Tule ja seuraa minua
Sydämenmuutos: ”Voitteko nyt tuntea sellaista?”
Kääntymyksemme voi olla kestävä, kun muistamme Herran ja Hänen hyvyytensä meitä kohtaan.
Alma nuorempi esitti nämä ajatuksia herättävät kysymykset Sarahemlan kaupungin asukkaille:
”Oletteko te hengellisesti syntyneet Jumalasta? Oletteko saaneet hänen kuvansa kasvoihinne? Oletteko kokeneet tämän voimallisen muutoksen sydämessänne? – –
Ja nyt, katso, minä sanon teille, veljeni: Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?” (Alma 5:14, 26.)
Varttuessani kuuluin Ogdenin ensimmäiseen seurakuntaan Ogdenissa Utahissa Yhdysvalloissa. Kun olin noin yhdeksänvuotias, piispamme (joka oli isäni) aloitti paasto- ja todistuskokouksen todistusosuuden pyytämällä jokaista seurakuntalaista lausumaan todistuksensa. Kokous eteni isän pyytämällä tavalla. Miltei kaikki läsnäolijat nousivat lausumaan todistuksensa.
Kirkkorakennus, jossa vanhin Hales kävi lapsena Ogdenin ensimmäisessä seurakunnassa.
Valokuvat kirjoittajan luvalla
Se oli minulle merkittävä tapaus. Jokainen todistus oli yksinkertainen, ytimekäs ja keskittynyt siihen, minkä kukin tiesi olevan totta Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan. Minusta vaikutti, että jokainen tunsi Hengen selkeän vuodatuksen. Olin epäilemättä tuntenut Hengen aiemminkin, mutta sinä päivänä Henki oli läsnä merkittävällä tavalla. Tunsin voimallisen todistuksen evankeliumin totuudesta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en ole unohtanut tätä kokemusta, jolloin tunsin seurakunnan ykseyttä ja Vapahtajan rakkautta.
Olivatpa ensimmäiset kokemuksemme millaisia hyvänsä saadessamme vahvistavan todistuksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuudellisuudesta, me voimme hyötyä suuresti siitä, että kysymme itseltämme: ”[Voimmeko] nyt tuntea sellaista?” ja sitten tehdä tarvittavia korjauksia.
Muistammeko sen, mitä koimme ja tunsimme, kun otimme vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja sitouduimme palvelemaan Häntä ja pitämään Hänen käskynsä? Palaako Jumalan Henki meissä yhä ”liekkinä”1? Olemmeko me yhä innostuneita opetuslapseudessamme?
Muista ja tee parannusta
Mormonin kirja neuvoo usein meitä muistamaan. Miksi? Koska kun muistamme hengellisiä kokemuksia ja tunteita, meillä on todennäköisemmin enemmän voimaa välttää syntiä ja jatkaa sitoumuksessamme pysyä liittopolulla.
Mormonin kirja kannustaa myös suuresti parannukseen. Huomattuaan ihmisten tarpeen tehdä parannus Alma selitti anteeksiannon siunauksia, jotka ovat tarjolla Vapahtajan sovituksen ansiosta, ja esitti tämän toivon sanoman, joka pätee meihin nykyäänkin:
”Katso, [Vapahtaja] lähettää kutsun kaikille ihmisille, sillä armon käsivarret ovat ojennettuina heitä kohti, ja hän sanoo: Tehkää parannus, niin minä otan teidät vastaan.
Niin, hän sanoo: Tulkaa minun luokseni, niin te saatte nauttia elämän puun hedelmää; niin te saatte vapaasti syödä ja juoda elämän leipää ja vettä;
niin, tulkaa minun luokseni ja tuokaa julki vanhurskauden tekoja, niin teitä ei kaadeta maahan eikä heitetä tuleen – –.
Katso, minä sanon teille, että hyvä paimen kutsuu teitä; niin, ja hän kutsuu teitä omassa nimessään, joka on Kristuksen nimi.” (Alma 5:33–35, 38.)
Rakasta Jumalaa ja lähimmäisiä
Alma jatkoi opetuksiaan kysymällä kansalta, olivatko he riisuneet päältään ylpeyden ja kateuden (ks. Alma 5:28–29). Hän kysyi myös:
”Onko joukossanne joku, joka tekee pilkkaa veljestään tai joka kasaa vainoa hänen päällensä?
Voi sellaista, sillä hän ei ole valmis, ja aika on käsillä, jolloin hänen on tehtävä parannus, tai hän ei voi pelastua!” (Alma 5:30–31.)
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut meille velvollisuudestamme kohdella muita rakastavasti ja kunnioittavasti sekä välttää arvostelua ja epäystävällisyyttä. Hän on sanonut:
”Kuten Mormonin kirjassa sanotaan, – – Vapahtaja kutsuu ’kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia; – – kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia’ (2. Nefi 26:33). – –
Kun ivallinen fariseus haastoi [Vapahtajan] nimeämään lain suurimman käskyn, Vapahtajan vastaus oli mitä mieleenpainuvin ja lyhyin. Se oli täynnä totuutta, joka johtaa ilontäyteiseen elämään. Hänen ohjeenaan oli ensin rakastaa Jumalaa koko sydämestämme ja sitten rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme (ks. Matt. 22:35–39).”2
Lisäksi Alman sanat tarjoavat voimallisen ja selväsanaisen sanoman olla kääntämättä selkäämme köyhille ja tarvitseville (ks. Alma 5:55). Sen sijaan meidän tulee auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa. Tämä on meille ratkaisevan tärkeää, jotta säilyttäisimme syntiemme anteeksiannon (ks. Moosia 4:16–26) ja tuntisimme edelleen sen muutoksen, jonka Vapahtaja on saanut aikaan sydämessämme.
