huomasi, että ”suureksi iloksemme yksi kääröistä sisälsi Abrahamin kirjoituksia”.15

Abrahamin kirjan kääntäminen

Joseph Smith työskenteli Abrahamin kirjan kääntämisen parissa kesällä ja syksyllä 1835, jolloin hän sai valmiiksi ainakin ensimmäisen luvun ja osan toisesta luvusta.16 Hän kertoo päiväkirjassaan seuraavaksi papyrusten kääntämisestä keväällä 1842, kun pyhät olivat siirtyneet Nauvooseen Illinoisiin. Kaikki Abrahamin kirjan viisi lukua, mukaan lukien kolme kuvaa (joista nykyään käytetään nimitystä kuvajäljennös 1, 2 ja 3), julkaistiin Nauvoossa kirkon sanomalehdessä nimeltä Times and Seasons vuoden 1842 maalis- ja toukokuun välisenä aikana.17

Abrahamin kirja oli Joseph Smithin viimeinen käännöstyö. Joseph Smith ei väittänyt osaavansa näissä innoitetuissa käännöstöissä kääntämiensä aikakirjojen muinaisia kieliä. Mormonin kirjan tavoin Josephin käännös Abrahamin kirjasta kirjoitettiin kuningas Jaakon raamatunkäännöksen kielellä. Se oli varhaisten myöhempien aikojen pyhien tuntema pyhien kirjoitusten kieli, ja sen käyttäminen oli yhdenmukaista Herran tavan kanssa ilmoittaa totuuksiaan ”heidän [Hänen palvelijoidensa] puhetapansa mukaan, jotta he tulisivat ymmärrykseen”18.

Josephin käännöstyöt olivat keskenään erilaisia. Jotkin hänen käännöksistään, kuten Mormonin kirjan käännös, perustuvat hänen hallussaan olleisiin muinaisiin kirjoituksiin. Toisinaan taas hänen käännöksensä eivät perustuneet mihinkään tiedossa olevaan fyysiseen aikakirjaan. Esimerkiksi Josephin kääntämät osat Raamatusta sisälsivät ennallistettua alkuperäistekstiä, Raamatun sisäisten ristiriitojen korjaamista ja innoitettuja selityksiä.19

Joidenkin todisteiden mukaan Joseph opiskeli egyptiläisten papyrusten kirjoitusmerkkejä ja yritti oppia egyptin kieltä. Hänen historiassaan kerrotaan, että heinäkuussa 1835 hän oli ”jatkuvasti kääntämässä Abrahamin kirjan aakkosia ja laatimassa muinaisen egyptin kielen kielioppia”20. Tämä ”kielioppi”, kuten sitä kutsuttiin, koostui hieroglyfejä sisältävistä sarakkeista ja vieressä olevista englanninkielisistä käännöksistä, jotka Josephin kirjuri William W. Phelps oli kirjoittanut isoon muistikirjaan. Toisessa käsikirjoituksessa, jonka laativat Joseph Smith ja Oliver Cowdery, on egyptiläisiä merkkejä ja niiden jäljessä selityksiä.21

Näiden asiakirjojen yhteyttä Abrahamin kirjaan ei täysin ymmärretä. Kielioppikirjan säännöt ja käännökset eivät vastaa egyptologien nykyään tuntemia. Mikä kielioppikirjan tarkoitus sitten olikin, vaikuttaa siltä, että Joseph Smith alkoi kääntää osia Abrahamin kirjasta melkein heti papyrusten ostamisen jälkeen.22 Phelps selvästikin piti Joseph Smithin egyptiläisten merkkien tuntemusta ainutlaatuisena: ”Koska kukaan ei osannut kääntää näitä kirjoituksia”, hän kertoi vaimolleen, ”ne toimitettiin presidentti Smithille. Tämä selvitti pian, mitä ne olivat.”23

