”Valomme erämaassa”, Liahona, tammikuu 2024.
Valomme erämaassa
Ne, jotka vilpittömästi lukevat Mormonin kirjaa, elävät sen säädösten mukaan ja rukoilevat sen totuudellisuudesta, tuntevat Pyhän Hengen ja lisäävät uskoaan Vapahtajaan ja todistustaan Hänestä.
Jo pienenä poikana minulla oli todistus Mormonin kirjasta. Olin erityisen kiinnostunut kertomuksesta Jeredin veljestä ja hänen kansastaan heidän matkallaan ”lupauksen maahan” (ks. Et. 2:9).
Kun Jeredin veli ajatteli matkaa valottomilla laivoilla, hän kysyi: ”Katso, oi Herra, annatko meidän kulkea tämän suuren veden poikki pimeässä?” Herra vastasi sanoen: ”Mitä sinä tahdot minun tekevän, että teillä olisi valoa aluksissanne?” (Et. 2:22, 23.)
Jeredin veli tiesi, että Herra oli kaikkivoipa. Hän tiesi, että Herra oli kaiken valon lähde. Hän tiesi, että Herra oli käskenyt kansaansa huutamaan Häntä avuksi hädän hetkellä. Niinpä osoittaen uskoa Herraan Jeredin veli järjesti 16 pientä kiveä. Muistattehan, että sitten hän pyysi Herraa koskettamaan kiviä sormellaan, ”että ne voivat loistaa pimeässä” (Et. 3:4).
Siitä lähtien kun luin sen kertomuksen ensimmäisen kerran, mieleeni on syöpynyt kuva Herrasta koskettamassa noita kiviä. Näen tuon näkymän aivan kuin se tapahtuisi silmieni edessä. Ehkäpä se johtuu siitä, että pidän todellisena kuvaa valosta, joka karkottaa pimeyden.
Kun en tunne Pyhää Henkeä, kun en ole aivan virittäytynyt Herran Hengen taajuudelle, tunnen pimeyttä. Mutta kun luen Mormonin kirjaa, valo tulee takaisin. Mormonin kirja on ollut minulle kuin loistava kivi, jota Herra on koskettanut. Se on valaissut matkaani läpi elämän.
Valo ikuisesti
Niiden tavoin, jotka Herran käsi toi muinaiselle Amerikan mantereelle, me kaikki kohtaamme myrskyjä ja synkkiä päiviä matkallamme luvattuun korotuksen maahan. Mutta Herra tekee meidän hyväksemme sen, mitä Hän teki jerediläisten ja nefiläisten hyväksi. Hän opastaa meitä ja valaisee tietämme – jos olemme Hänelle kuuliaisia, osoitamme uskoa Häneen ja pyydämme Hänen apuaan.
Herra kertoi Nefille: ”Ja minä olen myös teidän valonanne erämaassa, ja minä valmistan tien teidän edellänne, jos te pidätte minun käskyni; niinpä sikäli kuin te pidätte minun käskyni, teitä johdatetaan luvattua maata kohti; ja te tulette tietämään, että minä teitä johdatan” (1. Nefi 17:13).
Herra sanoi Nefin veljelle Jaakobille: ”Minä olen ikuisesti valona niille, jotka kuulevat minun sanani” (2. Nefi 10:14).
Abinadi todisti Vapahtajasta: ”Hän on maailman valo ja elämä, eli valo, joka on loputon, jota ei voida milloinkaan pimentää” (Moosia 16:9).
Itsestään Jeesus Kristus todisti: ”Minä olen maailman valo ja elämä.” Hän lisäsi: ”Katso, minä olen valo; minä olen antanut teille esimerkin.” (3. Nefi 9:18; 18:16.)
Valon vaikutuksen tunteminen
Rakastan profeettaamme, presidentti Russell M. Nelsonia. Minulla on siunaus palvella hänen rinnallaan. Kun hän astuu huoneeseen, tuo huone tuntuu heti valoisammalta. Hän kantaa mukanaan Kristuksen valoa.
Kristuksen valo on todellista. Se on ”jumalallinen energia, voima tai vaikutus, joka lähtee Jumalasta Kristuksen kautta ja tekee eläväksi ja valaisee kaiken”. Se on kallisarvoinen hengellinen lahja, joka voi johtaa Jumalan lapset Pyhän Hengen ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin luo.1 Mormonin kirjan lukeminen vahvistaa tuota valoa.
Joskus meidän pitää muistella elämäämme muistaaksemme, kuinka meitä on autettu matkallamme. Kun katsomme menneeseen, me voimme tuntea jälleen Vapahtajan vaikutuksen. Kun pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Muistakaa, muistakaa” (Hel. 5:12), minusta siinä sanotaan meille: ”Älkää ainoastaan muistako, mitä kerran tiesitte tai tunsitte; pikemminkin, tuntekaa jälleen sen valon vaikutus.”
Joillekuille hengellisen valon vaikutuksen tunteminen on helppoa. Muille hengellisen valon vaikutusta voi olla vaikea tuntea henkilökohtaisten kamppailujen tai maailmallisten häiriötekijöiden vuoksi. Mutta jos olemme uskollisia, valo tulee – toisinaan odottamattomilla tavoilla.
