Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Myönsin viimein, että kärsin masennuksesta. Jeesus Kristus auttoi minut pois pimeydestä

Nephi Tangalin

Kielsin pitkään tarvitsevani apua, mutta Vapahtaja antoi minulle tarvitsemani toivon ja valon.

Pimeys tuntui tulevan tyhjästä. Elämäni kaikki ratkaisemattomat asiat alkoivat ahdistaa ja masentaa minua. Menetin itseluottamukseni, aloin kyseenalaistaa uskoani ja niin edelleen – luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Pienetkin hankaluudet tuntuivat suhteettoman suurilta takaiskuilta, ja hyvä elämäni oli yhtäkkiä katastrofaalista.

Tunsin käyväni sisäistä taistelua pääni sisällä olevien demonien kanssa.

Pimeys tuntui nielaisevan minut. Kun tunteet muuttuivat jatkuvasti pahemmiksi, aloin pohtia synkkiä ajatuksia: ”Mitä jos minua ei enää olisi? Välittäisikö siitä edes kukaan?” Demonit päässäni vastasivat: ”Olet vain tomua maailmankaikkeudessa. Kukaan ei edes huomaisi, jos sinua ei enää olisi.”

Nämä ajatukset saivat minut halvaantumaan pelosta.

Mutta samalla kun käsittelin näitä asioita mielessäni, toimin ulospäin normaalisti. Juttelin perheeni kanssa kuin kaikki olisi kunnossa enkä uskaltanut paljastaa tunteitani muille. Minusta tuntui, etten voinut paljastaa, kuinka tuhoisa mieleni oli.

Kieltäydyin myös uskomasta, että jokin oli vialla. Vakuutin itselleni, että en voi olla masentunut. En halunnut myöntää, että tarvitsin apua. Pelkäsin ihmisten hylkäävän minut tai pitävän minua heikkona tai hulluna, jos he tietäisivät, mitä ajattelin ja tunsin. Minua hävetti, että en päässyt pois pimeydestä.

Myönsin vihdoin tarvitsevani apua

Jatkoin näin, kunnes eräänä päivänä sain lohtua vanhin Jeffrey R. Hollandin sanoista. Hän sanoi: ”Jos teillä olisi umpilisäketulehdus, Jumala odottaisi teidän pyytävän pappeuden siunauksen ja hankkivan parhaan mahdollisen lääkärinhoidon. Samoin on emotionaalisten häiriöiden laita. Isämme taivaassa odottaa meidän käyttävän kaikkia ihmeellisiä lahjoja, jotka Hän on suonut tällä loistavalla taloudenhoitokaudella.” (”Kuin särkynyt ruukku”, Liahona, marraskuu 2013, s. 41.)

Tämä koskettava sanoma auttoi minua viimein hyväksymään, että todellisuudessa mieleni oli sairastunut ja avun tarvitsemisessa ei ole mitään hävettävää. Mikä tärkeintä, sain muistutuksen, että en ole heikko ja voin parantua.

Sinä iltana lausuin elämäni vilpittömimmän rukouksen. Nyyhkien nöyrryin ja avasin sydämeni taivaalliselle Isälle. Pyysin Hänen johdatustaan, jotta tietäisin, mitä minun on tehtävä.

Rukouksen jälkeen tunsin innoitusta puhua piispalleni. Hän oli ystävällinen ja ymmärtäväinen – niin kuin minun olisi pitänyt olettaakin alusta asti. Hän auttoi minua heti tuntemaan rauhaa ja rakastavan taivaallisen Isäni antamaa lohdutusta. Hän auttoi minua tajuamaan, että Vapahtaja ymmärsi kaiken, mitä kävin läpi, vaikka itse en kaikkea ymmärtänytkään. Hän myös auttoi minua käyttämään työkaluja, joita tarvitsin.

Jumalan kaikkien työkalujen käyttäminen

Opin, että usko ja Jeesuksen Kristuksen parantava voima voivat tietenkin keventää mielenterveysongelmia, mutta joskus parantumiseen tarvitaan myös muita keinoja. Olen saanut voimaa, toivoa ja valoa sekä hengellisistä että ajallisista työkaluista. Tässä on muutamia käytäntöjä, jotka tuovat valoa elämääni joka päivä ja joita sinäkin voit kokeilla:

Aloita ja päätä jokainen päivä vilpittömällä rukouksella – kysy tarkkoja kysymyksiä, pyydä johdatusta ja ilmaise kiitollisuutta.
Ymmärrä ja hyväksy, että voit olla joskus surullinen ja itkeä, mutta älä anna surun kalvaa itseäsi! Juttele luotetun ystävän tai rakkaan kanssa, joka voi auttaa sinua selviytymään vaikeista päivistä.
Kun käyt illalla nukkumaan, ole ylpeä siitä, että selvisit jälleen yhdestä päivästä! Muistuta itseäsi, että olet vahva.
Lue pyhiä kirjoituksia ja yleiskonferenssipuheita tai myös kohottavia elämäntaito-oppaita, jotka rohkaisevat mieltäsi ja vahvistavat uskoasi Jeesukseen Kristukseen.
Pyydä tukea luotettavilta ystäviltä, perheenjäseniltä tai piispaltasi. Hän voi auttaa sinua löytämään terapeutin, jos tarvitset sellaisen.
Ammattiavun hakemisessa ei ole mitään väärää! Ammattilaisten ohjeista voi olla merkittävää hyötyä opeteltaessa selviytymään mielenterveysongelmista ja käsittelemään niitä. Yliopistoni ilmaisesta terapiasta oli minulle suuri apu.
Älä häpeile lääkärillä käymistä tai masennuslääkkeiden käyttämistä – ne ovat työkaluja, jotka taivaallinen Isä on antanut käyttöömme voidaksemme parantua.
Tee sukututkimus- ja temppelityötä, joka auttaa sinua muistamaan myös verhon tuolla puolen olevien rukoilevan parantumisesi puolesta! Vanhin Dale G. Renlundin puhe ”Sukututkimus- ja temppelityö – sinetöiminen ja parantuminen” antaa lisää näkemystä temppelityön luvattuihin siunauksiin.

Kristuksen valoon turvaaminen

Kauan aikaa luulin, että masennuksen keskellä ei voi kuulla Hengen ääntä tai tuntea Jumalan rakkautta. Tunsin lakkaamatta ajelehtivani pimeyden kuilussa. Pieni valonpilkahdus Vapahtajalta auttoi minua kuitenkin tarraamaan toivoon. Kun kerroin kamppailuistani muille, sain kuulla monien ystävienikin kärsivän mielenterveyden ongelmista, ja olemme vakuuttaneet toisillemme, että emme ole yksin.

Olen nyt hyvin erilainen ihminen verrattuna siihen ihmiseen, joka olin ennen kuin käännyin taivaallisen Isän puoleen saadakseni apua. Minulla ei tänä päivänä olisi uskoa Jeesukseen Kristukseen ja todistusta Hänestä samalla tavalla, ellen olisi käynyt läpi tuota pimeyden jaksoa. Olen suunnattoman kiitollinen valosta, jonka Hän tuo elämääni ja joka auttaa minua nujertamaan demonit ja pelot mielestäni. Tiedän Hänen kärsineen kaikkien ahdinkojemme tähden ja ymmärtävän tarkalleen, mitä käymme läpi (ks. Alma 7:11–14), ja Hänen kanssaan voimme aina turvautua toivoon ja valoon.