”Opettakaa lapsille ihmissuhteiden ja palvelemisen voimaa”, Liahona, kesäkuu 2024.
Opettakaa lapsille ihmissuhteiden ja palvelemisen voimaa
Se, että autamme lapsiamme palvelemaan muita perheessään, kirkossa ja yhteiskunnassa, luo perustan tulevalle onnellisuudelle, kun autamme heitä kokemaan todellista onnellisuutta nyt.
Minulla oli tapana nimittää seitsenvuotiasta tytärtämme salaiseksi aseekseni. Palvellessani piispana halusin ottaa lapseni mukaan palvelutyöhöni. Se, että vein tyttäreni mukanani tapaamaan seurakunnan jäseniä, paitsi salli minun viettää enemmän aikaa hänen kanssaan, myös avasi usein ovia, jotka olivat aiemmin pysyneet kiinni. On vaikea käännyttää piispa ovelta, kun hänen ihastuttava seitsenvuotias tyttärensä hymyilee sinulle. Ja niin hyväksi kuin se olikin seurakuntamme jäsenille, uskon sen olleen hyväksi myös pienelle tytölleni. Sen lisäksi että hän näki isänsä rakastavan ja palvelevan muita, hän oppi jo pienenä, että hänkin voisi rakastaa ja palvella muita – mikä samalla siunaisi häntä ilolla.
Me kaikki haluamme lastemme menestyvän. Haluamme heidän elävän iloista elämää täynnä rakastavia ihmissuhteita. Maailma, jossa elämme, tekee tästä kuitenkin usein haasteellista. Monet nykyajan vaikutteet kannustavat lapsiamme keskittymään enemmän itseen. He saavat usein viestejä, joiden mukaan onnellisuus löytyy keskittymällä siihen, mistä he hyötyvät itse.
Paras yhteiskuntatieteellinen tutkimus osoittaa, että prososiaalinen käyttäytyminen on avain menestymiseen. Sana ”prososiaalinen” on hienostunut tapa kuvata tätä Vapahtajan opetusta: me löydämme itsemme (ja todellisen onnellisuuden) kadottamalla itsemme rakastavassa palvelemisessa (ks. Matt. 10:39).
Mutta yhteiskunnassamme vallitsee yksinäisyyden epidemia lapsista nuoriin aikuisiin ja ikääntyneisiin. Monet ovat yhteydessä muihin sosiaalisen median välityksellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Valitettavasti he ovat kuitenkin enemmän erossa todellisen elämän ihmissuhteista kuin koskaan aiemmin.1
Kuinka siis voimme auttaa lapsiamme oppimaan, että merkitykselliset ihmissuhteet ja tarkoituksellinen palveleminen tuovat heille suurempaa iloa?
Yhdistäkää palveleminen heidän ensisijaiseen identiteettiinsä
Eräs ratkaisevan tärkeä tehtävä vanhemmuudessa on auttaa omia lapsia tietämään, keitä he ovat. Monet keskittyvät nykyään identiteettiin tavoilla, jotka erottavat ja jakavat meitä. Sen sijaan että keskittyisimme identiteettiimme osana Jumalan perhettä, monet valitsevat nimikkeitä, jotka estävät myötäelämästä ja huolehtimasta lähipiirissämme olevista.
Ei ihme, että presidentti Russell M. Nelson tähdentää sitä, kuinka tärkeää on tuntea tärkein identiteettimme ja asettaa se etusijalle:
”Kuka sinä olet?
Ennen kaikkea muuta sinä olet Jumalan lapsi.
Toiseksi, kirkon jäsenenä sinä olet liiton lapsi. Kolmanneksi, sinä olet Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi.”2
Jos näemme itsemme ensin Jumalan lapsina, me opimme, että jokaisella meistä ”on jumalallinen luonne ja päämäärä”3. Toisin sanoen perusluonteemme on jumalallinen, ja meillä on mahdollisuus tulla Jumalan kaltaisiksi. Hän sanoo meille: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Kaiken, mitä Jumala tekee, Hän tekee osoittaakseen rakkautta meitä kohtaan ja siunatakseen meitä ja korottaakseen meidät. ”Hän ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi” (2. Nefi 26:24).
Jumala nimittäin tietää, kuinka tulemme onnellisiksi, paljon paremmin kuin me itse. Onko mikään ihme, että kun elämme itsekeskeistä elämää, me toimimme vastoin iankaikkista luonnettamme? Alamme kokea tarkoituksen ja onnellisuuden puutetta. Ne, jotka ”ovat vaeltaneet vastoin Jumalan luonnetta; – – he ovat tilassa, joka on vastoin onnen luonnetta” (Alma 41:11). Iankaikkisen luonteemme vuoksi meidän on mahdotonta löytää onnellisuutta itsekeskeisestä, epävanhurskaasta elämästä (ks. Hel. 13:38).
Kun keskitymme todelliseen identiteettiimme Jumalan lapsina, me opimme, että olemme todellisuudessa veljiä ja sisaria. Se, että tunnemme todellisen identiteettimme, auttaa meitä arvostamaan enemmän palvelemista ja ihmissuhteita. Opimme ymmärtämään, että me olemme ”Kaikkivaltiaan työtoveri iankaikkisen pelastussuunnitelman tarkoituksen toteuttamisessa”, kuten vanhin John A. Widtsoe opetti.4 Me suremme surevien kanssa, lohdutamme niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemme Jumalan todistajina kaikkina aikoina (ks. Moosia 18:9).
