Laulukirjan käyttäjälle

Seuraavan aineiston tarkoituksena on auttaa käyttämään laulukirjaa tehokkaasti. Se sisältää selitykset kirjan osista ja käytetyistä merkinnöistä, ehdotuksia kirjan käytöstä seurakuntien, kuorojen ja erityisryhmien tarpeisiin sekä ohjeita aloitteleville laulunjohtajille ja säestäjille.

LAULUKIRJAN OSAT JA SIINÄ KÄYTETYT MERKINNÄT

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo jakaa laulut yhteentoista yleiseen aihepiiriin. Aihekohtaisessa sisällysluettelossa laulut on pyritty jakamaan aihepiirin ja tunnelman mukaisesti Minkään laulun käyttöä ei kuitenkaan pidä rajoittaa siksi, että se esiintyy jonkin tietyn otsikon alla. Esimerkiksi muutamia sakramenttiin liittyviä lauluja, kuten ”On suuri rakkaus Jumalan” ja ”Oi Jeesuksen laupeus”, voidaan käyttää muissakin yhteyksissä, ja valikoituja säkeistöjä useimmista sakramenttilauluista voidaan laulaa mm. pääsiäisenä.

Esitysmerkinnät

Esitysmerkinnät kuten Rukoillen tai Päättäväisesti viittaavat laulun yleiseen tunnelmaan tai henkeen, joskin joittenkin laulujen esitystapa voi vaihdella tilaisuuden ja paikallisen käytännön mukaan. Metronomimerkinnät osoittavat sopivaa esitysnopeutta (esim.

= 69–76) ja ovat tarkoitetut vain suuntaa antaviksi ohjeiksi. Paikka ja tilaisuus, jossa laulua käytetään, saattavat edellyttää suurempaa joustavuutta.

Alkusoittoa osoittavat hakaset

Jokaiseen lauluun on merkitty hakaset (

) osoittamaan sopivaa alkusoittoa. Ennen aloittamista on hyvä silmäillä läpi nuottikuva ja varmistaa, että on löytänyt alkusoiton kokonaisuudessaan. Säestäjä voi myös korostaa hakasmerkinnät omaan laulukirjaansa varsinkin, jos alkusoiton viimeinen säe ei ole laulun lopussa.

Alkusoiton lyhentäminen tai pidentäminen voi myös tulla kysymykseen.

Jos laulu on outo, sen kokonaan soittaminen alkusoittona voi auttaa seurakuntaa pääsemään mukaan. Jos laulu on hyvin tuttu, lyhyt loppusäekin riittää alkusoitoksi. Lyhyttä alkusoittoa käytettäessä on tärkeää hidastaa sen lopussa tempoa riittävästi, jotta seurakunta on selvillä siitä, missä alkusoitto päättyy ja laulu alkaa.

Viittaukset pyhiin kirjoituksiin

Varhaiskristillisen ajan laulut oli sävelletty pyhien kirjoitusten teksteihin. Useimmat nykyisetkin laulumme liittyvät pyhien kirjoitusten kohtiin. Muutamia monista mahdollisuuksista on lueteltu jokaisen laulun lopussa. Pyhien kirjoitusten aihehakemistoja käyttämällä voi löytää paljon muitakin kohtia, jotka avartavat laulujemme sanomaa.

Hakemistot

Laulukirja sisältää kolme hakemistoa lyhyine selityksineen: Pyhät kirjoitukset, Aihehakemisto, Laulujen alkusanat ja nimet.

YHTEISLAULUT

Yksiääninen laulu (unisono) ja äänissä laulaminen

Vaikka äänissä laulamisella (sopraano, altto, tenori ja basso) on kirkossa vankat perinteet, on seurakuntalaulun tarkoituksena saada kaikki laulutaitoon katsomatta osallistumaan. Koska useimmat laulavat äänialastaan huolimatta melodiaa, laulut on kirjoitettu korkeudelle, joka mahdollistaa sekä yksiäänisen laulun että äänissä laulamisen. Jotkut laulut - tai niiden osat - on erityisesti kirjoitettu ja tarkoitettu yksiäänisesti laulettaviksi.

Laulujen valinta

Valittavien laulujen tulisi heijastaa kokouksen yleisluonnetta ja auttaa oikean hengen luomisessa.