Papyrukset

Egyptiläiset esineet jäivät Nauvooseen myöhempien aikojen pyhien lähtiessä sieltä. Joseph Smithin perhe myi papyrukset ja muumiot vuonna 1856. Papyrukset jaettiin osiin ja myytiin usealle ostajalle. Historioitsijat uskovat, että suurin osa niistä tuhoutui Chicagon suuressa palossa vuonna 1871. Kymmenen Joseph Smithin hallussa joskus ollutta papyruskappaletta päätyi Metropolitan Museum of Art -taidemuseoon New Yorkissa.24 Vuonna 1967 museo siirsi nämä kappaleet kirkolle, joka myöhemmin julkaisi ne kirkon Improvement Era -lehdessä.25

Papyruskappaleiden löytyminen käynnisti uudelleen väittelyn Joseph Smithin käännöksestä. Kappaleisiin sisältyi yksi piirros eli kuva, joka esiintyy Abrahamin kirjassa kuvajäljennöksenä 1. Kauan ennen kuin kirkko julkaisi kappaleet, jotkut egyptologit olivat sanoneet, että Joseph Smithin selitykset näiden kuvajäljennösten eri kohdista eivät vastanneet heidän omia tulkintojaan näistä piirustuksista. Joseph Smith oli julkaissut kuvajäljennökset erillisinä piirustuksina irrotettuina hieroglyfeistä tai hieraattisista kirjoitusmerkeistä, jotka alun perin ympäröivät piirroksia. Kappaleiden löytyminen merkitsi sitä, että lukijat saattoivat nyt nähdä hieroglyfit ja merkit, jotka kiinteästi ympäröivät piirrosta, josta kuvajäljennös 1 on tehty.26

Mitkään papyruskappaleiden kirjoitusmerkeistä eivät maininneet Abrahamin nimeä eivätkä Abrahamin kirjaan kirjattuja tapahtumia. Sekä mormoneihin kuuluvat että muut egyptologit ovat yhtä mieltä siitä, että kappaleissa olevat merkit eivät vastaa Abrahamin kirjassa olevaa käännöstä, vaikka siitä, mikä on näiden papyruskappaleiden piirrosten oikea tulkinta, ei ole yksimielisyyttä edes kirkkoon kuulumattomien tutkijoiden keskuudessa.27 Tutkijat ovat todenneet, että papyruskappaleet ovat osia tavallisista hautajaisteksteistä, jotka haudattiin muumioitujen ruumiiden kanssa. Nämä kappaleet ovat peräisin ajanjaksolta 300 eaa. – 100 jaa., siis paljon Abrahamia myöhäisemmältä ajalta.

Papyruskappaleiden ei tietenkään tarvitse olla yhtä vanhoja kuin Abrahamin, jotta Abrahamin kirja ja sen kuvat olisivat aitoja. Muinaiset aikakirjat ovat usein välittyneet jäljennöksinä ja niiden jäljennöksinä. Myöhemmät kirjoittajat ovat voineet muokata tai lyhentää Abrahamin aikakirjaa samoin kuin Mormonin kirjan profeetta-historioitsijat Mormon ja Moroni muokkasivat aiempien kansojen kirjoituksia.28 Lisäksi alun perin jotakin asiayhteyttä varten laadittuja asiakirjoja on voitu esittää uudelleen toista asiayhteyttä tai tarkoitusta varten.29 Aikanaan Abrahamiin liitetyt kuvat ovat joko saattaneet irtautua tai ne on irrotettu alkuperäisestä asiayhteydestään, ja satoja vuosia myöhemmin niiden merkitys on saatettu tulkita Egyptin myöhäisemmän historian hautaustapojen mukaisesti. Myös päinvastainen on mahdollista: kuvat, joilla ei muinoin ollut selkeää yhteyttä Abrahamiin, saattoivat ilmoituksen kautta valottaa tämän profeetallisen henkilön elämää ja opetuksia.

