”Uutta toivoa syvemmästä parantumisesta niille, jotka kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta”, Liahona, heinäkuu 2022.
Uutta toivoa syvemmästä parantumisesta niille, jotka kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta
Kertomukset masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivien kokemasta pitkäaikaisesta parantumisesta havainnollistavat, kuinka vähittäiset elämänmuutokset, joihin evankeliumi kannustaa, voivat merkittävin tavoin edistää pitkäaikaista parantumista.
Valokuvat Getty Images
Jeesus Kristus oli paitsi suurenmoinen opettaja myös parantaja, joka johdatti ihmisiä saamaan pysyvää huojennusta vaivoihinsa. Se johtuu siitä, että Vapahtaja otti päälleen ”kansansa kivut ja sairaudet – –, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa” (Alma 7:11–12).
Saadakseni lisää tietoa kestävästä parantumisesta niiden kohdalla, jotka kärsivät masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, olen käynyt läpi yli 100 kertomusta ihmisistä, jotka ovat kokeneet syvällisempää, pitkäaikaista parantumista näistä yhä yleisemmistä haasteista. Niin tehdessäni olen huomannut useita hyödyllisiä teemoja, joita näkyy monissa parantumiskertomuksissa, kuten fyysiset, emotionaaliset, ihmissuhteisiin liittyvät ja hengelliset muutokset.1
Jo ennen kuin koronaviruspandemia lisäsi stressiä, eristyneisyyttä ja murhetta, oli alettu entistä enemmän arvostaa sitä, kuinka elämäntapamalleilla on vaikutusta emotionaaliseen ahdinkoon. Kuten tohtori Stephen Ilardi on sanonut: ”Ihmisiä ei ole koskaan suunniteltu tähän heikosti ravittuun, istuvaan, sisätiloissa tapahtuvaan, vähäuniseen, sosiaalisesti eristyksissä olevaan, kiihkeään 2000-luvun elämänmenoon.”2
Mitä voimme tehdä omassa kodissamme vastustaaksemme näitä elämäntapamalleja, jotka altistavat meitä emotionaaliselle ahdingolle? Mainitsemieni teemojen pohjalta oheisena on muutamia täsmällisiä muutoksia, joita emotionaalisesti kärsivät voivat tehdä syventääkseen omaa emotionaalista parantumistaan.
1. Säilytä toivo syvemmän parantumisen mahdollisuudesta
”Jos teillä on uskoa, te toivotte sellaista, mikä ei näy mutta on totta” (Alma 32:21).
Yksi yleisimpiä teemoja parantumiskertomuksissa oli toivo siitä, että vähittäiset muutokset kohti parempaa emotionaalista hyvinvointia ovat mahdollisia. Kuten joku on sanonut: ”Parantuminen on – – toivon säilyttämistä.”3 Monille mielenterveyden häiriöistä kärsiville on sanottu, että heidän tilansa on pysyvä. Tämä on perustunut siihen käsitykseen, etteivät aikuisten aivot muutu. Nykyään tiedämme paremmin. Aivojen muuttumiskykyä koskevat löydöt ovat laajentaneet toivoa siitä, että perustavanlaatuiset muutokset ovat mahdollisia – myös niille, joilla on mielenterveyden häiriöitä.
Syvällisten muutosten mahdollisuuden ei pitäisi yllättää niitä, jotka uskovat Kristukseen. Puhuessaan mielenterveyden häiriöistä kärsiville vanhin Erich W. Kopischke seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Tehkää kaikki, mikä on teidän vallassanne, ja sitten ’[pysykää sijoillanne] – – [saadaksenne] nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen’ (OL 123:17).”4 Se, että ympärillämme on muita, jotka eivät anna periksi meidän suhteemme, voi todella auttaa, kuten tohtori Daniel Fisher huomasi haastatellessaan toipuneita: ”Yhä uudelleen kuulimme: ’Tarvitsin jonkun, joka uskoo minuun.’”5
2. Tee pieniä ja suuria elämänmuutoksia
”Pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Alma 37:6).