Alkulauluksi sopii rukous tai ylistys; se voi ilmaista kiitollisuutta evankeliumista, iloa mahdollisuudesta kokoontua yhteen tai innokkuutta Herran työhön.

Sakramenttilaulun pitäisi viitata Vapahtajan uhriin tai itse sakramenttiin.

Välilaulu suo seurakunnalle mahdollisuuden osallistua kokouksen kulkuun ja voi liittyä puheitten aiheeseen. Joskus on sopivaa laulaa tämä laulu seisten.

Loppulaulussa seurakunnalla on tilaisuus vastata kokoukseen sisältöön ja henkeen.

Mikä tahansa laulu ei välttämättä sovi mihin tahansa kirkon tilaisuuteen. Jotkut ovat enemmän omiaan esimerkiksi nuorten tilaisuuksiin kuin sakramenttikokoukseen.

Säkeistöjen valinta

Aina ei ole tarpeen laulaa laulun kaikkia säkeistöjä, paitsi jos sanoma muuten jää epätäydelliseksi. Ei myöskään ole tarkoitus ottaa tavaksi laulaa vain yhtä tai kahta ensimmäistä säkeistöä. Yleensä on hyvä laulaa laulu kokonaan.

Tasapaino laulujen valinnassa

Tuttujen ja suosittujen laulujen lisäksi ehdotetaan käytettäväksi myös vähemmän tunnettuja. Vanhoja suosikkeja ja oudompia lauluja tulisi valita ohjelmaan tasapuolisesti.

Vaarnakonferenssin laulut

Yleisimmin käytetyt, tutut laulut ovat paras valinta vaarnakonferenssiin, varsinkin jos laulukirjoja ei ole riittävästi. Tässä muutamia ehdotuksia: ”Pelvotta käykää”; ”Laella kukkulan”; ”Hän elää, Vapahtajani”; ”On Vapahtaja Israelin”; ”Elon aallot myrskyten kun raivoaa”; ”Israel, Israel, Luoja kutsuu”; ”Riemuin kaikki laulakaatte”; ”Saavu, päivä lupauksen”; ”Sua kiitän, Herra korkehin”; ”Sua tarvitsen mä aina”; ”Oon lapsi Jumalan”.

Laulut voi myös kopioida konferenssiohjelmaan, elleivät laulun lopussa olevat kopiointirajoitukset kiellä sitä.

Kansallislaulut

Pappeusjohtajien luvalla voidaan kirkon tilaisuuksissa laulaa paikallisia kansallislauluja ja isänmaallisia lauluja. Näiden laulujen ajaksi voidaan kirkon kokouksissa nousta seisomaan paikallista tapaa ja pappeusjohtajien ohjeita noudattaen.

KUOROLAULUT

Kuorolle tarkoitetut laulut

Tässä laulukirjan laitoksessa ei ole eroteltu seurakunnan ja kuoron käyttöön tarkoitettuja lauluja. Kuorojen tulisi käyttää pääasiallisena ohjelmistolähteenään kirkon laulukirjaa ja valita laulettavansa sen koko laajuudesta. Kuorot voivat esittää hengellisiä lauluja ja sovituksia myös laulukirjan ulkopuolelta.

Jotkut ”Choir” (kuoro) -merkinnällä varustetuista edellisen (englanninkielisen) laulukirjan lauluista on tässä kirjassa transponoitu matalammiksi ja seurakuntalauluun paremmin soveltuviksi. Kuorot voivat käyttää myös vanhaa laulukirjaa ja sen paremmin soivia korkeampia sovituksia - jotka lisäksi helpommin mahdollistavat moduloinnin sävellajista toiseen. Jos vanhoja kirjoja ei ole riittävästi, lauluja voidaan myös kopioida kuoron käyttöön, elleivät kopiointirajoitukset sitä nimenomaan kiellä.