Jotkut ovat olettaneet, että kuvajäljennöksen 1 vieressä ja ympärillä olevien hieroglyfien täytyy olla lähteenä Abrahamin kirjan tekstille. Tämä väite perustuu kuitenkin oletukseen, että piirroksen ja sen vieressä olevan tekstin tarkoitusten täytyy liittyä toisiinsa. Itse asiassa oli tavallista, että muinaisia egyptiläisiä piirroksia sijoitettiin etäämmälle niihin liittyvistä selityksistä.30

Herra ja Joseph Smith eivät selittäneet Abrahamin kirjan kääntämistapahtumaa, mutta kääntämisestä voidaan saada jonkinlainen näkemys Herran ohjeista Josephille. Huhtikuussa 1829 Joseph sai ilmoituksen Oliver Cowderya varten. Siinä opetettiin, että pyhien aikakirjojen kääntämisessä oli olennaista sekä älyllinen työ että ilmoitus. Oli välttämätöntä ”tutkia sitä tarkoin mielessäsi” ja sen jälkeen etsiä hengellistä vahvistusta. Aikakirjat osoittavat, että Joseph ja muut tutkivat papyruksia ja että myös läheltä seuranneet uskoivat, että käännös saatiin ilmoituksena. Kuten John Whitmer havaitsi: ”Näkijä Joseph näki nämä aikakirjat ja pystyi Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen avulla kääntämään nämä aikakirjat.”31

On todennäköisesti hyödytöntä arvioida Josephin kykyä kääntää papyruksia, kun meillä on nyt vain murto-osa hänen hallussaan olleista papyruksista. Silminnäkijät kertoivat ”pitkästä kääröstä” tai useasta papyruskääröstä.32 Koska papyruksista on jäljellä vain kappaleita, on todennäköistä, että suuri osa niistä papyruksista, jotka olivat Josephin käytössä hänen kääntäessään Abrahamin kirjaa, ei ole näiden kappaleiden joukossa. Koska huomattava osa papyruksista on kadonnut, papyrusten suhdetta julkaistuun tekstiin ei voida selvittää sitovasti vertaamalla sitä papyruksiin.

Vaihtoehtoisesti se, että Joseph tutki papyruksia, on saattanut johtaa ilmoitukseen Abrahamin elämää koskevista keskeisistä tapahtumista ja opetuksista aivan samoin kuin hän oli aikaisemmin Raamattua tutkiessaan saanut ilmoituksen Mooseksen elämästä. Tämä näkemys edellyttää sanojen kääntäjä ja käännös määritelmän laajentamista.33 Tämän näkemyksen mukaan Josephin käännös ei ollut tavanomaisen käännöksen tavoin papyrusten sisällön kirjaimellista esittämistä. Sen sijaan fyysiset esineet loivat olosuhteet mietiskelyyn, pohdiskeluun ja ilmoitukseen. Ne sysäsivät liikkeelle tapahtumaketjun, jossa Jumala antoi Joseph Smithille ilmoituksen Abrahamin elämästä, vaikka tuo ilmoitus ei suoraan vastannut papyrusten kirjoitusmerkkejä.34

Abrahamin kirja ja muinainen maailma

Abrahamin kirjan huolellinen tutkiminen tarjoaa paremman mahdollisuuden arvioida kirjan ansioita kuin mikään olettamus, jossa tekstiä pidetään tavanomaisena käännöksenä. Todisteet viittaavat siihen, että Abrahamin kirjan perustekijät sopivat vaivatta muinaiseen maailmaan, ja tukevat väitettä, että Abrahamin kirja on aito aikakirja.

Abrahamin kirjassa puhutaan paheksuvasti Kaldean alttarilla uhratuista ihmisuhreista. Uhreja asetettiin alttarille uhrilahjoina, koska he hylkäsivät johtajiensa palvomat epäjumalat.35 Äskettäisissä tutkimuksissa on löydetty tapauksia, joissa tällaisia rangaistuksia on käytetty Abrahamin aikana. Ihmiset, jotka kyseenalaistivat vallitsevan uskonnollisen järjestelmän joko Egyptissä tai sen vaikutusalueella (kuten Kanaanissa), saattoivat joutua ja joutuivatkin teloitetuiksi rikkomuksistaan.36 Faraon uskontoon liittyvä ristiriitatilanne, kuten siitä kerrotaan jakeissa Abraham 1:11–12, antaa esimerkin rangaistuksesta, jota nykyisin tiedetään käytetyn Abrahamin aikana.

