”Voima kohottaa”, Liahona, maaliskuu 2023.
Jeesuksen ihmeteot
Voima kohottaa
Me voimme omalta osaltamme kohottaa niitä, jotka odottavat Vapahtajan suomaa vapautusta.
Nujerrettu. Taas. Lysähdin tuolilleni pää riipuksissa. Olin vain tarkkailija, mutta minulla ei vieläkään ollut tarmoa seisoa. Joukkueemme oli yrittänyt niin kovasti. Jotkut olivat mustelmilla. Jotkut ontuivat pois kentältä. Lukiomme jalkapallojoukkueen peräkkäisten tappioiden jälkeen meitä ei vain oltu lyöty – sydämemme oli särkynyt.
Juuri kun pettymykseni tuntui valtaavan minut, yksi joukkueen nuorimmista tytöistä riensi ohi. Huomioni herätti välittömästi se määrätietoisuus, jonka näin hänen kasvoillaan.
Katselin, kuinka hän muutaman askeleen välein ojensi kätensä jokaiselle tytölle mutta ei tappion tunnustamiseksi. Sen sijaan hän antoi yksilöllistä kiitosta, lohtua ja myötätuntoa. ”En ole koskaan nähnyt sinun juoksevan niin kovaa tavoittaaksesi jokaisen syötön. Se oli paras pelisi.” Ja toiselle: ”Vau, mahtava peli. Olit tosiaan mukana täysillä tänään!”
Jokaisen ylävitosen kohdalla hänen toinen kätensä viipyi heidän kädessään, kun taas toinen käsi piti kiinni olkapäästä tai taputti hellästi mustelmaista ja ruohon tahrimaa jalkaa. Tunsin, että hän kantoi sisimmässään jotakin – voimaa, joka jotenkin siirtyi häneltä joukkueen jokaisen jäsenen sydämeen. Hymy alkoi puhjeta kivuliaiden irvistysten ja pettymyksen läpi. Hitaasti, yksi kerrallaan, jokainen pelaaja nousi seisomaan uuden tunteen värähdellessä ilmassa.
Kuka välitti mustelmista ja kivusta? Kuka välitti suuttumuksesta ja turhautumisesta? Ei kukaan. Mutta kuinka pelkkä käsi voisi kohottaa jonkun kärsimyksen tilasta määrätietoisuuden ja voiman tilaan?
Saanen kertoa joitakin asioita, joita olen oppinut Vapahtajan voimasta kohottaa, ja kuinka me voimme auttaa, kuten ystäväni jalkapallojoukkueessa.
Uudessa testamentissa kerrotaan seuraava kertomus Jairoksen tyttärestä.
”Sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Jeesuksen nähtyään mies heittäytyi hänen jalkoihinsa
ja pyysi hartaasti: ’Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.’
Jeesus lähti miehen mukaan.” (Mark. 5:22–24.)
”Jeesus lähti miehen mukaan”
Rakastan virkettä ”Jeesus lähti miehen mukaan” (Mark. 5:24). Ihme ei ollut vielä tapahtunut. Itse asiassa sattuisi joitakin murheellisia viivästyksiä, ennen kuin perhe saisi vapautuksen, jota he pyysivät. Mutta Kristus oli jo matkalla heidän kanssaan.
Kun tarvitsemme sitä, mitä emme voi tehdä itse, me voimme luottaa siihen, että Jeesus on tulossa. Ja me voimme luottaa siihen, että kun odotamme uskossa Hänen ihmeitään omassa elämässämme tai rakkaidemme elämässä, Hän kulkee kanssamme. Hän kulkee kanssamme läpi kaiken sen levottomuuden, pelon ja surun, joka saattaa odottaa meitä vapautumiseen johtavalla tiellä.
”Pane kätesi hänen päälleen”
Me emme voi tarjota parantumista, mutta Jairoksen tavoin me voimme tuoda Jeesuksen Kristuksen, Mestariparantajan, rakkaidemme luo. Jairos tiesi, että Vapahtajan kädet voisivat kohottaa jonkun kärsimyksen tilasta määrätietoisuuden ja voiman tilaan.
Näin sen valoa antavassa jalkapalloilijassamme. Hän välitti Kristuksen valoa jalkapallokentällä ja antoi Kristuksen hoitaa parantamisen. Pitämällä yllä Kristuksen valoa hän auttoi Israelin kokoamisessa.
Jokainen meistä tarvitsee sitä, että meidät pelastaa joku muu kuin me itse. Vaikka se tuntuisikin jättävän meidät haavoittuvaisiksi, voimme luottaa siihen, että taivaallinen Isä on varannut Vapahtajan, joka voi auttaa meitä kohoamaan epätoivosta. Ja me voimme toimia Hänen kanssaan aivan kuten jalkapallosankarini teki.
Mutta entä jos tilanne vain pahenee, kun odotat Hänen siunauksiaan tulevaksi?
”Miksi enää vaivaisit opettajaa”
Kun Kristus oli matkalla Jairoksen kotiin, Häntä viivytettiin. Kaduilla oli paljon väkeä, ja kun Hän yritti päästä eteenpäin, eräs nainen, jolla oli suuri usko ja joka oli myös odottanut Hänen parantavaa kättään, kosketti Hänen vaatteitaan.
