Kuinka me saamme Herran levon?

Alma opettaa, kuinka me voimme valmistautua pääsemään Herran lepoon.

Kuva

Nainen rukoilemassa

Vapahtaja kutsui kaikkia ihmisiä:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua – –. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)

Tähän liittyvissä luvun Alma 13 opetuksissa Alma puhui niistä, ”jotka tehtiin puhtaiksi ja jotka pääsivät Herran – – lepoon” (jae 12). Sitten hän esitti tämän kutsun: ”Minä tahdon teidän nöyrtyvän Jumalan edessä ja tuottavan hedelmää, josta parannus näkyy, jotta tekin pääsisitte siihen lepoon” (jae 13).

Kun hylkäämme syntimme ja teemme parannuksen, me voimme täyttyä rauhalla ja meillä voi olla Pyhän Hengen jatkuva kumppanuus. Jakeissa 28 ja 29 Alma luettelee tapoja, joilla me voimme valmistautua pääsemään Jumalan lepoon:

Nöyrrymme Herran edessä.
Huudamme avuksi Hänen pyhää nimeään.
Valvomme ja rukoilemme alati vastustaaksemme kiusausta ja saadaksemme Hengen johdatusta.
Uskomme Herraan.
Tunnemme toivoa siihen, että saamme iankaikkisen elämän.
Annamme Jumalan rakkauden olla aina sydämessämme.

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että elämällä Jeesuksen Kristuksen korkeampien lakien mukaan me voimme löytää levon, huojennuksen ja rauhan – ei vain iankaikkisuudessa vaan elämässämme nyt. Hän selitti:

”Liittonsa pitävät ovat oikeutettuja erityiseen lepoon, joka tulee heille heidän liittosuhteestaan Jumalan kanssa. – –

Kun pyrimme elämään Jeesuksen Kristuksen korkeampien lakien mukaisesti, meidän sydämemme ja meidän koko luontomme alkavat muuttua. Vapahtaja nostaa meidät tämän langenneen maailman vaikutusvoiman yläpuolelle siunaamalla meitä suuremmalla rakkaudella, nöyryydellä, anteliaisuudella, ystävällisyydellä, itsekurilla, rauhalla ja levolla.

Saatatte ajatella, että tämä kuulostaa enemmän kovalta hengelliseltä työltä kuin levolta. Mutta tässä on suuri totuus: Vaikka maailma väittää, että valta, omaisuus, suosio ja lihan nautinnot tuovat onnellisuutta, ne eivät tuo! Ne eivät voi! Se, mitä ne tuottavat, ei ole mitään muuta kuin ontto korvike ’niiden [siunatusta] ja [onnellisesta tilasta], jotka pitävät Jumalan käskyt’ [Moosia 2:41].

Totuus on, että on paljon uuvuttavampaa etsiä onnellisuutta sieltä, mistä sitä ei koskaan löydy!”¹