Palvelutyön periaatteita

Mitä joulukertomus opettaa meille palvelutyöstä

”Joulu on juhla onnellinen. Laulakaa, kohta saa taas aika sen. Muistakaa maailman Vapahtajaa. Syntymän ihmeestä kertokaa.” (”Syntymälaulu”, Lasten laulukirja, s. 32–33.)

Liahona, Joulukuu 2019

Joulu on hienoa aikaa, kun lampaat, paimenet, seimet ja tähdet saavat äkkiä uuden merkityksen. Niistä tulee tärkeitä tekijöitä kerrottaessa uudelleen yhdestä ihmiskunnan historian tärkeimmästä tapahtumasta: Jeesuksen Kristuksen syntymästä. Monet perheet laittavat esille seimiasetelman kodissaan. Toiset huolehtivat siitä, että he lukevat kertomuksen Hänen syntymästään tai käyvät katsomassa sitä esittävän kuvaelman. Kuten kaikki kertomukset Kristuksesta, kertomus Hänen syntymästään on täynnä opetuksia, joita voimme oppia palvelutyöstä ja Hänen valonsa viemisestä valaisemaan maailmaa. ”Joulun kertomus on kertomus rakkaudesta”, on sanonut presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa.

”Kertomuksissa Kristuksen syntymästä me voimme nähdä ja tuntea, kuka Hän oli ja kuka Hän on. Se keventää kuormaamme matkan varrella. Ja se saa meidät unohtamaan itsemme ja huojentamaan toisten taakkaa.”¹

”Heille ei ollut tilaa majapaikassa” (Luuk. 2:7)

Majapaikan pitäjä ei onnistunut tekemään tilaa Vapahtajalle, mutta meidän ei tarvitse tehdä samaa virhettä! Me voimme tehdä tilaa Vapahtajalle sydämessämme tekemällä tilaa veljillemme ja sisarillemme pöydässämme, kodissamme ja perinteissämme. Monet perheen perinteet voivat tulla suloisemmiksi ja jopa unohtumattomammiksi, kun otamme mukaan muita ihmisiä. Daianalla ja hänen perheellään on perinne kutsua joku viettämään joulua heidän kanssaan. Joka joulukuu he keskustelevat siitä ja päättävät, kenet he haluaisivat kutsua.² Ehkäpä perheesi voisi aloittaa samanlaisen perinteen. Kenties joku, joka kuuluu palvelutyöpiiriinne, haluaisi tulla perheenne kanssa laulamaan mieluisia joululauluja yhdessä. Saattaisitte myös tehdä tilaa joulupäivällisellä jollekulle, jolla ei kenties ole perhettä lähettyvillä.

Mikä olisikaan parempi tapa juhlia Vapahtajaa kuin noudattaa Hänen esimerkkiään muiden ottamisesta mukaan? Muistakaa, että Hän kutsuu ”kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia; ja hän muistaa pakanat, ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia, sekä juutalaiset että pakanat” (2. Nefi 26:33). Tehkää tilaa ja ottakaa muita mukaan.

”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa” (Luuk. 2:8)

Tuntuu sopivalta, että paimenet olivat ensimmäisten joukossa tervehtimässä vastasyntynyttä Vapahtajaa. Muinaiset profeetat käyttivät Jeesuksesta Kristuksesta nimityksiä ”Israelin paimen” (Ps. 80:2) ja kaiken maan ”yksi Paimen” (1. Nefi 13:41). Ja Kristus itse sanoi: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani.” (Joh. 10:14.) Lampaidemme tunteminen ja vartioiminen on ratkaisevan tärkeä osa kaitsemista ja palvelutyötä Vapahtajan tavalla.

Kimmeltävien valojen ja monien koristeiden ansiosta jouluna on paljon katsottavaa. Mutta kenties joulunajan suurin kauneus voi löytyä, kun muistamme keskittyä niihin, joiden hyväksi teemme palvelutyötä, ja vartioimme omaa laumaamme. Vartioiminen voi olla sitä, että panemme merkille jonkun lempiruoan tai kysymme jonkun joululomasuunnitelmista. Me vartioimme silloin kun näemme muiden tarpeita – sekä ilmeisiä että vähemmän ilmeisiä – ja vastaamme niihin.