Abrahamin kirja sisältää muitakin yksityiskohtia, jotka ovat sopusoinnussa muinaista maailmaa koskevien nykyajan löytöjen kanssa. Kirjassa puhutaan ”Olisemin tasangosta”, mitä nimeä ei mainita Raamatussa. Eräässä muinaisessa kirjoituksessa, joka löydettiin ja käännettiin vasta 1900-luvulla, mainitaan kaupunki nimeltä ”Ulisum”, joka sijaitsee Syyrian luoteisosassa.37 Lisäksi jakeet Abraham 3:22–23 on kirjoitettu runomittaan, joka vastaa paremmin Lähi-idän kieliä kuin varhaista yhdysvaltalaista kirjoitustapaa.38

Joseph Smithin selitykset Abrahamin kirjan kuvajäljennöksistä sisältävät lisää viitteitä muinaiseen maailmaan. Kuvajäljennöksessä 1 ja jakeessa Abraham 1:17 mainitaan epäjumalana palvottu Elkenan jumala. Tätä jumalaa ei mainita Raamatussa, mutta nykytutkijat ovat todenneet sen olleen yksi muinaisten mesopotamialaisten palvomista jumalista.39 Joseph Smith totesi kuvajäljennöksen 2 kuviossa 6 olevien neljän hahmon esittävän ”tätä maata, sen neljää äärtä”. Saman tulkinnan ovat esittäneet tutkijat, jotka ovat tarkastelleet samanlaisia kuvia muissa muinaisissa egyptiläisissä teksteissä.40 Kuvajäljennöksessä 1 on uiva krokotiilijumala, jonka Joseph Smith sanoi esittävän ”taivaankantta päämme yllä”. Tämä tulkinta on järkevä sen tutkimuksen valossa, jonka mukaan egyptiläinen käsitys taivaasta oli ”taivaallinen valtameri”.41

Abrahamin kirja on yhdenmukainen monien Abrahamia kuvaavien Raamatun ulkopuolisten kertomusten kanssa, jotka kiersivät muinaisessa maailmassa papyrusten todennäköisenä syntyaikana. Abrahamin kirjassa Jumala opettaa Abrahamille asioita auringosta, kuusta ja tähdistä. ”Minä näytän nämä sinulle ennen lähtöäsi Egyptiin”, sanoo Herra, ”jotta voit julistaa kaikkia näitä sanoja.”42 Muinaiset tekstit viittaavat toistuvasti siihen, että Abraham opetti egyptiläisille tietoa taivaista. Esimerkiksi Eupolemos, joka eli Egyptin vallan alla 100-luvulla eaa., kirjoitti, että Abraham opetti tähtitiedettä ja muita tieteitä Egyptin papeille.43 Eräs egyptiläisen temppelin kirjastosta löydetty papyrus, joka on peräisin 200-luvulta, yhdistää Abrahamin samanlaiseen kuvaan kuin Abrahamin kirjan kuvajäljennös 1.44 Eräässä myöhemmässä, 1900-luvulla löytyneessä egyptiläisessä tekstissä kerrotaan, että farao yritti uhrata Abrahamin, mutta se estyi, kun enkeli vapautti tämän. Tämän tekstin mukaan Abraham opetti myöhemmin faraon hovin jäsenille tähtitiedettä.45 Kaikki nämä yksityiskohdat kerrotaan Abrahamin kirjassa.

Lähi-idän eri osien muinaisista perinteistä löytyy muitakin Abrahamin kirjan tietoja: Abrahamin isä Terah palveli epäjumalia, Abrahamin kotimaassa vallitsi nälänhätä, Abraham tunsi egyptiläiset epäjumalat ja Abraham oli alle 75-vuotias lähtiessään Harranista, kuten Raamatussakin todetaan. Jotkin näistä Raamatun ulkopuolisista lähteistä olivat Joseph Smithin elinaikana saatavilla apokryfisissä kirjoissa tai Raamatun kommentaareissa, mutta loput sisältyivät vain epäraamatulliseen perimätietoon, joka ei ollut 1800-luvun yhdysvaltalaisten saatavilla tai tuntemaa.46