Laulujen muuntelu kuorokäyttöön

Laulukirjan laulut sellaisinaan ovat aina sopivaa kuoro-ohjelmistoa. Esitystapaa voi myös muunnella; tällaisia muunnoksia on kuitenkin hyvä käyttää säästeliäästi ja varmistuen siitä, että ne ovat laulun hengen mukaisia. Tässä muutamia muunteluehdotuksia:

1. Miesäänet, naisäänet tai molemmat laulavat yhden säkeistön unisono.

2. Seurakunta yhtyy laulun viimeiseen säkeistöön tai kertosäkeeseen (tällä tavoin voi tutustuttaa seurakuntaa uusiin lauluihin).

3. Naisäänet laulavat äänissä yhden säkeistön; ks. edempänä ”Lauluja naisäänille”.

4. Miesäänet laulavat äänissä yhden säkeistön; ks. edempänä ”Lauluja miesäänille”.

5. Sopraano ja tenori laulavat yhden säkeistön duettona.

6. Tenorit ja bassot laulavat melodiaa, sopraanot ja altot alttoäänen.

7. Osa kuorosta laulaa melodiaa, muut äänet hyräillään.

Lauluja naisäänille

Laulukirjan englanninkielisessä laitoksessa on naisten kokouksiin tarkoitettuja tai naiskuorolle tai tertsetille sovitettuja lauluja (merkintä Women). Naisäänet voivat lisäksi laulaa useampia tämän kirjan lauluja kaksiäänisesti (sopraano ja altto) tai kolmiäänisesti (ellei tenori mene liian matalalle).

Lauluja miesäänille

Laulukirjan englanninkielisessä laitoksessa on miehille tarkoitettuja lauluja sekä miesten kokouksiin (merkintä Men) että mieskuoroille (merkintä Men’s Choir). Pappeuskokousten yhteislaulut on paras valita tavallisten laulujen tai Men-merkinnällä varustettujen joukosta.

Varsinaisten mieskuorosovitusten lisäksi useat muut laulut voi helposti muuntaa mieskuorolle:

Ongelmana tässä saattaa olla, että altto on I tenoreille liian korkea. Tällöin voi muutamia korkeampia säveliä vaihtaa matalampiin. Laulun voi myös transponoida alemmaksi ja muuttaa tarvittaessa bassoa, jos se menee joissakin kohdin liian alas.

Yksi tapa käyttää tavallista kuorosovitusta mieskuorolle on laulaa se sellaisenaan, altto melodian alapuolella. Tällöin ei välttämättä tarvita bassoääntä ollenkaan.

Mieskuorosovituksissa on käytetty tenoriavainta tavallisen diskanttiavaimen sijasta. Tällöin voi oikean käden osuuden soittaa oktaavia matalammalta, jolloin saadaan tukeva ja vaikuttava säestys miesäänille.

Tenoriavain

Diskanttiavain

ALOITTELEVILLE LAULUNJOHTAJILLE

Tahdit, tahtilajimerkinnät, iskut

Tahti on pienin musiikillinen yksikkö. Nuottikirjoituksessa sitä rajoittavat pystyviivat:

Kun laulukirjassa tahti jatkuu viivastolta toiselle, on ylemmän viivaston loppu jätetty avoimeksi osoittamaan tahdin jatkumista seuraavalle viivastolle:

Jokaisen laulun alkuun on kirjoitettu tahtilajimerkintä (kaksi päällekkäistä numeroa kuten 2/4). Ylempi numero osoittaa kuhunkin tahtiin kuuluvien iskujen eli sykkeiden lukumäärän. Alempi numero kertoo minkäarvoinen nuotti saa ko. iskun. Esimerkiksi tahtilajimerkintä 3/4 tarkoittaa, että laulun kussakin tahdissa on kolme iskua, ja jokainen neljäsosa (

) saa yhden iskun.

Laulua johdettaessa lyöntikuvion ensimmäisen viittauksen (”alas”, ks. kuvia) tulee osua aina tahdin ensimmäiselle iskulle. Ensimmäinen isku on aina tahdin voimakkain, ja sitä kutsutaan pääiskuksi. On kuitenkin huomattava, että monet laulut alkavat kohotahdilla ennen ensimmäisen täyden tahdin pääiskua.

