”Olemme yhtä ikuisessa kirkossamme”, Liahona, kesäkuu 2024.
Henkilökuvia uskosta
Olemme yhtä ikuisessa kirkossamme
Muutettuamme Nigeriasta Ruotsiin meidän oli vaikea löytää kirkkoa, joka tuntui meistä oikealta. Eräänä päivänä tapasin sitten kaksi nuorta naista, jotka kertoivat haluavansa puhua minulle Jeesuksesta Kristuksesta.
Valokuvat Ashlee Larsen
Uskonto oli tärkeä osa elämäämme Nigeriassa. Aviomieheni Okoro ja minä uskoimme lujasti Jeesukseen Kristukseen ja rakastimme Häntä. Muutettumme Ruotsiin kaiken aikamme veivät kolme kuukautta etuajassa syntyneet kaksosemme. Vietimme neljä kuukautta sairaalassa emmekä sinä aikana käyneet missään kirkossa.
Myöhemmin halusimme käydä taas kirkossa, mutta emme löytäneet kirkkoa, joka tuntuisi meistä oikealta. Halusimme kirkon, jossa koko perheemme voisi käydä koko elämämme ajan ja ikuisesti. Kaipasimme sitä kaksi vuotta, mutta meitä vaivasi se, että tapamme käydä kirkossa ja rukoilla yhdessä perheenä oli jäänyt pois.
Kerran, kun lapset olivat yksivuotiaita, olin ulkona kauheassa lumimyrskyssä päästäkseni kouluun oppimaan ruotsia. Kuulin jonkun huudahtavan takanani. Kun katsoin taakseni, näin kaksi kaunista nuorta naista. En ymmärtänyt, mitä he sanoivat, mutta tunnistin sanat ”Jeesus Kristus”.
Kun he tajusivat, etten puhunut ruotsia, he kysyivät: ”Puhutko sinä englantia?” Kun kerroin heille puhuvani, he sanoivat: ”Haluamme kertoa sinulle Jeesuksesta Kristuksesta.”
”Mitä kertoisitte Hänestä?” kysyin. ”Minä tunnen Hänet!”
He nauroivat ja olivat niin innoissaan, että kävelivät luokseni. Olin vaikuttunut ja halusin kovasti tietää, mitä heillä oli sanottavana. He sanoivat olevansa Jeesuksen Kristuksen lähetyssaarnaajia, ja sovin, että tapaisin heidät uudelleen ja puhuisimme lisää Jeesuksesta. Lähtiessäni tunsin itseni onnelliseksi. Kun katsoin taakseni nähdäkseni heidät, he vain seisoivat siinä säteillen samaa iloa, jota itse tunsin.
Löytäessään kirkon sisar Okoro-Omaka vuodatti ”kauniita kyyneliä, koska olin hyvin onnellinen siitä, että olin palaamassa Vapahtajani luo”.
Takaisin Jeesuksen Kristuksen luo
Kotiin päästyäni sanoin miehelleni: ”Kultaseni, arvaa mitä. Olen löytänyt kirkon, jonka jäseniä meistä tulee!” Värisin, koska olin niin innoissani. En tiennyt, mistä kaikki nämä tunteet olivat peräisin, mutta iloitsin syvällä sydämessäni lähetyssaarnaajien tapaamisesta.
Pian aloimme lähetyssaarnaajien avulla oppia Jeesuksen Kristuksen palautetusta kirkosta. Vuodatin kauniita kyyneliä, koska olin hyvin onnellinen siitä, että olin palaamassa Vapahtajani luo. Minulla ei ollut mitään kysymyksiä siitä, mitä he opettivat meille, ennen kuin esille tuli Mormonin kirja. Minun oli vaikea uskoa mitään siitä. Lähetyssaarnaajat pyysivät minua kuitenkin lukemaan Mormonin kirjaa ja rukoilemaan sen johdosta. Rukoilin vilpittömästi joka päivä viikkojen ajan tietääkseni, oliko se todella Jumalan sanaa, mutta en koskaan lukenut sitä.
Kun en ollut useaan viikkoon saanut vastausta Jumalalta, nousin junaan mennäkseni Tukholmaan. Matkalla otin esiin Mormonin kirjan ja aloin lukea.
Luin kirjan johdannon sekä kolmen silminnäkijän ja kahdeksan silminnäkijän todistukset ja luin Joseph Smithistä. Luin sitä lukemasta päästyäni. Kun pääsin Tukholmaan, itkin, värisin ja olin aivan kananlihalla. Jumalan Henki valtasi minut kokonaan. Saamani henkilökohtaisen ilmoituksen perusteella tiesin, kuka Joseph Smith todella oli – että hän oli profeetta ja Jumalan palvelija. Tiesin, että Herra oli palauttanut Jeesuksen Kristuksen evankeliumin maan päälle hänen välityksellään.
Uskoin silloin kaiken, mitä lähetyssaarnaajat olivat minulle kertoneet. Kun olin itse lukenut Mormonin kirjan, tiesin sen olevan totta. Kerroin lähetyssaarnaajille, että halusin mennä kasteelle. Mieheni toi sinne koko perheemme osoittamaan tukensa minulle.
Kasteeni jälkeen aloimme jälleen rukoilla yhdessä perheenä, ja aloin opettaa heille siitä, mitä olin oppimassa. Lopulta Okoro pyysi saada tavata taas lähetyssaarnaajat. Hän otti vastaan heidän opetuksensa, luki Mormonin kirjaa ja rukoili sen johdosta. Hän sai saman vastauksen kuin minäkin, ja hänkin halusi tulla kastetuksi. Viimein koko perheemme on yhtä ikuisessa kirkossamme.
Veli ja sisar Okoro-Omakalle Mormonin kirjan lukeminen oli avain heidän kääntymykseensä.