Yhteenveto

Abrahamin kirjan totuudellisuutta ja arvoa ei voida määrittää tutkijoiden väittelyssä kirjan käännöksestä ja historiallisesta todenmukaisuudesta. Kirjan asema pyhänä kirjoituksena perustuu sen opettamiin iankaikkisiin totuuksiin ja sen välittämään voimalliseen henkeen. Abrahamin kirjassa kerrotaan syvällisiä totuuksia Jumalan luonteesta, Hänen suhteestaan meihin lapsiinsa ja kuolevaisuuden tarkoituksesta. Abrahamin kirjan totuus löytyy viime kädessä siten, että tutkii huolellisesti sen opetuksia, rukoilee vilpittömästi ja saa Hengen vahvistuksen.

  1. Oppi ja liitot 1:17, 19, 24.

  2. Oppi ja liitot 9:9.

  3. Ks. esim. Daniel C. Peterson, ”News from Antiquity”, Ensign, tammikuu 1994; ja John Gee, ”Research and Perspectives: Abraham in Ancient Egyptian Texts”, Ensign, heinäkuu 1992.

  4. 1. Nefi 13:40. Ks. myös Mormon 7:8–9.

  5. 1. Mooses 12:2.

  6. Abraham 1:1–2, 5–12.

  7. Abraham 1:2–3, 19.

  8. Abraham 2:11. Ks. myös Oppi ja liitot 84:19–21.

  9. Abraham 3:24.

  10. Abraham 3:24; 4:1, 12, 14–16.

  11. Abraham 3:25–26.

  12. Joseph Smith History, 1838–1856, osa B-1, s. 596, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org.

  13. Ks. S. J. Wolfe ja Robert Singerman, Mummies in Nineteenth Century America: Ancient Egyptians as Artifacts (Jefferson, NC: McFarland, 2009); ja John T. Irwin, American Hieroglyphics: The Symbol of the Egyptian Hieroglyphics in the American Renaissance (New Haven: Yale University Press, 1980).

  14. Laajin vaikka joiltakin yksityiskohdiltaan vanhentunut kuvaus Lebolosta ja hänen kaivauksistaan on julkaisussa H. Donl Peterson, The Story of the Book of Abraham: Mummies, Manuscripts, and Mormonism (Salt Lake City: Deseret Book, 1995), s. 36–85. Muumioiden sijainnista sen jälkeen, kun ne tuotiin Yhdysvaltoihin, ks. Brian L. Smithin haastattelu, haastattelijana Philip R. Webb, ”Mystery of the Mummies: An Update on the Joseph Smith Collection”, Religious Studies Center Newsletter 20, nro 2, 2005, s. 1–5.

  15. Joseph Smith History, 1838–1856, osa B-1, s. 596, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org.

  16. Brian M. Hauglid, A Textual History of the Book of Abraham: Manuscripts and Editions (Provo, UT: Maxwell Institute, 2010), s. 6, 84, 110.

  17. Joseph Smith, Journal, 8.–9. maaliskuuta 1842, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org; ”A Fac-Simile from the Book of Abraham” ja ”A Translation”, Times and Seasons, 1. maaliskuuta 1842, s. 703–706, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org; ”The Book of Abraham”, Times and Seasons, 15. maaliskuuta 1842, s. 719–722, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org; ja ”A Fac-Simile from the Book of Abraham” ja ”Explanation of Cut on First Page”, Times and Seasons, 16. toukokuuta 1842, s. 783–784.

  18. Oppi ja liitot 1:24.

  19. Robert J. Matthews, ”A Plainer Translation”: Joseph Smith’s Translation of the Bible: A History and Commentary (Provo, UT: Brigham Young University Press, 1985), s. 253. Joseph Smithin aikana sana translate [’kääntää’] saattoi tarkoittaa ”tulkita; kuvata toisella kielellä”. Sana interpret [’tulkita’] saattoi tarkoittaa ”selittää sanojen merkitys henkilölle, joka ei ymmärrä niitä” tai ”selittää tai avata ennustusten, näyn, unien tai salaisuuksien merkitys; selittää ja tuoda esiin se, mikä on ymmärrykseltä kätkettynä”. (An American Dictionary of the English Language, toim. Noah Webster [New York, S. Converse, 1828], hakusanat ”translate”, ”interpret”.)