Ole uuttera henkilökohtaisissa uskonnollisissa tavoissa
Kokemuksemme kuolevaisuudessa edellyttää, että vaellamme uskon varassa. Toisinaan me voimme ärsyyntyä. Perheenjäsenet ja ne, joiden kanssa olemme tekemisissä, saattavat tuottaa meille pettymyksen. Toisinaan saatamme olla väsyneitä, voimattomia, uupuneita ja kiusausten saartamia. Maailmantilanne saattaa saada meidät miettimään, onko todellakin niin, että ”Perkele nauraa ja hänen enkelinsä riemuitsevat” meidän ahdingostamme (3. Nefi 9:2). Kun ottaa huomioon nämä tilanteet ja koettelemukset, etenkin näinä viimeisinä aikoina, innokkuutemme elää evankeliumin mukaan voi hiipua, jos emme ole tunnollisia.
Me voimme kuitenkin noudattaa perustavanlaatuisia uskonnollisia tapoja suojellaksemme itseämme silloinkin kun elämä on vaikeaa. Nämä henkilökohtaiset uskonnolliset tavat ovat välttämättömiä, jotta voimme vahvistaa uskoamme, säilyttää kykymme vastustaa kiusauksia ja muistaa hengellisiä kokemuksiamme. Ne auttavat meitä kasvamaan hengellisesti ja voittamaan Saatanan taktiikat.
Kahden myöhempien aikojen profeetan todistukset kahden henkilökohtaisen uskonnollisen tavan siunauksista ovat huomionarvoisia:
Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) todisti:
”Yksi tärkeimmistä asioista, mitä te – – voitte tehdä, on uppoutuminen pyhiin kirjoituksiin. Tutkikaa niitä uutterasti. Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla. Oppikaa tuntemaan oppi. Opetelkaa hallitsemaan sen periaatteet. Tuskin mitkään muut pyrkimykset antavat teille enemmän – –. Tuskin voitte millään muulla tavalla saada suurempaa innoitusta – –.
Kun yksittäiset jäsenet ja perheet uppoutuvat pyhiin kirjoituksiin säännöllisesti ja johdonmukaisesti, – – muut toiminnan alueet hoituvat itsestään. Sitoutuminen lujittuu. Perheet vahvistuvat. Henkilökohtainen ilmoitus on runsasta.”3
Lokakuun 2019 yleiskonferenssin johtohenkilöiden seminaarissa presidentti Nelson sanoi: ”Viime vuoden lokakuun yleiskonferenssin päätteeksi kehotin pyhiä käymään säännöllisesti temppelissä. Miksi? Koska vastustajan hyökkäykset lisääntyvät räjähdysmäisesti, sekä voimakkuudeltaan että monimuotoisuudeltaan. Meidän tarpeemme olla temppelissä säännöllisesti ei ole koskaan ollut suurempi. Lupasin silloin ja toistan nyt, että ne, jotka sopivat säännöllisestä tapaamisesta Herran kanssa – olla Hänen pyhässä huoneessaan – ja pitävät kiinni siitä sopimuksesta, kokevat ihmeitä.”4
Muuttuneen sydämen siunaukset
Alma kannusti Sarahemlan kansaa muistamaan heitä ennen tulleiden vankeuden. Hän kannusti heitä muistamaan Hänen ”armonsa ja pitkämielisyytensä” heidän isiään kohtaan ja muistamaan, että Herra ”on vapauttanut heidän sielunsa helvetistä” (Alma 5:6). Heidän isiensä sydän muuttui Jeesuksen Kristuksen ansioiden, laupeuden ja armon kautta (ks. Alma 5:7; ks. myös 2. Nefi 2:8). Ne ovat siunauksia, jotka mekin voimme saada, kun muistamme Herran ja Hänen hyvyytensä meitä kohtaan.
Kun muistelen tuota ainutlaatuista paasto- ja todistuskokousta lapsuudestani, niin kokemani tuntemukset ja Pyhän Hengen sydämeeni kylvämät todistuksen siemenet auttavat minua haluamaan olla parempi ihminen nyt. Kun noudatamme Alman neuvoa muistamalla omat hengelliset kokemuksemme, noudattamalla uskollisesti henkilökohtaisia uskonnollisia tapojamme ja pohtimalla nöyrästi kaikkea, mitä Vapahtaja on tehnyt hyväksemme, me vahvistamme kykyämme kunnioittaa liittojamme ja päästä lähemmäksi Häntä.
Nuoret aikuiset kokoontuvat toimintaan Ogdenin ensimmäisen seurakunnan kappelissa. Vanhin Halesin äiti (oikealla puolella, kolmannella rivillä äärimmäisenä vasemmalla) ja isä (oikealla puolella, toisella rivillä äärimmäisenä oikealla) osallistuivat tähän toimintaan ennen lokakuussa 1949 solmittua avioliittoaan.