”Varaatko itsellesi aikaa tuntea Jumalan levollisuutta maailmassa, joka on täynnä melua?”, Liahona, kesäkuu 2024.
Nuorille aikuisille
Varaatko itsellesi aikaa tuntea Jumalan levollisuutta maailmassa, joka on täynnä melua?
Kun olen varannut aikaa olla levollinen, olen päässyt lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta ja tuntenut Heidän rauhaansa.
Herra on minun paimeneni, Yongsung Kim, LDSartin luvalla
Kun olin alakoulussa, äiti haki minut koulusta keskiviikkoisin, jotta voisimme harrastaa liikuntaa uimalla yhdessä. Alkuun en nauttinut siitä. En ollut lainkaan urheilullinen, ja menin vain, koska silloin minun ei tarvinnut mennä kotiin bussilla.
Pian kuitenkin ymmärsin tämän viikoittaisen tapaamisen hyödyt. Äiti opetti minua vahvistamaan käsivetojani, löytämään hyvän uintiasennon ja hengittämään oikein. Löysin kiireettömän rytmin liukuessani vedessä.
Veto, veto, veto, hengitys.
Eniten arvostin kuitenkin keskeytymätöntä aikaa äitini kanssa. Minun ei tarvinnut koskaan huolehtia siitä, että pysyisin lahjakkaampien ikätoverieni vauhdissa tai laskisin, kuinka monta kierrosta uin. Äiti ja minä vain pidimme yllä rytmiä.
Jokin aika sitten aloin taas käydä uimassa. Rytmin uudelleen löytäminen on ollut helppoa. Veto, veto, veto, hengitys. Kokemuksen levollisuus on tuntunut tutulta, ja siitä on tullut lääkettä usein vimmaiselle mielelleni. Olen huomannut, että kun löydän paikan, jossa en juurikaan kuule ympärilläni olevaa melua, ajatukseni ovat vähemmän alttiita ulkoisille vaikutteille.
Tällä itselleni omistamallani ajalla, jolloin en ota esiin puhelintani enkä hoida asioita tehtäväluettelostani, olen huomannut, kuinka tärkeä levollinen ympäristö voikaan olla. Kun poistan arkiseen elämääni kuuluvan ylenmääräisen melun, on paljon helpompaa kääntää ajatukseni taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen puoleen.
Ja etsimällä säännöllisesti tätä hiljaisuutta olen pystynyt kutsumaan elämääni enemmän hengellisiä kokemuksia. Puhelimeni laittaminen pois päältä tai astuminen hetkeksi pois päivittäisistä tehtävistäni on minulle tapa sanoa: ”Taivaallinen Isä, olen valmistautunut pääsemään lähemmäksi Sinua. Olen valmis kuuntelemaan.”
Monta kertaa, kun odotan ja kuuntelen, ei kuulu mitään ääntä enkä saa mieleeni mitään tiettyä ajatusta vaan sen sijaan tunnen levollisuutta. Levollisuuden myötä tulee lämpöä, rauhaa ja läheisyyttä Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen (ks. Ps. 46:11). Voin tuntea, että pyrkimykseni olla sopusoinnussa Heidän kanssaan vahvistuvat. Viime kädessä juuri tämän kaltaisten keskeytymättömien hiljaisten hetkien tavoitteleminen on antanut minulle mahdollisuuden tuntea läheisyyttä taivaalliseen Isääni ja Vapahtajaani Jeesukseen Kristukseen, tuntea Heidät ja kuulla Heitä.
Hyvän paimenen kuuleminen
Vuosien varrella olen oppinut löytämään Jumalan levollisuutta muillakin tavoin. Suurimman osan aikuisiästäni olen tutkinut maalauksia keskittyen erityisesti niihin, jotka ovat luonteeltaan pyhiä. Olen löytänyt monia maalauksia, jotka eivät ehkä satunnaisen katselijan silmin näytä uskonnollisilta, mutta jotka ovat silti pyhiä minulle.
Yksinkertainen maalaus paimenesta, joka johdattaa pientä lammaslaumaa sumuun verhoutuneessa maisemassa, on yksi sellainen maalaus. Tämän maalauksen tuttu vertauskuva paimenesta tuo mieleen jakeen Joh. 10:27: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.”
Kuten kaikkialla pyhissä kirjoituksissa moneen otteeseen opetetaan, taivaallinen Isä on kehottanut meitä kuulemaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ääntä (ks. Matt. 17:5; 3. Nefi 11:7; JS–H 1:17). Siitä lähtien, kun näin tämän maalauksen ensimmäisen kerran, se on muistuttanut minua siitä, mitä voi tarkoittaa se, että kuulemme Jeesuksen Kristuksen, hyvän paimenen, äänen päivittäisessä elämässämme.
Tämän maalauksen tehnyt taiteilija Granville Redmond kuuroutui melko varhain, ja sen johdosta hän sai erityisen kyvyn maalata kuvia, jotka jotenkin tuntuvat hiljaisilta.
Aivan kuten taiteilija on ilman sanoja luonut pyhän ja merkityksellisen ilmapiirin tämän ilmaisuvoimaisen maalauksen avulla, samoin hyvä paimen puhuu usein laumalleen tavalla, joka ei ole ääneen lausuttua vaan jonka voi tuntea – vain niille, joilla on korvat kuulla (ks. Matt.13:9). Tämä taulu, jonka on maalannut taiteilija, joka ymmärsi syvästi sanattomuuden arvon, on opettanut minulle voimasta kuulla toisella tavalla – ei fyysisesti vaan hengellisesti. Ei äänenä korviin, vaan sielulta sielulle.
