”Oppiaihe 15, luokan valmistautumisaineisto: Käsky lisääntyä ja täyttää maa”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto, 2022
”Oppiaihe 15, luokan valmistautumisaineisto”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto
Oppiaihe 15, luokan valmistautumisaineisto
Käsky lisääntyä ja täyttää maa
Mitä toiveita tai huolia sinulla on lasten saamisen suhteen? Kun tutkit seuraavaa aineistoa, rukoile syventääksesi ymmärrystäsi pyhistä tarkoituksista, jotka täyttyvät taivaallisen Isän suunnitelmassa, kun aviomies ja vaimo päättävät hankkia lapsia. Mieti, kuinka aviomies ja vaimo voivat toimia uskossa kunnioittaakseen jumalallista käskyä lisääntyä ja täyttää maa.
Osa 1
Mikä osuus lasten saamisella on taivaallisen Isän pelastussuunnitelmassa?
Mieti, mitä erilaisia mielipiteitä olet kuullut ihmisten esittävän lasten hankkimisesta. Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on kertonut yhden äidin näkemyksestä:
Nykymaailmassa monet äänet väheksyvät lasten saamisen tärkeyttä tai esittävät lasten saamisen lykkäämistä tai lasten määrän rajoittamista perheessä. Hiljattain tyttäreni suosittivat minulle blogia, jota kirjoittaa eräs kristitty äiti (ei meidän uskoamme), jolla on viisi lasta. Hän totesi: ”[Kun varttuu] tässä kulttuurissa, on hyvin vaikeaa saada raamatullinen näkemys äitiydestä. – – Lapsia arvostetaan paljon vähemmän kuin yliopistoa. Varmasti paljon vähemmän kuin matkustamista maailmalla. Vähemmän kuin mahdollisuutta mennä iltaisin ulos kaikessa rauhassa. Vähemmän kuin kehon trimmausta salilla. Vähemmän kuin mitään työpaikkaa, joka sinulla on tai jonka toivot saavasi.” Sitten hän lisää: ”Äitiys ei ole harrastus, se on kutsumus. Lapsia ei keräillä siitä syystä, että heitä pidetään somempina kuin postimerkkejä. Sitä ei tehdä vain, jos aikaa sattuu riittämään. Sitä varten Jumala antoi sinulle aikaa.” [Rachel Jankovic, ”Motherhood Is a Calling (and Where Your Children Rank)”, 14. heinäkuuta 2011, desiringgod.org.] (”Lapset”, Liahona, marraskuu 2011, s. 28)
Kun Jumala oli luonut Aadamin ja Eevan ja liittänyt heidät yhteen avioliiton uudessa ja ikuisessa liitossa, Hän antoi heille käskyn.
Myöhempien aikojen profeetat ovat tähdentäneet: ”Ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle, koski heidän mahdollisuuttaan aviomiehenä ja vaimona tulla vanhemmiksi. Me julistamme, että Jumalan lapsilleen antama käsky lisääntyä ja täyttää maa on yhä voimassa.” (”Perhe – julistus maailmalle”, jeesuksenkristuksenkirkko.org.)
Mieti, miksi tämä käsky on pitänyt vahvistaa jälleen meidän aikanamme. Presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta on opettanut: ”Saatanan hellittämättömin vastustus kohdistuu kaikkeen siihen, mikä on tärkeintä Jumalan suunnitelmalle.” Tähän vastustukseen sisältyy se, että hän pyrkii ”saamaan – erityisesti sellaiset vanhemmat, jotka kasvattavat lapsia totuudessa – luopumaan lasten hankkimisesta”. (”Totuus ja suunnitelma”, Liahona, marraskuu 2018, s. 27.)
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi siunaa meitä jumalallisella näkemyksellä lasten tärkeydestä (ks. esim. Ps. 127:3 ja Matt. 19:13–15). Vanhin Andersen on opettanut:
Miehellä ja vaimolla, jotka voivat saada lapsia, on suuri etuoikeus antaa näille Jumalan henkilapsille kuolevainen ruumis. – –
Kun miehelle ja vaimolle syntyy lapsi, he täyttävät taivaallisen Isämme suunnitelmaa saattaa lapsia maailmaan. Herra on sanonut: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” [Moos. 1:39]. Ennen kuolemattomuutta täytyy olla kuolevaisuus. (”Lapset”, s. 28)
Presidentti M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että lasten saaminen kuuluu kuolevaisuuden tarkoitukseen:
Kuolevaisuuden tarkoituksena on tulla enemmän Jumalan kaltaisiksi saamalla fyysinen ruumis, käyttämällä tahdonvapautta ja omaksumalla roolit, jotka aiemmin kuuluivat ainoastaan taivaallisille vanhemmille – aviomiehen ja vaimon sekä isän ja äidin roolit. – –
Yksi kuolevaisen elämän keskeinen tarkoitus on se, että voimme itse saada saman kokemuksen perheestä – ja tällä kertaa vanhempina eikä vain lapsina. – –
Taivaallinen Isä haluaa meidän – – noudattavan Hänen ensimmäistä käskyään ”lisääntyä ja täyttää maa” – ei ainoastaan Hänen suunnitelmansa täyttämiseksi vaan myös kokeaksemme sitä iloa, jota Hänen suunnitelmansa on tarkoitus antaa Hänen pojilleen ja tyttärilleen. (”Kirkon koululaitoksen opettajien mahdollisuudet ja vastuut 2000-luvulla”, ilta johtavan auktoriteetin seurassa, 26. helmikuuta 2016, broadcasts.churchofjesuschrist.org)
Osa 2
Kuinka puolisoni ja minä voimme päättää, milloin hankkia lapsia ja kuinka monta lasta hankimme?
