Lähetyskentältä
Mitä taivaallinen Isä opetti minulle sydämen muuttumisesta
Yhdellä yksinkertaisella kokemuksella taivaallinen Isä opetti minulle, että Hän välittää sekä lähetyssaarnaajista että niistä, joita he opettavat – ja että Hän voi muuttaa kenen tahansa sydämen.
Katsoin alas kyynelten täyttäessä silmäni. Yannick (nimi on muutettu) oli juuri puhunut lopullisen varmasti: ”En pysty antamaan heille anteeksi. En pysty päästämään irti tästä kivusta. Sydämeni on liian kova.” Vaikka ymmärsin Yannickin ranskankieliset sanat täydellisesti, en pystynyt ymmärtämään hänen tunteitaan.
Yannick oli liittynyt kirkkoon kymmenen vuotta aiemmin suuren perheensä vastustuksesta huolimatta. Hänellä oli ollut rohkeutta lähteä lähetystyöhön, ja hän odotti innolla elämää muuttavaa kokemusta omistamalla kaksi vuotta Herralle. Vähänpä hän tiesi siitä, kuinka elämää muuttava se olisi. Vain muutama kuukausi lähetystyöhön lähtönsä jälkeen Yannick palasi kotiin. Koska hän oli ollut sääntöjä rikkovien tovereidensa tuskallisten, valheellisten huhujen kohde, häntä vastassa oli jäseniä, jotka pitivät huhuja totena. Yannickista tuntui, ettei kukaan halunnut nähdä häntä kirkossa. Hän päätti olla menemättä takaisin.
Kului kymmenen vuotta, ja Yannick päätti, että oli aika päästää irti loukkaantumisesta ja vihasta, joita hän oli tuntenut. Hän etsi käsiinsä alueellaan palvelevat lähetyssaarnaajat – toverini ja minut. Olimme käyneet Yannickin luona useita viikkoja kertoen hengellisiä sanomia ja kerraten evankeliumin periaatteita istuessamme hänen mangopuidensa katveessa. Yannick ei ollut koskaan lopettanut pyhien kirjoitusten tutkimista eikä evankeliumin opiskelua. Hän ei ollut koskaan menettänyt todistustaan kirkosta, mutta hänen lähetystyön jälkeen kokemansa häpeä esti häntä nauttimasta evankeliumin siunauksista. Minusta tuntui, että minut oli lähetetty hänen alueelleen tietystä syystä, kenties auttamaan häntä tekemään nämä siunaukset jälleen kerran todeksi.
Luulin meidän edistyvän, mutta kuultuani, mitä hän sanoi siitä, ettei pysty antamaan anteeksi, oivalsin nopeasti, että meillä oli yhä pitkä matka edessämme.
Painoin pääni miettien, mitä sanoisin. Yannickin sanat kaikuivat korvissani: ”Sydämeni on liian kova.” Toverini näytti yhtä mykistyneeltä kuin miltä minusta tuntui. Katsoin sylissäni olevaa Raamattua tuntien mielessäni närkästystä siitä, että se oli ranskankielinen. Olin ollut yhdeksän kuukautta lähetyskentällä enkä ymmärtänyt vieläkään kovin hyvin pyhiä kirjoituksia ranskankielisessä Raamatussa. Pidin sydämessäni rukouksen pyytäen, että tietäisin, mitä voisin sanoa tälle miehelle, josta tuntui, ettei hänen sydämensä voisi parantua.
Mieleeni tuli vastaus ”Hesekielin luku 36”.
Mietin pääni puhki yrittäen muistaa, olinko opetellut yhtään kohtaa ulkoa Hesekielin kirjasta. En ollut.
”Hesekielin luku 36.” Vastaus tuli jälleen, kaikuen mielessäni.
Avasin Raamattuni ja lehteilin esiin luvun Hes. 36. Silmäilin sivua enkä nähnyt mitään. Miksei se voinut olla englanniksi? Mitä taivaallinen Isä halusi minun etsivän? Jatkoin kuitenkin.
”Yannick, Raamatussa on eräs kohta, jonka haluaisin käydä läpi kanssasi. Se on Hesekielin luvussa 36…”
Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä sanoa seuraavaksi, mutta kun katsoin taas sivua, katseeni osui oikeaan kohtaan: ”…jae 26.”
Luin: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.”
En ollut enää ainoa, jolla oli kyyneleet silmissään. Yannick katsoi minua ihmetyksen ilme kasvoillaan.
”Yannick, tämä tarkoittaa, että sydämesi voi muuttua. Taivaallinen Isä voi antaa sinulle uuden sydämen.”
Hänen vastauksensa oli tukahtunut ”Miten? Sano minulle, mitä minun pitää tehdä.”
Äkkiä mies, joka oli ollut valmis luovuttamaan, oli nyt valmis uskomaan, että hän voisi muuttua. Yannick kuuli tuossa kohdassa olevan Herran lupauksen, jossa sanottiin, että hän voisi päästää irti katkeruudesta sydämessään ja antaa anteeksi niille, jotka olivat rikkoneet häntä vastaan.
Seuraavien kuukausien kuluessa Yannickin sydän muuttui vähän kerrallaan. Hän teki työtä antaakseen anteeksi niille, jotka olivat loukanneet häntä, ja pystyi pääsemään eroon paljosta katkeruudesta ja vihasta. Luottamalla taivaalliseen Isään hän oppi ymmärtämään paremmin Vapahtajan osuutta sydämen parantumisessa ja muuttumisessa. Yli kymmenen vuoden jälkeen Yannick alkoi taas käydä kirkossa, otti vastaan kirkon tehtävän ja meni jälleen temppeliin. Hän otti vastaan vilpittömän kutsun palata Herran pöytään ja pystyi viimein nauttimaan kaikista evankeliumin siunauksista.
Vaikka Yannick oli se, joka oppi omakohtaisesti, kuinka sydän muuttuu, minäkin sain korvaamattomia opetuksia. Opin, että taivaallinen Isä täyttää lupauksensa siitä, että Hänen lähetyssaarnaajansa pystyvät puhumaan ajatuksia, joita Hän panee heidän sydämeensä, sillä heille ”annetaan tuona hetkenä, niin, tuossa silmänräpäyksessä, mitä [heidän] tulee sanoa” (ks. OL 100:5–6). Taivaallinen Isä rakastaa lähetyssaarnaajiaan sekä niitä, joita he opettavat, niin paljon, että Hän innoitti erästä lähetyssaarnaajaa löytämään juuri sen pyhien kirjoitusten kohdan, jota yksi Hänen pojistaan tarvitsi ollakseen luopumatta iankaikkisten siunausten toivosta.
Opin myös, että taivaallinen Isä haluaa olla meihin yhteydessä ja voi tehdä niin Pyhän Hengen ja pyhien kirjoitusten avulla.
Mikä tärkeintä, tiedän, että jopa kovettuneimmat sydämet voivat muuttua Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta – Yannick on siitä elävä todiste.