Granville Redmondin läheinen ystävä sanoi hänestä kerran: ”Joskus ajattelen, että se hiljaisuus, jossa hän elää, on kehittänyt hänessä jonkin aistin, jonkin suuren kyvyn onnellisuuteen, mikä meiltä muilta puuttuu. Hän maalaa eristyneisyyttä tavalla, johon kukaan muu ei pysty, ja silti on oudon paradoksaalista, ettei hänen eristyneisyytensä ole koskaan yksinäisyyttä.”
Kun olen vuosien varrella pohtinut tätä maalausta, se on tuonut esiin tuntemuksia, jotka muistuttavat sitä, mitä olen kokenut uima-altaan tyyneydessä, tavoitellessani läheisyyttä Jumalaan ja hyvän paimenen äänen kuulemista. Sitä tavoitellessani olen huomannut, että henkilökohtaisiin ajatuksiini ja tekoihini vaikuttaa tunne läheisyydestä taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen eikä minun tarvitse kuulla Heidän ääntään fyysisesti saadakseni hengellisen kokemuksen Heidän kanssaan.
Levollisuuden löytäminen
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Kuunteleminen on oleellinen osa rukousta. Herran vastaukset tulevat hyvin hiljaa. Siksi Hän on antanut meille neuvon: ’Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala’ (OL 101:16).”
Tavat, joilla opimme olemaan levollisia ja kuuntelemaan Herran ääntä, ovat jokaiselle erilaisia. Ja olen huomannut, että elämäni olosuhteista riippuen joitakin lähestymistapoja levollisuuden löytämiseksi on ollut helpompi toteuttaa kuin toisia.
On ollut hetkiä, jolloin olen tuntenut levollisuutta tarjoamalla lohtua huolestuneelle ystävälle, kuuntelemalla jonkun rakkaan todistusta tai istumalla sisarteni kanssa Apuyhdistyksen luokassa. Toisinaan olen kokenut levollisuutta yksinkertaistamalla ylikuormitettua aikatauluani, viettämällä aikaa ulkona tai avaamalla pyhät kirjoitukseni.
Kun istun sakramenttikokouksessa ja kuulen tarjottimien ja kuppien kolahtelua ja vauvojen touhukasta äännähtelyä, saan lohtua siitä, että ihmisten keskelläkin voin kääntää ajatukseni sisäänpäin ja olla yhteydessä Jumalaan. Kuten presidentti Nelson on julistanut, voin ”[löytää] levon tämän maailman kiihkeydestä, epävarmuudesta ja ahdistuksesta voittamalla maailman niiden liittojen avulla, joita [olen solminut] Jumalan kanssa”.
Kun istun temppelin selestisessä huoneessa – olipa siellä paljon ihmisiä tai vähän – voin jälleen olla yhteydessä Jumalaan. Juuri noissa pyhissä paikoissa muistan parhaiten olla kiireetön, hiljainen ja levollinen. Ja noissa pyhissä paikoissa tunnen parhaiten olevani valmis vuodattamaan sydämeni Isälleni ja ottamaan vastaan sitä pyhää levollisuutta, jota Hän tarjoaa minulle. (Ks. Gal. 5:22–23.)
Pääseminen lähemmäksi Jumalaa
Läpi palvelutyönsä Vapahtaja vetäytyi erilleen opetuslastensa kasvavasta joukosta. Joseph Smithin käännöksessä Matteuksen evankeliumista kerrotaan, että ”Henki johdatti Jeesuksen autiomaahan olemaan Jumalan kanssa” (JSR Matt. 4:1 [pyhien kirjoitusten liitteissä]). Vapahtajan elämässä tärkeysjärjestys oli tasapainossa, ja olen kiitollinen tietäessäni, että ihmetekojensa ja opetustensa ohella Hän varasi aikaa olla yksin Isänsä kanssa.
En voi tietää, mitä pyhä Isä ja Poika mahtoivat kertoa toisilleen niinä hetkinä, mutta olen yrittänyt tavoitella niitä kokemuksia itselleni. Silloinkin kun kiireinen elämäni on täynnä hyviä asioita, tuskin mikään on tuonut hengellisiä kokemuksia enemmän kuin se, että olen löytänyt aikaa olla levollinen ja olla yhteydessä taivaalliseen Isääni.
Vähänpä tiesin alakoululaisena siitä, että kun äitini pyysi minua uimaan kanssaan joka viikko, hän opetti minulle myös, kuinka tavoitella levollisuutta ja kuunnella hyvän paimenen ääntä. Varttuessani ja harjoitellessani sitä, että etsin tilanteita ja paikkoja olla yhteydessä Jumalaan, olen oivaltanut paremmin, että Jumala on aina läsnä ja odottaa innokkaasti, että lähestyisin Häntä.
Se, että varaamme aikaa olla säännöllisesti yhteydessä Jumalaan, on meille tilaisuus kuulla Hänen rakkaan Poikansa ääntä. Ja kun etsimme taivaallista Isäämme ja Jeesusta Kristusta, me saamme Heiltä rauhaa, tyyneyttä ja ohjausta. Saatavillamme on suloisia kokemuksia, kun vetäydymme maailmasta. Ja olen huomannut, että mitä enemmän teen niin, sitä paremmin voin tuntea Jumalan levollisuutta.