Avioparit kohtaavat tärkeitä kysymyksiä siitä, milloin hankkia lapsia ja kuinka monta.
Vanhin Andersen on puhunut siitä, miten tärkeää on neuvotella Herran kanssa näiden päätösten tekemisessä:
Päätös siitä, milloin lapset tulevat ja kuinka monta lasta perheeseen tulee, on henkilökohtainen, ja se tulee tehdä miehen ja vaimon sekä Herran välillä. Nämä ovat pyhiä päätöksiä – päätöksiä, jotka tulisi tehdä vilpittömästi rukoillen ja suuressa uskossa toimien. – –
Veljet ja sisaret, meidän ei pitäisi olla tuomitsevia toisiamme kohtaan tässä pyhässä ja henkilökohtaisessa tehtävässä. (”Lapset”, s. 28, 30)
Joillakuilla, jotka vanhurskaasti haluavat saada lapsia, ei ehkä ole tilaisuutta siihen tässä elämässä. Tästä vanhin Andersen on opettanut:
Lasten saaminen voi olla sydäntäsärkevä aihe – – vanhurskaille pareille, jotka solmivat avioliiton ja huomaavat, etteivät he voi saada lapsia, joita he niin innokkaasti odottivat, tai miehelle ja vaimolle, jotka suunnittelevat suurta perhettä mutta joita siunataan pienemmällä perheellä.
Me emme aina pysty selittämään kuolevaisuutemme vaikeuksia. Toisinaan elämä tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta – erityisesti silloin, kun suurin halumme on tehdä juuri niin kuin Herra on käskenyt. Herran palvelijana vakuutan teille, että tämä lupaus on varma: ”Uskolliset jäsenet, joiden olosuhteet eivät salli heidän saada iankaikkisen avioliiton ja vanhemmuuden siunauksia tässä elämässä, tulevat saamaan kaikki luvatut siunaukset iankaikkisuuksissa, [kun] he pitävät Jumalan kanssa tekemänsä liitot” [Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 38.1.4, churchofjesuschrist.org]. (”Lapset”, s. 30)
Osa 3
Kuinka elämän pyhyyden ymmärtäminen Jumalan suunnitelmassa voi vaikuttaa valintoihimme?
Elävien profeettojen välityksellä Herra on tähdentänyt ihmiselämän pyhyyttä ja sitä, mihin kaikilla lapsilla – myös syntymättömillä – on oikeus:
Me vahvistamme, että elämä on pyhä ja että se on tärkeä Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa. – –
Lapsilla on oikeus syntyä avioliitossa ja saada kasvatuksensa sellaiselta isältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliittolupaukset kunniassa olemalla täysin uskollisia. (”Perhe – julistus maailmalle”)
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut elämän pyhyydestä:
Kukaan, joka pitää sylissään viatonta lasta, katsoo noihin kauniisiin silmiin, tunnustelee pieniä sormia ja suukottaa vauvan poskea, ei voi olla tuntematta syvenevää kunnioitusta elämää ja Luojaamme kohtaan. Elämästä syntyy elämä. Se ei ole vahinko. Se on lahja Jumalalta. (”Abortti – hyökkäys puolustuskyvyttömiä vastaan”, Liahona, lokakuu 2008, s. 19)
Perhejulistuksessa vastustetaan erilaisia käytäntöjä, jotka ovat nykyään laajalti hyväksyttyjä, kuten aborttia ja lasten hankkimista avioliiton ulkopuolella. Mitä tulee aborttiin, monissa osissa maailmaa tätä käytäntöä pidetään hyväksyttävänä, ja vuosittain tehdään miljoonia abortteja.
Kirkon johtajat ovat antaneet abortista seuraavan ohjeen:
Herra on antanut käskyn: ”Älä tapa, äläkä tee mitään sen kaltaista” (OL 59:6). Kirkko vastustaa henkilökohtaisista tai sosiaalisista syistä tehtyä aborttia. Jäsenet eivät saa suostua aborttiin, suorittaa tai teettää sitä, kehottaa siihen, maksaa siitä tai antaa suostumusta siihen. Ainoita mahdollisia poikkeuksia ovat seuraavat tapaukset:
Raskaus on aiheutunut raiskauksesta tai insestistä.
Pätevä lääkäri on todennut, että äidin henki tai terveys on vakavasti uhattuna.
Pätevä lääkäri on todennut, että sikiöllä on vakavia vammoja, joiden takia lapsi ei jäisi henkiin syntymän jälkeen.
Nämäkään poikkeukset eivät automaattisesti oikeuta aborttiin. Abortti on mitä vakavin asia, ja sitä tulee harkita vasta kun asianosaiset ovat neuvotelleet piispojensa kanssa ja saaneet vahvistuksen Jumalalta rukouksessa. (Yleiskäsikirja, 38.6.1)
Jotkut naimattomat vanhemmat valitsevat abortin, koska heistä tuntuu, etteivät he pysty tarjoamaan lapselleen ”turvallista, hoivaavaa ja jatkuvaa suhdetta”, jota hän tarvitsee. Näissä olosuhteissa adoptio voi olla ”epäitsekäs, rakastava päätös, joka on lapsen, biologisten vanhempien ja adoptiovanhempien siunaukseksi tässä elämässä ja kautta iankaikkisuuksien”. (Ensimmäisen presidenttikunnan lausunto, 4. lokakuuta 2006, lainattu julkaisussa Liahona, lokakuu 2008, s. 19.)