Käytännöllisesti katsoen jokaiseen kertomukseen parantumisesta kuului se, että ihmiset oppivat uusia asioita ja kasvavat eri tavoin. Toisinaan he tekivät suuria muutoksia. Esimerkiksi yksi nainen sanoi: ”Opin ymmärtämään, että sydämessäni oli muitakin kipuja, tottumuksia ja estoja, joita tuli käsitellä. Minussa oli itsekkyyttä, hallintaa, vihaa – – ja paljon muutakin, jolle olin ollut sokea.”6
Toisinaan ihmiset huomasivat, että pienilläkin muutoksilla oli vaikutusta, kuten kiitollisuuspäiväkirjan pitämisellä, lemmikin hankkimisella tai olemalla enemmän auringonvalossa. Eräs henkilö kuvaili sitä, kuinka arvokasta oli saada omaan päivään vähän enemmän levollisuutta: ”Nousen riittävän aikaisin, jotta minun ei tarvitse kiirehtiä aamulla. Nautin auringonpaisteesta seisomalla muutaman minuutin ikkunan ääressä.” Sitten hän istuutuu syömään ”hitaan, lämpimän ja hiljaisen aamiaisen” – ilman puhelimen aiheuttamaa häiriötä.7
3. Aseta liikunta, ravitsemus ja uni etusijalle
”Lakatkaa nukkumasta pitempään kuin on tarpeellista; käykää vuoteeseenne aikaisin, että ette olisi väsyneitä, nouskaa varhain, jotta ruumiinne ja mielenne olisivat virkistyneitä” (OL 88:124; ks. myös 89:18–21).
Lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden on pitkään tiedetty kohottavan mielialaa. Myös ravitsemusmuutoksilla voi olla vaikutusta masennuksen vähentämiseen.8 Kuten tohtori Felice Jacka on kirjoittanut: ”Salaatin syöminen ei paranna masennusta. Mutta on paljon, mitä voit tehdä kohottaaksesi mielialaasi ja parantaaksesi mielenterveyttäsi, ja se voi olla niinkin yksinkertaista kuin kasvisten ja terveellisten ruokien syömisen lisääminen.”9 Samalla tavoin tutkijat ovat havainneet, että meneminen nukkumaan tuntia aiemmin ”johtaa 23 % pienempään riskiin sairastua vakavaan masennushäiriöön”10 – ja siitä on hyötyä myös jo alkaneessa masennuksessa ja ahdistuksessa.
4. Tarkista henkinen ruokavaliosi ja mielesi toiminta
”Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun” (Jes. 26:3).
Ne, jotka kokevat syvempää parantumista, kertovat usein oppineensa näkemään, että epätoivoinen ja synkkä ”mielen sisältö” ei ole heijastus siitä, keitä he ovat, vaan jotakin, mitä he kokevat. Kuten eräs veli kertoi: ”Sen, mitä olin aiemmin kokenut tällaisena kidutuksena – ajatusprosessin orjana olemisena – pystyin työntämään pois ja pitämään sitä paljon vaarattomampana, ikään kuin vain makaisin joen partaalla katsellen virran juoksua.”11
Vaikka on normaalia, että me pidämme ajatuksiamme ”todellisuutena”, niin rukouksen, mietiskelyn tai terapian kaltaisten käytäntöjen avulla on mahdollista oppia näkemään omat ajatuksemme ja tunteemme objektiivisemmin ja vähemmän henkilökohtaisesti. Tämä puolestaan auttaa meitä arvostamaan kykyämme valita, kuinka suhtautua siihen, mitä sisällämme tapahtuu – ja ohjata huomiomme siihen, mikä on totta ja hyvää.
Se, että kiinnitämme enemmän huomiota siihen, mitä tuomme mieleemme, voi myös tukea parantumista. Kuten presidentti Russell M. Nelson on vastikään varoittanut: ”Jos suurin osa saamastanne tiedosta tulee sosiaalisesta mediasta tai muun median välityksellä, teidän kykynne kuulla Hengen kuiskauksia heikkenee.”12
5. Tavoittele anteeksiantoa ja parantumista aiemmista traumoista
Jumala ”pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:4.)
