”Kurkota korkeammalle”, Liahona, kesäkuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kurkota korkeammalle
Mietin, miksi Emily oli pysähtynyt polun varrelle, kunnes näin hänen ojentavan kätensä kohti takanaan olevaa nuorta naista.
Valokuva kirjoittajan
Kun vaimoni palveli seurakuntamme Nuorten Naisten johtajana, hän pyysi minua tulemaan joka kesä Nuorten Naisten leirille auttamaan ulkoilmatoiminnoissa. Eräällä viimeaikaisella leirillä autoin naruradalla, jota nuoret naiset kulkivat silmät sidottuina.
Reitillä kulkevien oli pidettävä kiinni narusta, joka oli kiinnitetty puiden väliin. Päästyään kunkin puun luo he tunnustelivat puunrungon ympäriltä narun sitä osuutta, joka johtaisi seuraavalle puulle. Reitillä oli muutamia vaikeita kohtia, kuten umpikuja. Autoin osallistujia, jos he kompastelivat tai jos heillä oli vaikeuksia erään erityisen hankalan kohdan kanssa reitin puolivälissä.
Siinä kohdassa naru oli sidottu puuhun tavalliseen tapaan. Mutta naru, joka johti seuraavalle puulle, oli yli metrin korkeammalla kuin puun luo johtanut naru. Siinä vaiheessa reittiä nuoret naiset olivat tottuneet pelkästään kurkottamaan kunkin puunrungon ympäri löytääkseen seuraavan narun. Kun heillä oli vaikeuksia löytää korkeammalla oleva naru, sanoin heille: ”Kurkota korkeammalle”.
Kuten muut ennen häntä, nuori nainen nimeltä Emily turhautui pian yrittäessään löytää korkeammalla olevan narun. Noin 20 sekunnin kuluttua kuiskasin: ”Kurkota korkeammalle.” Emily löysi pian narun, mutta sitten hän pysähtyi.
Sen sijaan että olisi jatkanut eteenpäin, Emily kääntyi ja ojensi kätensä kohti takanaan tulevaa nuorta naista, Gweniä. Sitten Emily nosti varovasti Gwenin kättä korkeammalle narulle, jotta tämä tietäisi, mistä se löytyisi. Sitten Emily jatkoi matkaansa, ja Gwen seurasi perässä.
Emilyn avulias ele oli pieni, mutta se muistutti minua tärkeästä vastuustamme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina auttaa muita liittopolulla, auttaa Jumalan lapsia kurkottamaan korkeammalle ja ”[nostaa] hervonneita käsiä” (OL 81:5).
”Kun kohotamme toisia, nousemme itse hieman korkeammalle”, vanhin Dieter F. Uchtdorf, siihen aikaan toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut. Hän sanoi myös: ”Kun me ojennamme kätemme siunataksemme muiden elämää, meidänkin elämäämme siunataan. Palveleminen ja uhrautuminen avaavat taivaan ikkunat ja sallivat parhaiden siunausten laskeutua päällemme.” (Onnellisuus – teidän perintönne, Liahona, marraskuu 2008, s. 119.)