  20. Joseph Smith History, 1838–1856, osa B-1, s. 597, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org.

  21. Näiden käsikirjoitusten puhtaaksikirjoitetut tekstit ja digitaaliset kuvat, joista yhdessä käytetään nimitystä ”Kirtlandin egyptiläiset asiakirjat”, ovat nähtävinä kohdassa ”Book of Abraham and Egyptian Material” sivustolla josephsmithpapers.org.

  22. Joseph Smith History, 1838–1856, osa B-1, s. 596, nähtävänä sivustolla josephsmithpapers.org.

  23. W. W. Phelpsin kirje Sally Phelpsille, 19.–20. heinäkuuta 1835, julkaisussa Bruce A. Van Orden, ”Writing to Zion: The William W. Phelps Kirtland Letters (1835–1836)”, BYU Studies 33, nro 3, 1993, s. 555, nähtävänä sivustolla byustudies.byu.edu.

  24. John Gee, A Guide to the Joseph Smith Papyri (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2000), s. 2. Näiden kappaleiden tiedetään olevan kirkon omistamista papyruksista, koska ne oli kiinnitetty varhaisia mormoniaikakirjoja sisältäneisiin papereihin, jotka vastaavat papyrusten näyttämisen aikalaiskuvauksia.

  25. Jay M. Todd, ”New Light on Joseph Smith’s Egyptian Papyri”, Improvement Era, helmikuu 1968, s. 40–41. Vielä yksi papyruskappale löytyi kirkon historioitsijan toimistosta Metropolitanin löydön aikoihin, joten kappaleita on yhteensä 11.

  26. Michael D. Rhodes, ”Why Doesn’t the Translation of the Egyptian Papyri found in 1967 Match the Text of the Book of Abraham in the Pearl of Great Price?”, Ensign, heinäkuu 1988, s. 51–53.

  27. Kerry Muhlestein, ”Egyptian Papyri and the Book of Abraham: A Faithful, Egyptological Point of View”, ja Brian M. Hauglid, ”Thoughts on the Book of Abraham”, molemmat julkaisussa No Weapon Shall Prosper: New Light on Sensitive Issues, toim. Robert L. Millet (Provo and Salt Lake City, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, and Deseret Book, 2011), s. 217–258. Egyptologien eriävistä mielipiteistä on tietoa esimerkiksi julkaisuissa John Gee, ”A Method for Studying the Facsimiles”, FARMS Review 19, nro 1, 2007, s. 348–351; ja Hugh Nibley, The Message of the Joseph Smith Papyri: An Egyptian Endowment, 2. laitos (Provo and Salt Lake City, UT: Deseret Book and Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2005), s. 51–53. Selostuksia papyruskappaleista ja tietoa niiden kääntämisestä on julkaisuissa Michael D. Rhodes, Books of the Dead Belonging to Tschemmin and Neferirnub: A Translation and Commentary (Provo, UT: Maxwell Institute, 2010); Michael D. Rhodes, The Hor Book of Breathings: A Translation and Commentary (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2002); ja Nibley, Message of the Joseph Smith Papyri, s. 34–50.

  28. Joseph Smith tai ehkä joku työtoveri esitteli julkaistun käännöksen sanoen, että ”hän [Abraham] oli kirjoittanut omin käsin papyrukselle” nämä aikakirjat. Ilmaisun voidaan ymmärtää tarkoittavan, että Abraham oli alkutekstin kirjoittaja eikä tekstin kirjaimellinen jäljentäjä. Hugh Nibley ja Michael Rhodes, One Eternal Round (Salt Lake City, UT: Deseret Book, 2010), s. 20–22; Michael D. Rhodes, ”Teaching the Book of Abraham Facsimiles”, Religious Educator 4, nro 2, 2003, s. 117–118.