On tavallista, että menneisyyden tuskalliset asiat (varhaisesta kaltoinkohtelusta myöhempään traumaan) vaikuttavat nykyiseen emotionaaliseen ahdinkoon. Yksi yhteinen malli parantumiskertomuksissa on se, että ei sivuuta näitä yhteyksiä vaan ottaa ne vakavasti. Sen sijaan että keskittyisimme siihen, mikä ihmisissä on vialla, eräs parantumista kokenut nainen ehdotti, että tutkisimme enemmän sitä, mitä heille on tapahtunut.13 Onneksi on olemassa aiempaa enemmän tietoisuutta ja traumoihin keskittyvää ammatillista tukea auttamassa ihmisiä parantumaan tuskallisista menneisyyden tapahtumista.
6. Syvennä yhteyksiäsi Jumalaan ja muihin
”He ovat tulleet tänne ylös kuulemaan mieluisaa Jumalan sanaa, niin, sitä sanaa, joka parantaa haavoittuneen sielun” (MK Jaak.2:8).
Minuun teki vaikutuksen se, kuinka moni kertomus syvällisemmästä emotionaalisesta parantumisesta keskittyy siihen, että löytää uuden yhteyden Jumalaan. Eräs mies kertoi, että hän ”piti kiinni Jumalan lupauksista”, joita on pyhissä kirjoituksissa, kun kukaan muu hänen ympärillään ei tuntunut pystyvän auttamaan häntä.14 Vanhin Jeffrey R. Holland on neuvonut masennuksesta kärsiviä: ”Noudattakaa uskollisesti niitä ajan todeksi osoittamia hartaudenharjoituksen tapoja, jotka tuovat Herran Hengen elämäänne.”15
Monet muut vahvistivat, että sillä, että he näkivät elämässään todellista arvoa, merkitystä ja tarkoitusta, oli tärkeä osa heidän parantumisessaan, samoin kuin yhteydellä muihin ihmisiin heidän lähipiirissään. Eräs kirkon jäsen löysi suloisen yhteyden edesmenneiden sukulaisten kanssa uppoutumalla sukututkimukseen. Hän sanoi, että vähitellen hän alkoi huomata alkavansa ”tuntea olonsa kevyemmäksi”, kun nämä yhteydet syvenivät – niin että lopulta hän ”ei lainkaan edes huomannut masennusta”.16
7. Vähennä riippuvuutta
Toimi omasta puolestasi äläkä ole toiminnan kohteena (ks. 2. Nefi 2:26).
On luonnollista, että kuka tahansa, joka kärsii masennuksesta tai ahdistuksesta, turvautuu monenlaiseen ulkopuoliseen tukeen: ammattiterapeuttien, perheen ja ystävien tukeen, lääkitykseen tai ravintoon. Jotkut valitettavasti kääntyvät laittomien aineiden ja alkoholin puoleen yrittäessään pärjätä tuskallisten tunteidensa kanssa. Vaikka monet avunlähteet voivat tarjota lyhytaikaisia hyötyjä, ihmiset, jotka kokevat pidempiaikaisen parantumisen, puhuvat jatkuvasti ulkoisiin apukeinoihin kohdistuvan riippuvuuden vähentämisestä. Kirkon emotionaalisen kestävyyden kurssi on yksi lähdeaineisto, joka auttaa ihmisiä omaksumaan sellaista kasvavaa vapautta.17
Pienet muutokset saavat aikaan suuria
Minkään edellä kuvatun muutoksen ei tietenkään tarvitse tapahtua yhdellä kertaa. Neurotieteilijä Alex Korb kirjoittaa, että ”yksi pieni muutos kerrallaan” voi kääntää masennuksen suunnan luomalla ”ylöspäin nousevan kierteen”. Juttelin kerran erään perheen kanssa, jonka masentunut teini tunsi, ettei hän pystynyt sitoutumaan mihinkään muuhun kuin saamaan hieman enemmän auringonpaistetta. Kun tämä nuori mies oli kahden viikon ajan ollut enemmän ulkona urheilemassa isänsä kanssa, hän tunsi riittävästi tarmoa kokeillakseen muutosta ruokavaliossaan, mikä johti muihin parannuksiin ja uuteen vauhtiin vähittäisessä parantumisessa. Tämä kuvastaa ”marginaalisten saavutusten yhdistämistä”, jota vanhin Michael A. Dunn seitsemänkymmenen koorumista on äskettäin tähdentänyt.18