Nainen näet ajatteli: ”’Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen.’
Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa.” (Mark. 5:28–29.)
Kuinka hätääntynyt Jairos oli? Kuinka turhautunut viivästykseen? Kun hän lähti kotoaan, hänen tyttärensä oli jo kuolemaisillaan. Kun Vapahtaja sitten etsi väkijoukosta naisen, joka oli parantunut, ja puhui hänen kanssaan, paikalle saapui eräs Jairoksen talosta tuoden huonoja uutisia: ”Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.” (Mark. 5:35.)
Mikä siunaus naiselle, joka oli odottanut niin kauan! Mutta mikä murhenäytelmä Jairokselle ja hänen perheelleen, joilla ei ollut lainkaan aikaa odottaa! Toisinaan meidän voi olla odottaessamme vaikeaa säilyttää toivo siitä, että Hän on tulossa. Mutta Jairoksen ja hänen perheensä kohdalla nyt näytti olevan liian myöhäistä toivoa sitä ihmettä, jota he olivat tarvinneet. Tytär oli kuollut. Miksi enää vaivata opettajaa.
Miksi? Koska rajat, jotka me toisinaan asetamme Vapahtajan ihmeille, eivät merkitse mitään. Hänen voimaansa eivät sido meidän määräaikamme, eikä Hänen voimaansa rajoita meidän ymmärryksemme siitä, mikä on mahdollista.
Jos katsomme odottaessamme uskon silmin, saamme varmuuden siitä, että Hänen vapautuksensa on tulossa (ks. Alma 58:11). Tämä varmuus voi muuttaa sydämemme ja vahvistaa uskoamme Häneen. Vaikka tuntuisikin siltä kuin tilaisuus olisi mennyt ohi, Hän on yhä tulossa. Sinun hetkesi koittaa.
Jairoksen tyttären herättäminen kuolleista, Gabriel Max / Peter Horree / Alamy Stock Photo
”Älä pelkää, vaan usko”
Heti kun Vapahtaja kuuli huonot uutiset, Hän sanoi Jairokselle: ”Älä pelkää, vaan usko” (Mark. 5:36). Vapahtajan sanat Jairokselle osoittavat, kuinka innokas Hän on rohkaisemaan meitä, kun odotamme. Hänen palvelutyönsä ei pysähdy silloinkaan kun me pysähdymme. Hän kannusti heti Jairosta eteenpäin uskossa.
”Hän meni sisään ja sanoi: ’Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.’ – –
Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: ’Talita kuum!’ [Mikä käännettynä tarkoittaa: Tyttö, nouse!]” (Mark. 5:39, 41.)
Huomasitko? ”Hän otti lasta kädestä.” Vapahtajan käsissä on voimaa. Presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) sanoi kerran: ”Kaikki, mihin Jeesus kätensä laskee, elää.”1 Mitä me voimme tehdä saadaksemme paremmin Hänen parantavan kätensä kosketuksen? Ja kuinka me voimme olla Hänen kätensä kohottaen muita heidän murheensa ja epätoivonsa hetkenä?
”Heti tyttö nousi ja käveli”
Elämä palasi välittömästi Jairoksen tyttäreen: ”Heti tyttö nousi ja käveli” (Mark. 5:42). Kuolevaisuus tuo vuoteita, joista meidän täytyy nousta. Meidän jokaisen kohdalla nuo vuoteet näyttävät hieman erilaisilta – lannistumisesta hävittyämme pelikentällä aina rakkaan ihmisen menettämiseen. Kärsimystä tulee väistämättä. Mutta Hän ei koskaan hylkää meitä, tuntuivatpa olosuhteet kuinka vakavilta tai lopullisilta tahansa. Toisinaan Hän sallii meidän kulkea halki kuolleiden tai autioiden paikkojen, jotta Hän voi ojentaa kätensä ja täyttää ne elämällä.
Sovituksensa merkillä – naulan jäljellä kummassakin kädessä – Hän osoittaa meille, että me olemme Hänen palvelutyönsä: ”Katso, minä olen piirtänyt sinut kätteni kämmeniin” (1. Nefi 21:16). Kristuksen palvelutyö oli, on ja tulee aina olemaan se, että Hän herättää meidät kuolleista, sillä sitä me emme voi paeta fyysisesti tai hengellisesti, ja se kaikki on mahdollista Hänen sovitusuhrinsa ansiosta.
Kun sellaisia murheita ja haasteita tulee, voimme kuvitella kädet, joissa on merkki kummassakin kämmenessä ja jotka tuovat paitsi ystävällisyyttä ja rakkautta myös voimaa voittaa. Osoittamalla uskoa Häneen maailman Lunastajan aikaansaama täydellinen palautus, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, voittaa kaiken, mitä kohtaamme.
Ja me voimme olla Hänen kättensä jatke muille, jotka tarvitsevat Hänen kosketustaan.
Todistan, että jokainen meistä kohotetaan omista heikkouksistamme ja lopulta ylös haudasta. Muista, että vaikka kaikki tuntuisikin menetetyltä, Hän on auttamassa ja ojentaa kätensä, joissa on pelastavaa voimaa. Kuvittele iloa, joka tulee, kun Hän ojentaa kätensä sinulle ja julistaa: ”Minä sanon sinulle: Nouse.” Ja me nousemme.