  29. Kevin L. Barney, ”The Facsimiles and Semitic Adaptation of Existing Sources”, julkaisussa Astronomy, Papyrus, and Covenant, toim. John Gee ja Brian M. Hauglid (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2005), s. 107–130.

  30. Henk Milde, ”Vignetten-Forschung”, julkaisussa Totenbuch-Forschungen, toim. Burkhard Backes ym. (Wiesbaden, Germany: Harrassowitz Verlag, 2006), s. 221–231; Holger Kockelmann, Untersuchungen zu den späten Totenbuch-Handschriften auf Mumienbinden (Wiesbaden, Germany: Harrassowitz Verlag, 2008), osa 2, s. 212–214; Valérie Angenot, ”Discordance entre texte et image. Deux exemples de l’Ancien et du Nouvel Empires”, Göttinger Miszellen 187, 2002, s. 11–21.

  31. John Whitmer, History, 1831–ca. 1837, s. 76, julkaisussa Histories, Volume 2: Assigned Historical Writings, 1831–1847, toim. Karen Lynn Davidson, Richard L. Jensen ja David J. Whittaker, Histories-sarjan osa 2 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, toim. Dean C. Jessee, Ronald K. Esplin ja Richard Lyman Bushman (Salt Lake City: Church Historian’s Press, 2012), s. 86. ”Olen istunut hänen vierellään ja kirjoittanut muistiin egyptiläisten hieroglyfien käännöksen sellaisena kuin hän sanoi saaneensa sen suorana ilmoituksena taivaasta”, kirjoitti Warren Parrish, joka toimi Joseph Smithin kirjurina (Warren Parrish, 5. helmikuuta 1838, Letter to the editor, Painesville Republican, 15. helmikuuta 1838 [s. 3]).

  32. Hauglid, Textual History of the Book of Abraham, s. 213–214, 222.

  33. ”Joseph Smith as Translator”, julkaisussa Richard Lyman Bushman, Believing History: Latter-day Saint Essays, toim. Reid L. Neilson ja Jed Woodworth (New York: Columbia University Press, 2004), s. 233–247; Nibley, Message of the Joseph Smith Papyri, s. 51–59. Ks. myös alaviite 19.

  34. Raamattu näyttää vastaavasti olleen usein sysäyksenä Joseph Smithin saamille ilmoituksille Jumalan kanssakäymisestä muinaisen liittokansansa kanssa. Esimerkiksi Josephin Ensimmäisen Mooseksen kirjan tutkiminen johti ilmoituksiin Aadamin, Eevan, Mooseksen ja Henokin elämästä ja opetuksista, ja ne ovat nykyään Kallisarvoisen helmen Mooseksen kirjassa.

  35. Abraham 1:8, 10–11. Useimmat tutkijat sijoittavat nykyään ”Kaldean” (tai Urin) eteläiseen Mesopotamiaan Egyptin vaikutuksen ulkopuolelle, mutta on esitetty vakuuttavia väitteitä pohjoisesta sijainnista Egyptin vaikutusalueella (Paul Y. Hoskisson, ”Where Was Ur of the Chaldees?” julkaisussa The Pearl of Great Price: Revelations from God, toim. H. Donl Peterson ja Charles D. Tate jr. [Provo, UT: Brigham Young University Religious Studies Center, 1989], s. 119–136; ja Nibley, Abraham in Egypt, s. 84–85, 234–236).

  36. Kerry Muhlestein, Violence in the Service of Order: The Religious Framework for Sanctioned Killing in Ancient Egypt (Oxford, U.K.: Archaeopress, 2001), s. 37–44, 92–101; Kerry Muhlestein, ”Royal Executions: Evidence Bearing on the Subject of Sanctioned Killing in the Middle Kingdom”, Journal of the Economic and Social History of the Orient 51, nro 2, 2008, s. 181–208; Anthony Leahy, ”Death by Fire in Ancient Egypt”, Journal of the Economic and Social History of the Orient 27, nro 2, 1984, s. 199–206; Harco Willems, ”Crime, Cult and Capital Punishment (Mo’alla Inscription 8)”, Journal of Egyptian Archeology 76, 1990, s. 27–54.