Eräs toinen veli kuvaili, kuinka sen muokkaaminen, mitä hän päästi mieleensä, vaikutti edelleen elämän muihin osa-alueisiin: ”Aloin olla valikoivampi sen suhteen, mitä [mediasisältöä] katselin ja kenen kanssa vietin aikaani, koska minulla oli todella selkeä käsitys siitä, kuinka se vaikutti minuun. Ja se vaikutti unirytmiini. Aloin levätä enemmän. Ja tajusin, että minusta tuntui tosi hyvältä, kun kuntoilin. Ja huomasin, mitkä ruoat saivat oloni tuntumaan hyvältä ja mitkä ruoat saivat oloni tuntumaan sairaalta.” Hän kuvaili näitä muutoksia ”dominovaikutukseksi – –, joka johti muihin onnistuneisiin muutoksiin”.19
Tohtori Korb selittää: ”Monimutkaisissa järjestelmissä kuten aivoissa pienikin muutos voi muuttaa koko järjestelmän resonanssin. Esimerkiksi liikunta muuttaa aivojen sähköistä toimintaa unen aikana, mikä puolestaan vähentää ahdistusta, parantaa mielialaa ja antaa enemmän voimia harrastaa liikuntaa [ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa]. Samalla tavoin kiitollisuuden ilmaiseminen aktivoi serotoniinin tuottamisen, mikä parantaa mielialaa, ja pystyt voittamaan huonoja tapoja, mikä antaa enemmän aihetta kiitollisuuteen. Mikä tahansa pikkuruinen muutos voi olla juuri se tönäisy, jota aivosi tarvitsevat aloittaakseen kierteen ylöspäin.”20
Kuten huomaat, syvemmässä parantumisessa ei ole kyse siitä, että yrittää muuttaa kaikkea dramaattisella tavalla. Se olisi pelottavaa normaaleissakin olosuhteissa, saati sitten silloin, kun tuntee olevansa emotionaalisesti kuormittunut. Yksittäisilläkin muutoksilla voi olla todellista, vähittäistä vaikutusta. Älä siis anna periksi!
Kun näen, kuinka vähittäinen muutos on keskeisellä sijalla kestävässä parantumisessa, olen oppinut arvostamaan enemmän sitä, että olen osa evankeliumin yhteisöä, joka on omistautunut jatkuvalle kasvulle ja iankaikkiselle edistymiselle.
Hyvä uutinen on se, että nämä kasvun mahdollisuudet ovat asioita, jotka voimme asettaa etusijalle omassa elämässämme ja kodissamme. Profeetat ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiomme takaisin oman perheemme hyödyntämättömiin mahdollisuuksiin – presidentti Nelson on viime vuosina kannustanut meitä muuttamaan kotimme uskon pyhäköksi21. Uskon, että Hengen innoituksen avulla me voimme tehdä kodistamme myös parantumisen pyhäkön.
Herramme tietää musertavan emotionaalisen tuskan taakan ja sen, mikä voi auttaa meitä saamaan syvempää helpotusta. Vaikka mielenterveyden häiriö olisi meille kaikille kuinka hämmentävää hyvänsä, todistan, ettei Herra ole hämmentynyt. Hän tietää tarkalleen, mikä voi auttaa meitä kokemaan kestävämmän emotionaalisen parantumisen.