Kun Cheryl menetti äkillisesti aviomiehensä Mickin, hän oli musertunut. Mickin kuoleman jälkeisen ensimmäisen joulun lähestyessä yksinäisyys voimistui. Onneksi hänen palvelutyösisarensa Shauna oli lähellä. Shauna ja hänen miehensä Jim kutsuivat Cherylin moniin joulunajan tapahtumiin. He panivat merkille Cherylin kuluneen takin ja päättivät tehdä asialle jotakin. Muutama päivä ennen joulua Shauna ja Jim toivat Cherylille joululahjan: kauniin uuden takin. He olivat tietoisia Cherylin fyysisistä tarpeista saada lämmin takki mutta myös hänen emotionaalisista tarpeistaan saada lohtua ja seuraa. He ryhtyivät täyttämään noita tarpeita siten kuin parhaiten taisivat ja antoivat hienon esimerkin siitä, kuinka mekin voimme vartioida omaa laumaamme.³

”Paimenet sanoivat toisilleen: ’Nyt Betlehemiin!’” (Luuk. 2:15)

”Nyt” on innokas kehotus! Paimenet eivät olettaneet, että heidän ystävänsä olisivat liian väsyneitä tekemään tuon matkan heti. He eivät suunnanneet Betlehemiin vähin äänin ja yksinään. He kääntyivät riemuiten toistensa puoleen ja sanoivat: ”Nyt lähdetään!”

Vaikka emme pystykään kutsumaan ystäviämme katsomaan vastasyntynyttä Vapahtajaa, me voimme kutsua heitä tuntemaan joulun henkeä (eli Kristuksen henkeä) siten, että he palvelevat kanssamme. ”Keino lisätä joulun henkeä on auttaa auliisti ympärillämme olevia ja antaa itsestämme”, on sanonut Bonnie L. Oscarson, entinen Nuorten Naisten ylijohtaja.⁴ Kuvittele, että pidät kädessäsi kynttilää. Muut näkevät varmasti kynttiläsi valon ja hyötyvät siitä, mutta kuvittele sitä lämpöä, jota he voivat tuntea, jos sytytät kynttiläsi valolla heidän kynttilänsä ja annat heidän pidellä valoa itse.

Kristus itse opetti, että niillä, jotka seuraavat Häntä, on elämän valo (ks. Joh. 8:12). Palveleminen siten kuin Hän palveli on yksi tapa, jolla me voimme seurata Häntä ja nauttia tuosta luvatusta valosta. Jaa siis tuota valoa kutsumalla muita palvelemaan kanssasi! Kuinka sinä ja ne, jotka ovat palvelutyöpiirissäsi, voitte palvella yhdessä? Yhdessä te voitte valmistaa lempiruokaanne tai yllättää jonkun antamalla hänelle pienen lahjan tai kirjelapun. Yhdessä te voitte tuntea valon, joka koituu sen esimerkin noudattamisesta, jonka Kristus antoi palvelemisesta.

”He kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu” (Luuk. 2:17)

On helppoa kuvitella paimenten riemullinen innostus, kun he kertoivat ihmeellisen uutisen Kristuksen syntymästä mahdollisimman monille. Enkelit olivat julistaneet, että profetoitu Messias oli tullut! Hän oli täällä! Itse asiassa ilouutisen kertominen Vapahtajasta on tärkeä teema joulukertomuksessa. Enkelit lauloivat. Tähti osoitti tietä. Ja paimenet kuuluttivat sen kaikkialle.

Me voimme liittää äänemme joulukertomukseen kertomalla ilouutisesta ja todistamalla Vapahtajasta. ”Kun teillä on etuoikeus edustaa Vapahtajaa palvelutyöpyrkimyksissänne, kysykää itseltänne: ’Kuinka voin tuoda evankeliumin valoa tälle yksilölle tai perheelle?’” on opettanut sisar Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja. ”Mitä Henki innoittaa minua tekemään?”⁵

Seuraavassa on muutama ehdotus, joita voit pohtia pyrkiessäsi saamaan selville, kuinka voit lausua todistuksesi Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan:

Etsi pyhien kirjoitusten kohta, joka kuvaa tunteitasi Vapahtajaa kohtaan tai ilmaisee, miksi olet kiitollinen Hänestä. Kerro siitä niille, jotka kuuluvat palvelutyöpiiriisi.
Lähetä tekstiviesti tai sosiaalisessa mediassa viesti, johon liität jouluaiheisen videon. Sivustolla churchofjesuschrist.org on erinomaisia videoita.
Kerro ystävälle jostakin erityisestä muistosta tai perinteestä, joka muistuttaa sinua Kristuksesta.

Luota siihen, että Pyhä Henki todistaa todistuksesi olevan totta, aivan kuten Hän todisti Simeonille ja Hannalle, että Jeesus-vauva on Vapahtaja (ks. Luuk. 2:26, 38).

”Jotta todella kunnioittaisimme [Jeesuksen Kristuksen saapumista] maailmaan, meidän tulee tehdä kuten Hän teki ja osoittaa lähimmäisiämme kohtaan myötätuntoa ja laupeutta”, vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. ”Voimme tehdä sitä päivittäin, sanoin ja teoin. Tulkoon tästä meidän jouluperinteemme, olimmepa missä tahansa – olkaamme hieman ystävällisempiä, hieman anteeksiantavampia, vähemmän tuomitsevia, hieman kiitollisempia ja anteliaampia jakaessamme puutteenalaisille omasta yltäkylläisyydestämme.”⁶