Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Yhteys Henkeen paikassa, joka ei ollut hengellinen
Asepalvelukseni aikana Etelä-Koreassa olin erossa kirkosta, mutta muutamat asiat pitivät uskoni vahvana.
Varttuessani Etelä-Koreassa olin usein ainoa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen ystävieni ja luokkatoverieni joukossa. Joskus oli vaikea selittää, miksi en tehnyt samoja asioita kuin ystäväni, mutta uskonkäsitysteni puolustaminen tuntui aina vahvistavan uskoani.
Mutta kun minusta tuli nuori aikuinen, kohtasin enemmän kiusauksia ja jouduin hengellisesti köyhempään ympäristöön kuin missä olin koskaan aiemmin ollut.
Hengellisesti köyhä paikka
Etelä-Koreassa nuoria aikuisia miehiä vaaditaan palvelemaan armeijassa muutaman vuoden ajan. Kun olin keskivaiheilla asepalvelustani palveltuani ensin lähetystyössä, tunsin olevani uskossani yksinäisempi kuin koskaan – monista syistä.
Ensinnäkin oli vaikeaa olla erossa muista kirkon jäsenistä ja perheestäni, mutta toinen vaikeus oli olla sellaisten asioiden ympäröimänä, jotka ovat vastoin tasovaatimuksiamme. Esimerkiksi alkoholia on Etelä-Koreassa kaikkialla, etenkin armeijassa. Sulkeisten jälkeen oli tavallista, että kaikki kokoontuivat yhdessä juomaan. Kun armeijatoverini saivat tietää, etten juonut alkoholia, he tekivät kaikkensa pakottaakseen minut juomaan. Heidän silmissään en pelkästään pitänyt kiinni arvoistani vaan toimin kulttuuria vastaan.
Valitettavasti oli myös tavallista, että armeijatoverini puhuivat naisista maailmallisella ja seksualisoivalla tavalla, mikä sai minut tuntemaan oloni epämukavaksi. Oli haaste kuulla heidän huonoa kielenkäyttöään joka päivä. En myöskään voinut tänä aikana käydä kirkossa, nauttia sakramenttia, käydä temppelissä tai tehdä juuri mitään evankeliumiin liittyvää.
Jonkin aikaa tunsin olevani hyvin yksin ja mietin, mitä voisin tehdä tunteakseni Hengen ja pitääkseni uskoni vahvana. Kuinka voisin seisoa pyhissä paikoissa, kun minulla ei ollut mahdollisuutta siihen?
Pienet asiat
Kamppailtuani jonkin aikaa päätin, että minun piti ottaa vastuu Hengen tuntemisesta jopa maailmallisessa ympäristössä. Yksi asia, joka auttoi minua, oli se, että olin tuonut mukanani lähetystyössä käyttämäni pyhät kirjoitukset. Juuri ne pienet tottumukset, joita teemme joka päivä – pyhien kirjoitusten lukeminen, rukoileminen sekä se, että etsii tilaisuuksia palvella ja olla enemmän Vapahtajan kaltainen – pitävät meidät yhteydessä Henkeen.
Yhtenä päivänä satuin lukemaan kohdan 1. Kor. 10:13, jossa sanotaan: ”Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”
Lukiessani tuota pyhien kirjoitusten kohtaa ymmärsin, että vaikka tunsin olevani yksin, taivaallinen Isä oli kanssani. Jos edelleen kääntyisin Hänen ja Vapahtajani puoleen, He auttaisivat minua löytämään keinon kestää uskollisesti asepalvelukseni aika ja mennä kotiin mukanani aiempaa vahvempi todistus.
Sen muistaminen, kuka olen
Pyhistä kirjoituksista tuli minulle pelastusköysi tänä aikana, kun olin erossa kirkosta ja muista jäsenistä. Taivaallisen Isän kanssa puhuminen joka päivä ja pyhien kirjoitusten lukeminen pitivät minut yhteydessä Häneen ja muistuttivat minua jumalallisesta identiteetistäni, joka oli toinen avain hengelliseen selviytymiseen.
Sen muistaminen, että olen taivaallisten vanhempien rakas lapsi, piti uskon perustukseni vahvana, varsinkin kun kohtasin kiusauksia.
Vanhin Alan T. Phillips seitsemänkymmenen koorumista on äskettäin opettanut: ”Jeesus Kristus haluaa teidän tuntevan taivaallisen Isänne ja luovan suhteen Häneen. – –
Te olette Hänen lapsiaan. Jos tunnette olevanne eksyksissä, jos teillä on kysymyksiä tai teiltä puuttuu viisautta, jos kamppailette olosuhteidenne kanssa tai painitte hengellisen ristiriidan kanssa, kääntykää Hänen puoleensa. Rukoilkaa Häneltä lohtua, rakkautta, vastauksia ja suuntaa. Olipa tarpeenne mikä tahansa ja olittepa missä tahansa, vuodattakaa sydämenne taivaalliselle Isällenne.”1
Vaikka et voisikaan käydä temppelissä, kirkossa tai nauttia sakramenttia mistä tahansa syystä, jumalallisen identiteettisi muistaminen voi aina tarjota sinulle keinon saada yhteys Henkeen ja syventää suhdettasi taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen.
Me voimme aina päästä osallisiksi pyhyydestä
Kun päätin asepalvelukseni, pidin hengellisiä tottumuksia tärkeämpinä kuin koskaan aiemmin. Se, että saa käydä temppelissä, nauttia sakramentin ja panostaa täysin evankeliumiin, oli todellinen vastakohta ympäristölle, jossa olin ollut kaksi edellistä vuotta. Tunnen nyt Jeesuksen Kristuksen evankeliumin meille tarjoamien siunausten, lohdun ja ilon täyteyden. Ja olen iloinen siitä, että pysyin uskollisena, kunnes se oli mahdollista.
Jos joskus huomaat olevasi olosuhteissa, jotka vaativat sinua seisomaan paikoissa, jotka eivät ole kovinkaan pyhiä, pidä kiinni uskostasi. Olen oppinut hyvin paljon uskon siementemme kylvämisestä lujalle maaperälle ja niiden sallimisesta juurtua, jotta voimme kestää maailman kiusaukset ja haasteet.
Riippumatta siitä, kuinka synkältä ympäristösi tai haasteesi toisinaan tuntuvatkin, älä unohda, että sinulla on jatkuva väylä taivaaseen rukouksen, pyhien kirjoitusten ja Pyhän Hengen lahjan kautta.
Kuten vanhin Joaquín E. Costa seitsemänkymmenen koorumista on äskettäin opettanut: ”Mikä antaa [meille] voimaa käydä läpi vaikeita asioita? Mikä antaa lisää voimaa jatkaa eteenpäin, kun kaikki näyttää olevan menetetty?
Olen huomannut, että tuon voiman lähteenä on usko Jeesukseen Kristukseen, kun me pyrimme tietoisesti joka päivä tulemaan Hänen luokseen.”2
Missä tahansa oletkin, niin jos pyrit seuraamaan Jeesusta Kristusta ja pitämään kiinni uskostasi, mistä tahansa paikasta voi tulla pyhä paikka, jossa voit vastaanottaa Hänen valoaan ja jakaa sitä.