Temppelisyntymäpäivä
Lydian syntymäpäivä olisi pian.
”Mitä sinä haluat syntymäpäivänäsi, Lydia?” äiti kysyi.
Lydia mietti muutaman minuutin ajan. Halusiko hän uuden lelun? Halusiko hän uuden kirjan luettavaksi? Sitten Lydia tiesi, mitä hän halusi eniten.
”Haluan käydä temppelin luona”, Lydia sanoi. Hän halusi olla yhdessä perheensä kanssa. Hän halusi mennä iloa tuovaan paikkaan. Mikä muu paikka toisi iloa enemmän kuin temppeli?
Lydian syntymäpäivänä äiti, isä, Lydia ja hänen siskonsa valmistautuivat ajamaan temppelille. Lydia sai kutsua myös ystävänsä Grantin.
Temppelille oli pitkä matka. Mutta se ei haitannut. Lydia kertoi vitsejä Grantin ja siskonsa Lucyn kanssa. Hän kertoi tarinan pikkusiskoilleen Elizalle ja Ellielle.
Lopulta Lydia näki temppelin. He pääsivät perille!
”Katsokaa enkeli Moronia!” Lydia sanoi. Hän osoitti temppelin huippua.
Noustuaan autosta Lydia kiirehti heti temppelin portille.
Temppelin ympärillä oli kauniita puita. Puiden lehdet olivat kirkkaan oransseja ja keltaisia. Maassa olevat lehdet rapisivat, kun Lydia ja hänen perheensä kävelivät temppelin ympäri.
Voimakas tuulenpuuska puhalsi puiden läpi. Lydia katseli lehtien leijailua ilmassa. Hän juoksi nappaamaan lehden ennen kuin se putoaisi maahan. Se oli kaunis! Hän laittoi sen taskuunsa.
Isä luki ääneen temppelin seinässä olevat sanat. Siinä sanottiin: ”Herralle pyhitetty, Herran huone”.
”Se tarkoittaa, että täällä voimme tuntea olevamme lähellä Jeesusta”, äiti sanoi.
Lydia tunsi rauhaa. Tämä paikka toi todella iloa!
Kun he ajoivat pois, Lydia otti esiin lehtensä. Kotiin päästyään hän laittaisi sen erityiseen laatikkoonsa. Sillä tavoin hän pystyisi aina muistamaan tämän ihanan päivän!
Kuvitus Tina Finn