Tavallisimmat lyöntikuviot

Laulunjohtamisen ja tahdinviittauksen tarkoituksena on pitää yhteislaulu rytmisesti täsmällisenä sekä tulkita laulun tunnelmaa ja henkeä. Lyöntikuviot tulisi pitää selkeinä kuitenkin vaihdellen otetta laulun luonteen ja esitystavan mukaan. Kaavakuvien pisteet osoittavat iskun pohjaa eli kohtaa, jonka tulisi osua musiikin iskun kanssa yhteen.

Kahteen (käytetään 2/2 ja 2/4 -merkinnöin varustetuissa lauluissa):

Kolmeen (käytetään 3/4 ja 9/8 -merkinnöin varustetuissa lauluissa):

Neljään (käytetään 4/4-lauluissa):

Kuuteen (käytetään 6/8 ja 6/4 -merkinnöin varustetuissa lauluissa):

Hitaat 6/8 tai 6/4 laulut kuten ”Jouluyö, juhlayö” (n:o 128) voi johtaa joko edellä kuvattua tavanomaista kuuteen viittausta käyttäen tai kaksinnetulla kolmeen viittauksella, jolloin kuvioista ensimmäinen on suuri ja painottunut, jälkimmäinen pienempi, kevyempi:

Kohtalaisessa tempossa liikkuvan 6/8 tai 6/4 -laulun kuten ”Rakastaa laumaansa Paimen” (n:o 143) voi johtaa tavanomaisella kuuteen-viittauksella jättämällä pois toisen ja neljännen lyönnin ja korvaamalla ne kevyellä pysähdyksellä:

Nopeat 6/8 tai 6/4 -laulut kuten ”Mestari, myrsky on suuri” (n:o 59) on parasta viitata kahteen, jolloin ensimmäiset kolme iskua tulevat alas-lyönnille ja jälkimmäiset kolme ylös-lyönnille:

Kahta viimeksi mainittua lyöntikuviota käytettäessä on erityisesti huolehdittava rytmin ja iskujen säilymisestä vakaana.

Helposti johdettavia lauluja

Kahteen: ”Riemuin kaikki laulakaatte”; ”Saavu, päivä lupauksen”; ”Palvelustyöhön sinut”.

Kolmeen: ”Minua käy sä seuraamaan”; ”Oikein sä tee”; ”Isä, rukous kuule tää”; ”Neuvo mua valossa taivaltamaan”.

Neljään: ”Oi, Herra, luoksein jää, jo ilta on”; ”Kun mä sanaas tutkin, Herra”; ”Kansat, te kuulkaa”; ”Nuoret Israelin”.

ALOITTELEVILLE SÄESTÄJILLE

Kirjoitetun säestyksen soveltaminen

Joissakin lauluissa saattaa olla vaikeasti soitettavia kohtia. Säestäjä voi vapaasti muuttaa näitä omia taitojaan vastaaviksi esimerkiksi jättämällä soinnuista pois vähemmän tärkeitä säveliä. Muutokset on hyvä merkitä omaan laulukirjaan.

Monissa lauluissa tenori- ja bassoäänen välimatka on liian laaja vasemman käden soitettavaksi. Usein oikea käsi voi tällaisissa kohdissa soittaa myös tenorin. Nämä nuotit on hyvä merkitä kaarella tai hakasin muistutukseksi, että ne tulee soittaa oikealla kädellä:

Jotkut kirkon laulut ja lasten laulut on kirjoitettu erityisesti pianolla soitettaviksi. Jos näitä soitetaan uruilla, on joskus parasta käyttää pelkkää sormiota ilman jalkiota.

Pikkunuotit

Pienellä painetut nuotit ovat valinnaisia esim. seuraavasti:

1. Joissakin tapauksissa sointu on täydellinen ilman pikkunuottiakin, joten sen voi haluttaessa jättää pois:

   

2. Pikkunuotit on tarkoitettu vain säestäjän soitettaviksi, ei laulettavaksi:

   

Helposti soitettavia lauluja

”Minua käy sä seuraamaan”; ”Oikein sä tee”; ”Herra olkoon tiellä kanssasi”; ”Niin hellä, lempeä”; ”Oi, Jeesuksen laupeus”; ”Käskyjä seuraa”; ”On Vapahtaja Israelin”; ”Sua kiitän, Herra korkehin”; ”Neuvo mua valossa taivaltamaan”; ”Kiitos, Luojamme, profeetasta”.