Presidentti Nelson, joka on neuvonut meitä tutkimaan rukoillen Mormonin kirjaa joka päivä2, on kertonut useita tapoja, joilla Mormonin kirja voi tuoda meitä lähemmäksi Vapahtajaa ja auttaa meitä tuntemaan evankeliumin valon vaikutusta, käsittämään evankeliumin totuuksia ja elämään evankeliumin opetusten mukaan.
Presidentti Nelson on sanonut, että kun luemme Mormonin kirjaa, meidän ymmärryksemme Jeesuksen Kristuksen sovituksesta ja kiitollisuutemme siitä kasvaa.
Tunnemme halua ”syntyä uudesti” (Moosia 27:25), kun tämä kirja auttaa meitä kokemaan sydämenmuutoksen (ks. Moosia 5:2).
Kun luemme ja tutkimme Mormonin kirjan opetuksia Israelin kokoamisesta, tunnemme entistä suurempaa halua etsiä tietoja kuolleistamme ja suorittaa pelastuksen ja korotuksen toimitukset heidän puolestaan temppelissä.
Me tunnemme valon vaikutuksen, kun saamme vastauksia kysymyksiimme, johdatusta valintojemme tekemiseen ja voimaa parannuksen tekemiseen ja pahan vastustamiseen.
Ja kun luemme Mormonin kirjasta löytyviä totuuksia, me koemme saavamme sielullemme parantumista, helpotusta, palautumista, apua, voimaa, lohdutusta ja kannustusta.3
”Oi, eikö tämä sitten ole todellista?” kysyi Alma koskien totuuden siemenen paisumista, itämistä, tietoa ja todistusta. ”Minä sanon teille: Kyllä, sillä se on valoa, ja kaikki, mikä on valoa, on hyvää, sillä sen voi erottaa; sen tähden teidän on tiedettävä, että se on hyvää.” (Alma 32:35.)
Löydä Vapahtaja pimeydessä
Kun ystäväni Kamryn oli 10-vuotias, hän sairastui harvinaiseen mutta pysyvään silmäsairauteen, joka vaikutti hänen oikean silmänsä sarveiskalvoon4. Toisinaan, kun siihen liittyvä tuska oli jatkuvaa ja sietämätöntä, Kamryn ei kestänyt lainkaan valoa. Hänen vanhempansa, jotka pelkäsivät hänen sokeutuvan, pimensivät hänen makuuhuoneensa ikkunat yrittäessään tehdä hänen olonsa mukavaksi. Kamrynin äiti Janna muistelee:
”Noin neljä kuukautta hänen diagnoosinsa jälkeen menin hänen pimeään huoneeseensa. Kun silmäni sopeutuivat pimeyteen, näin Kamrynin vuoteellaan sikiöasentoon käpertyneenä. Hänellä oli niin paljon kipuja, ettei hän liikahtanut eikä edes itkenyt kuullessaan minun tulevan sisään. Hän vain makasi siinä kumpikin silmä kiinni turvonneena.
Polvistuin hänen vuoteensa viereen, tartuin häntä kädestä ja puristin sitä kolme kertaa – se oli salainen koodimme sanoille ’Minä rakastan sinua.’ Hänellä oli tapana vastata siihen puristamalla neljä kertaa sanoakseen ’minä rakastan sinua enemmän’, mutta hän ei tehnyt sitä. Hänellä oli liikaa kipuja. Kyynelten virratessa poskilleni katsoin ennen niin eloisaa 10-vuotiastani, joka oli käpertynyt palloksi. Sydämeni särkyi.”
Janna piti hiljaisen, vilpittömän rukouksen.
”Kerroin taivaalliselle Isälle tietäväni, että Hän tiesi parhaiten, mutta rukoilin: ’Autathan häntä.’ Kun istuin siinä rukoilemassa, lämmin aalto vyöryi ylitseni. Tunsin tyyneyttä, kun mieleeni tuli ajatus Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta: ’Hän on valo. Löydä Hänet pimeydessä.’”
Janna kohotti päänsä ja kuiskasi Kamrynin korvaan: ”Sinun on löydettävä Vapahtaja pimeydessä.”
Jälkeenpäin Kamryn nukahti kuunnellessaan kirkon kirjastosovelluksesta kirkon lauluja ja pyhien kirjoitusten kohtia.
Kamrynin tauti on piilevänä suurimman osan ajasta, mutta kun se jälleen puhkeaa, Janna ja hänen miehensä Darrin lohduttavat häntä ja peittävät jälleen huovilla hänen huoneensa ikkunat. Noina tuskallisina aikoina Kamryn sanoo: ”Minä vain löydän Vapahtajan pimeydessä.”5
Kun elämä tuntuu pimeältä ja kolkolta erämaalta (ks. 1. Nefi 8:4), meidänkin täytyy ehkä löytää Vapahtaja pimeydessä. Todistan, että Mormonin kirja todistuksineen siitä, että ”Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala”6 johdattaa meidät Hänen luokseen. Tiedän, että ne, jotka vilpittömästi lukevat Mormonin kirjaa, elävät sen säädösten mukaan ja rukoilevat sen totuudellisuudesta, tuntevat Pyhän Hengen ja lisäävät uskoaan Vapahtajaan ja todistustaan Hänestä.
Osoittakaamme kiitollisuutta tästä kirjasta, joka on ”virheettömin kaikista”7, lukemalla sitä, vaalimalla sitä ja käyttämällä sitä vahvistaaksemme omaa uskoamme ja muiden uskoa Maailman valoon.