Samun näkeminen
Kirjoittaja asuu Iowassa Yhdysvalloissa.
Ehkä uusi poika ei sittenkään ollut ilkeä.
”Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” (1. Samuel 16:7).
”Äiti, tänään koulussa tapahtui jotakin, mikä vaivaa minua kovasti.” Anni pudotti reppunsa lattialle ja lysähti sohvalle.
Äiti nosti katseensa kirjasta, jota hän oli lukemassa. ”Niinkö? Mitä tapahtui?”
”Meidän luokassa on uusi poika, jonka nimi on Samu.”
”Sehän on hienoa!” äiti sanoi. ”Juttelitko sinä hänen kanssaan?”
”En, enkä haluakaan!” Anni sanoi. ”Hän on ilkeä.”
”Mitä hän teki?”
Anni ärähti. ”Näin, kun hän käveli kouluun siskonsa kanssa. Siskon piti kulkea hänen takanaan koko ajan! Joka kerta kun sisko yritti tulla hänen viereensä, hän kiirehti siskon eteen. Se suututti minua tosi paljon.”
Äidin otsa kurtistui. ”Se ei kuulosta kovin kiltiltä. Ehkä hänellä pitäisi olla sinun kaltaisesi ystävä, joka näyttää hänelle, kuinka kohdella muita rakastaen.”
Juuri silloin Annin pikkusisko Meija kiiruhti sisään. ”Äiti, arvaa mitä? Meidän luokalle tuli uusi tyttö! Hänen nimensä on Dalia Kader. Eikö olekin nätti nimi?”
”Hänen veljensä taitaa olla meidän luokalla”, Anni sanoi.
”Niinkö? Tosi hienoa.”
Anni kurtisti kulmiaan. ”Hienoa? Miten niin?”
”Dalia kertoi minulle hänestä vaikka mitä!”
”Niin varmasti”, Anni mutisi.
”Dalia sanoi, että hänen piti laittaa tänä aamuna silmätippoja ja hänen piti käyttää aurinkolaseja silmiensä suojaksi, mutta hän unohti. Kun he kävelivät kouluun, Samu käveli koko matkan hänen edessään ja suojasi häntä auringolta. Eikö se ollutkin kilttiä?”
Anni räpäytti yllättyneenä silmiään. Oliko hän arvioinut Samun väärin?
”Hän vaikuttaa hyvin huomaavaiselta veljeltä”, äiti sanoi.
”Niin hän onkin!” Meija sanoi. ”Kun he tulivat kouluun, hän meni siskonsa kanssa kansliaan, jotta he voivat soittaa kotiin. Ja hän jäi siskon luokse, kunnes heidän äitinsä toi ne aurinkolasit.”
Vau, Anni ajatteli. En tainnutkaan nähdä, mitä todella tapahtui.
Meija istuutui Annin viereen sohvalle. ”Dalialla on tosi upeat aurinkolasit! Ne on violetit, ja niissä on jalokiviä. Äiti, voinko kutsua hänet meille tällä viikolla? Me voidaan kumpikin käyttää aurinkolaseja ja leikkiä pukuleikkejä!”
”Hyvä ajatus”, äiti sanoi. ”Mikset kutsuisi Samunkin? Haluaisin tavata molemmat. Mitä mieltä sinä olet, Anni?”
”Minäkin haluaisin tavata heidät.” Anni hymyili. ”Samu olisi varmasti kiva kaveri.”
Kuvitus Jörg Saupe