”Oppiaihe 22, luokan valmistautumisaineisto: Kasvattakaa lapset vanhurskaudessa”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto, 2022
”Oppiaihe 22, luokan valmistautumisaineisto”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto
Oppiaihe 22, luokan valmistautumisaineisto
Kasvattakaa lapset vanhurskaudessa
Lasten kasvattaminen hengellisesti vahvoiksi nykymaailmassa voi tuntua ylivoimaiselta. Vapahtajan nefiläisille antama lupaus koskee kuitenkin myös meitä meidän aikanamme: ”Herra on opettava kaikkia sinun lapsiasi, ja suuri on sinun lastesi rauha” (3. Nefi 22:13). Kun tutkit tätä oppiaihetta, mieti, kuinka voit täyttää pyhän velvollisuutesi kasvattaa lapsesi vanhurskaudessa (ks. ”Perhe – julistus maailmalle”, jeesuksenkristuksenkirkko.org).
Osa 1
Mitä Herra odottaa minulta isänä tai äitinä?
Tämän taloudenhoitokauden alkupuolella Jeesus Kristus opetti vanhemmille heidän vastuutaan kasvattaa lapsensa vanhurskaudessa. Hän julisti: ”Minä olen käskenyt teidän kasvattaa lapsenne valossa ja totuudessa” (OL 93:40). Sitten Vapahtaja kehotti profeetta Joseph Smithiä ja muita kirkon johtajia saattamaan kotinsa järjestykseen ja olemaan ”uutterampia ja huolehtivampia kotona” (ks. jae 50; ks. myös jakeet 41–50).
Samalla tavoin myöhempien aikojen profeetat ilmaisevat, että vanhempien on pyrittävä tietoisesti opettamaan evankeliumia kodeissaan. He ovat myös tähdentäneet, että evankeliumin oppimisen tulee olla ”kotiin keskittyvää ja kirkon tukemaa” (ks. David A. Bednar, ”Valmistautuisivat saamaan kaiken tarpeellisen”, Liahona, toukokuu 2019, s. 101, ks. myös s. 102–104).
Palvellessaan pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa ylijohtaja Tad R. Callister opetti:
Meidän vanhempien tulee olla ensisijaisia evankeliumin opettajia ja esimerkkejä lapsillemme – ei piispan, pyhäkoulun, Nuorten Naisten tai Nuorten Miesten vaan vanhempien. Lastemme ensisijaisina evankeliumin opettajina me voimme opettaa heille sovituksen voimaa ja todellisuutta – heidän identiteettiään ja jumalallista päämääräänsä – ja tehdessämme niin me annamme heille kallioperustan, jolle rakentaa. Loppujen lopuksi koti on ihanteellisin paikka Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opettamiselle. (”Vanhemmat – lastensa ensisijaiset evankeliumin opettajat”, Liahona, marraskuu 2014, s. 32–33)
Viitattuaan näihin jakeisiin sisar Cheryl A. Esplin, entinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, sanoi:
Se, että opetamme lapsiamme ymmärtämään, on enemmän kuin pelkästään tiedon välittämistä. Se on sitä, että autamme lapsiamme saamaan opin sydämeensä siten, että siitä tulee osa heidän olemustaan ja että se heijastuu heidän asenteisiinsa ja käyttäytymiseensä koko heidän elämänsä ajan. (”Opettakaa lapsia ymmärtämään”, Liahona, toukokuu 2012, s. 10)
Palvellessaan Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa ylijohtaja Joy D. Jones opetti:
Me emme voi odottaa, että kääntymys vain tapahtuu lapsillemme. Vahingossa tapahtuva kääntymys ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaate. Vapahtajamme kaltaiseksi tuleminen ei tapahdu sattumanvaraisesti. Tietoinen rakastaminen, opettaminen ja todistaminen voivat auttaa lapsia varhaisella iällä tuntemaan Pyhän Hengen vaikutuksen. Pyhä Henki on välttämätön lastemme todistukselle Jeesuksesta Kristuksesta ja kääntymykselle Häneen. Me haluamme, että he ”muistavat hänet aina, jotta hänen Henkensä olisi heidän kanssansa” [OL 20:79]. (”Elintärkeitä keskusteluja”, Liahona, toukokuu 2021, s. 13)
Osa 2
Mitkä käytännöt voivat auttaa minua johdattamaan lapsiani Vapahtajan luo?
Nefi ja hänen kansansa pyrkivät aktiivisesti auttamaan lapsiaan oppimaan Vapahtajasta.