  37. Abraham 1:10; John Gee, ”Has Olishem Been Discovered?”, Journal of the Book of Mormon and Other Restoration Scriptures 22, nro 2, 2013, s. 104–107, nähtävänä sivustolla maxwellinstitute.byu.edu.

  38. Julie M. Smith, ”A Note on Chiasmus in Abraham 3:22–23”, Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 8, 2014, s. 187–190, nähtävänä sivustolla mormoninterpreter.com; Boyd F. Edwards ja W. Farrell Edwards, ”When Are Chiasms Admissible as Evidence?”, BYU Studies 49, nro 4, 2010, s. 131–154, nähtävänä sivustolla byustudies.byu.edu.

  39. Kevin L. Barney, ”On Elkenah as Canaanite El”, Journal of the Book of Mormon and Other Restoration Scripture 19, nro 1, 2010, s. 22–35, nähtävänä sivustolla maxwellinstitute.byu.edu; John Gee ja Stephen D. Ricks, ”Historical Plausibility: The Historicity of the Book of Abraham as a Case Study”, julkaisussa Historicity and the Latter-day Saint Scriptures, toim. Paul Y. Hoskisson (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 2001), s. 75.

  40. Martin J. Raven, ”Egyptian Concepts of the Orientation of the Human Body”, julkaisussa Proceedings of the Ninth International Congress of Egyptologists, 2007, osa 2, s. 1569–1570.

  41. Erik Hornung, ”Himmelsvorstellungen”, Lexikon der Ägyptologie, 7 osaa (Wiesbaden: Harrassowit, 1977–1989), osa 2, s. 1216. Nämä ja muita esimerkkejä on julkaisuissa Peterson, ”News from Antiquity”; Hugh Nibley, An Approach to the Book of Abraham (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2009), s. 115–178; Nibley ja Rhodes, One Eternal Round, s. 236–245; John Gee, ”A New Look at the Conception of the Human Being in Ancient Egypt”, julkaisussa ”Being in Ancient Egypt”: Thoughts on Agency, Materiality and Cognition, toim. Rune Nyord ja Annette Kjølby (Oxford, U.K.: Archaeopress, 2009), s. 6–7, 12–13.

  42. Abraham 3:2–15.

  43. Eupolemoksen lainaukset julkaisussa Traditions about the Early Life of Abraham, toim. John A. Tvedtnes, Brian M. Hauglid ja John Gee, Studies in the Book of Abraham, toim. John Gee, osa 1 (Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2001), s. 8–9. Muita viittauksia Abrahamin tähtitieteen opetukseen on esimerkiksi julkaisussa Tvedtnes, Hauglid ja Gee, Traditions about the Early Life of Abraham, s. 7, 35–43.

  44. Otteita papyruksesta P. Leiden I 384 (PGM XII), julkaisussa Tvedtnes, Hauglid ja Gee, Traditions about the Early Life of Abraham, s. 501–502, 523.

  45. John Gee, ”An Egyptian View of Abraham”, julkaisussa Bountiful Harvest: Essays in Honor of S. Kent Brown, toim. Andrew C. Skinner, D. Morgan Davis ja Carl Griffin (Provo, UT: Maxwell Institute, 2011), s. 137–156.

  46. Ks. E. Douglas Clark, Review of Michael E. Stone, Armenian Apocrypha Relating to Abraham, 2012, julkaisussa BYU Studies Quarterly 53, osa 2, 2014, s. 173–179; Tvedtnes, Hauglid ja Gee, Traditions about the Early Life of Abraham; Hugh Nibley, Abraham in Egypt, 2. laitos (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 2000), s. 1–73. Osa näistä Raamatun ulkopuolisista lähteistä oli Joseph Smithin saatavilla Oikeamielisen kirjassa ja Josephuksen kirjassa. Joseph Smith tiesi näistä kirjoista, mutta sitä, käyttikö hän niitä, ei tiedetä.