Myöhempien aikojen pyhien kertomaa

Oliko minulla aikaa palvella luokkatoveriani?

Leonardo José Rattia Verenzuela, Mérida, Venezuela

Luulin, ettei minulla ollut aikaa auttaa, mutta Herra siunasi minua uhraukseni vuoksi.

Kuvitus Lee Montgomery / IllustrationX

Vuonna 1998 aloitin opintoni Andien yliopistossa. Halusin kovasti suorittaa yliopistotutkintoni hyvin arvosanoin. Kriminologian kurssini olivat kuitenkin vaikeita, ja minulla oli vaikeuksia sopeutua yliopisto-opiskeluun. Olin myös kiireinen, koska palvelin neuvonantajana seurakuntani piispakunnassa ja tein iltaisin töitä perheeni elättämiseksi.

Epäilykset ja huoli tekivät toiveeni tyhjäksi sinä ensimmäisenä vuotena, ja arvosanani jäivät kauas luokan keskiarvosta. Lukuvuoden päättyessä pyysin yhä useammin rukouksissani Jumalalta apua jokaisen teorian, periaatteen ja toimintaohjeen ymmärtämiseen.

Toisena vuotenani tapasin opiskelutoverin, jota en ollut aiemmin huomannut. Hänen nimensä oli Argenis. Minulle selvisi, ettei hänkään ollut nähnyt minua – eikä hän koskaan näkisikään, koska hän oli sokea. Eräänä päivänä hän tuli luokseni keppinsä ja pistekirjoituslaitteensa kanssa ja pyysi apua. Hän sanoi, että minulla oli hyvä ääni ja että hän halusi minun lukevan nauhalle opiskeluoppaita, jotta hän voisi kuunnella niitä.

Hän oli kysynyt muilta, mutta he olivat kieltäytyneet. Ne, jotka olivat auttaneet häntä edellisenä vuonna, eivät enää halunneet jatkaa auttamistaan. Kiireisen aikatauluni ja huonojen arvosanojeni vuoksi minäkin olin haluton auttamaan.

Vaikka en koskaan varsinaisesti suostunut hänen pyyntöönsä, huomasin pian lukevani oppaita yhä uudelleen tallentaakseni niiden sisällön Argenisille. Aikanaan meistä tuli ystäviä, ja aloin kertoa hänelle Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Annoin hänelle jopa Mormonin kirjan pistekirjoituksella. Hän arvosti apuani, mutta hän ei koskaan kiinnostunut kuulemaan lisää kirkosta.

Kun jatkoin opiskeluoppaiden lukemista ja tallentamista, arvosanojeni keskiarvo alkoi kuitenkin nousta. Kurssitoverinikin huomasivat, että opintoni sujuivat paremmin ja että ymmärrykseni kasvoi.

Kahdeksan vuotta valmistumiseni jälkeen myös ystäväni Argenis valmistui. Hän ei ollut ollut kiinnostunut kirkosta, mutta hän oli auttanut minua ymmärtämään, ”että kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa” (Moosia 2:17). Hän oli myös auttanut minua näkemään, että kun palvelen muita, Jumala siunaa minua ja kasvattaa kykyjäni.