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on antanut neuvoja oppaaksi vanhemmille, jotta nämä voivat auttaa lapsiaan oppimaan Vapahtajasta ja Vapahtajalta:
Onko kodeissamme kuvia Vapahtajasta? Puhummeko me lapsillemme usein Jeesuksen vertauksista? ”Kertomukset Jeesuksesta [ovat] kuin tuulenpuuska, joka puhaltaa lastemme sydämessä olevan uskon hiilloksen yli” [Neil L. Andersen, ”Kerrothan taas Jeesuksesta”, Liahona, toukokuu 2010, s. 109]. Kun lapsenne esittävät teille kysymyksiä, ajatelkaa tietoisesti, että opetatte sitä, mitä Vapahtaja opetti. Esimerkiksi jos lapsenne kysyy: ”Isi, miksi me rukoilemme?” Voisitte vastata: ”Sepä on hyvä kysymys. Muistatko, kun Jeesus rukoili? Jutellaanpa siitä, miksi Hän rukoili ja kuinka Hän rukoili.” (”Me puhumme Kristuksesta”, Liahona, marraskuu 2020, s. 89)
Neuvo, jonka profeetta Mooses antoi israelilaisille vanhemmille, voi soveltua meihin: ”Teroita [käskyjä] alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla” (5. Moos. 6:7).
Ylijohtaja Jones puhui Mooseksen antaman neuvon hengessä, kun hän opetti:
[Yksi keino] auttaa lapsiamme tulemaan syntiä vastustaviksi on se, että hyvin varhaisella iällä alamme rakastavasti opettaa heille evankeliumin perusoppeja ja periaatteita – pyhien kirjoitusten, uskonkappaleiden, Nuorten voimaksi -kirjasen, Alkeisyhdistyksen laulujen, kirkon laulujen ja oman henkilökohtaisen todistuksemme pohjalta – sillä ne johtavat lapsia Vapahtajan luo.
Kun omaksumme johdonmukaisen tavan rukoilla, tutkia pyhiä kirjoituksia, pitää perheillan ja pyhittää lepopäivän, se johtaa eheyteen, sisäiseen rauhaan ja vahvoihin moraaliarvoihin – toisin sanoen hengelliseen nuhteettomuuteen. – –
Veljet ja sisaret, pitäkää pienokaisenne lähellä – niin lähellä, että he näkevät päivittäisen uskonnollisen käyttäytymisenne ja katsovat teitä, kun te pidätte lupauksenne ja liittonne. ”Lapset ovat suuria jäljittelijöitä, joten antakaa heille jotakin suurta jäljiteltäväksi” [tuntematon]. (”Syntiä vastustava sukupolvi”, Liahona, toukokuu 2017, s. 88–89)
Osa 3
Mitä voin tehdä, jos joku perheenjäsen harhautuu pois evankeliumin polulta?
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
Yksi suurimpia murheita, mistä uskolliset vanhemmat Siionissa voivat kärsiä, johtuu lapsesta, joka harhautuu pois evankeliumin polulta. Tämän lapsen vanhemmat pohtivat herkeämättä mielessään ja sydämessään kysymyksiä kuten ”Miksi?” tai ”Mitä tein väärin?” ja ”Kuinka tätä lasta voi nyt auttaa?” (”Uskolliset vanhemmat ja harhateille joutuneet lapset: toivon ylläpitäminen ja väärinkäsityksen selvittäminen”, Liahona, maaliskuu 2014, s. 16)
Lehi ja Saria ymmärsivät murheen, joka aiheutuu siitä, kun lapset kulkevat harhaan evankeliumin polulta.
Huomaa, kuinka lempeästi Lehi saarnasi lapsilleen eli opetti heitä. Vanhin Ulisses Soares kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, millä tavoin me voimme toimia, jos joku perheenjäsen eksyy pois evankeliumin polulta:
On vaikea ymmärtää kaikkia syitä, miksi jotkut alkavat kulkea toista polkua. Parasta, mitä voimme näissä olosuhteissa tehdä, on yksinkertaisesti rakastaa heitä ja hyväksyä heidät, rukoilla heidän hyvinvointinsa puolesta ja pyytää Herralta apua tietääksemme, mitä tehdä ja sanoa. Riemuitkaa vilpittömästi heidän onnistumisistaan, olkaa heidän ystäviään ja etsikää heistä hyvää. Emme saa koskaan antaa periksi heidän kohdallaan vaan meidän tulee säilyttää suhteemme heihin. Älkää koskaan torjuko heitä tai arvioiko heitä väärin. Yksinkertaisesti rakastakaa heitä! Vertauksessa tuhlaajapojasta meille opetetaan, että kun lapset menevät itseensä, he tuntevat usein halua palata kotiin. Jos niin tapahtuu rakkaidenne kohdalla, täyttäkää sydämenne myötätunnolla, juoskaa heitä vastaan, sulkekaa heidät syliinne ja suudelkaa heitä, kuten teki tuhlaajapojan isä [ks. Luuk. 15:20].
Ja lopuksi, eläkää edelleen kelvollisina, olkaa heille hyvänä esimerkkinä siitä, mihin uskotte, ja tulkaa lähemmäksi Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Hän tuntee ja ymmärtää syvät surumme ja tuskamme, ja Hän siunaa ponnistelunne ja omistautumisenne rakkaitanne kohtaan – ellei tässä elämässä, niin seuraavassa elämässä. (”Kuinka ymmärtäisin?”, Liahona, toukokuu 2019, s. 8)