Auttakaa lapsiamme arvostamaan ihmissuhteita ja palvelemista
Me vanhemmat voimme auttaa lapsiamme elämään onnellisina auttamalla heitä arvostamaan ihmissuhteita. Kukaan ei voi kukoistaa ilman myönteisiä ihmissuhteita. Jumala tiesi sen, joten Hänen täydellinen suunnitelmansa on asettanut meidät perheisiin, seurakuntiin ja yhteisöihin. Hän tietää, että me tarvitsemme tätä oppiaksemme rakastamaan ja palvelemaan Hänen tavallaan. Kuten vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista on muistuttanut meille: ”Presidentti Russell M. Nelson on pyytänyt meitä ’osoittamaan suurempaa kohteliaisuutta, rotuun ja etniseen taustaan liittyvää sopusointua ja keskinäistä kunnioitusta’. Tämä merkitsee sitä, että rakastamme toisiamme ja Jumalaa sekä hyväksymme kaikki veljiksi ja sisariksi sekä olemme todellakin Siionin kansaa.”5
Ajatelkaa, kuinka voimallista olisi, jos lapsemme voisivat ymmärtää, että Jumala paitsi käskee meitä huolehtimaan toisistamme myös tarjoutuu auttamaan meitä pyrkimyksissämme. Jumala ei jätä meitä tekemään tätä palvelutyötä omin voimin. Hän lupaa kulkea kanssamme: ”Sinä pysyt minussa ja minä sinussa; vaella siis minun kanssani” (Moos. 6:34). Seuraus kulkemisesta Jumalan kanssa rakastavassa palvelutyössä on elämää muuttava. Lukekaapa vain, mitä Henok pystyi saavuttamaan Jumalan avulla ja keskittymällä ihmissuhteisiin Siionin luomisessa. Se on voimallinen esimerkki, johon voimme turvata. (Ks. Moos. 6–7.)
Se, että autamme lapsiamme palvelemaan muita perheessään, kirkossa ja yhteiskunnassa, luo perustan tulevalle onnellisuudelle, kun autamme heitä kokemaan todellista onnellisuutta nyt. Autamme heitä tulemaan enemmän Jumalan kaltaisiksi ja kokemaan siten iloa, jonka jumalallinen elämä saa aikaan.
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että kun kehitämme itsessämme Kristuksen luonnetta, me käännymme luonnollisesti ulospäin palvellen rakastavasti muita.6 Saatana tietää tämän ja haluaisi meidän kääntyvän sisäänpäin ja keskittyvän itseemme. Mutta me voimme auttaa lapsiamme ymmärtämään, että onnellisuuden aikaansaamisessa rakastava palveleminen on paljon tehokkaampaa kuin itseemme keskittyminen. Vanha sananlasku on yhä totta: ”Auta veljesi vene virran ylitse, ja katso, omasi on päässyt rantaan.”7
Millä tavoin? Ottakaa Jumala mukaan ja ”nostakaa siitä missä seisotte”
Se, että autamme lapsiamme oppimaan näkemään muut veljinä ja sisarina, voi alkaa perherukouksistamme. Vuosien ajan perherukouksiimme on sisältynyt pyyntöjä, että Jumala siunaisi perhettämme. ”Perheellä” me tarkoitamme (ja erityisesti rukoilemme heidän puolestaan) ydinperhettämme (vanhempia ja lapsia), sukulaisiamme, seurakuntaperhettämme ja naapureitamme. Olemme halunneet lastemme näkevän ne, jotka Jumala on asettanut ympärillemme, osana perhettämme.
Sitten nousemme polviltamme ja yritämme palvella niitä, joiden puolesta rukoilemme. Otamme lapsemme mukaan rakastaviin ihmissuhteisiin heidän tätiensä, setiensä ja enojensa, serkkujensa ja isovanhempiensa kanssa. Esimerkiksi lapsemme auttoivat meitä, kun huolehdimme enkelimäisestä äidistäni hänen elämänsä viimeiset vuodet. Emme todellakaan tehneet sitä täydellisesti, mutta ponnisteluillamme oli vaikutusta.
Monin tavoin tämän tekeminen perustuu vain neuvoon ”nostakaa siitä missä seisotte”, lainaten vanhin Dieter F. Uchtdorfia kahdentoista apostolin koorumista.8 Vaikeista tavoitteista tulee usein mahdollisia, kun aloitamme siitä, missä olemme, ja teemme voitavamme. Oma perheemme, kirkkomme ja yhteisömme tarjoavat runsaasti tilaisuuksia auttaa lapsiamme kokemaan iloa merkityksellisestä palvelemisesta.
Liittoyhteyden ilo
Olette ehkä huomanneet, kuinka usein kirkkomme johtajat viittaavat siihen, miten tärkeää on pysyä liittopolulla. Liittopolku on enemmän kuin joukko sääntöjä. Saamamme toimitukset ja tekemämme liitot ovat Jumalan tapa sitoa meidät Häneen ja toisiimme tavalla, joka auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen. Tähän sisältyy paitsi ensimmäinen suuri käsky rakastaa Jumalaa myös toinen suuri käsky rakastaa toisiamme. Todellakin, kun kadotamme itsemme palvellessamme, me ja meidän lapsemme löydämme todellisen itsemme.