Kerro minulle seikkailu
Oli nukkumaanmenoaika. Mutta Samia ei vielä nukuttanut.
”Kerro minulle seikkailu, äiti”, hän sanoi. ”Kerro minulle siitä, kun olit pieni.”
”Selvä”, äiti sanoi. Hän silitti Samin hiuksia. Hän mietti hetken.
”Kun olin pieni”, äiti sanoi, ”meistä oli hauskaa rakentaa leikkikaupunkeja. Teimme huovista ja tuoleista taloja. Veljilläni ja siskoillani oli kaikilla leikisti työpaikka.”
”Mikä oli sinun työsi?” Sam kysyi.
”Minä pidin kauppaa. Teimme paperista kolikoita. Niillä voi ostaa ruokaa ja sanomalehtiä. Meistä oli hauskaa leikkiä yhdessä kaupungissamme.”
”Mitä muuta te teitte?” Sam kysyi.
”Kerran rakensimme kaupunkiimme eläintarhan. Käytimme pehmolelujamme.”
Sam ojensi nallensa. ”Tällaisiako?”
”Juuri tuollaisia”, äiti sanoi. ”Ihmiset saivat tulla katsomaan eläintarhaa.”
Sam halasi nalleaan. ”Kerro lisää, äiti.”
”Kirjoitimme myös kirjeitä toisillemme. Laitoimme ne leikkipostilaatikoihin. Enosi oli postinkantaja. Hän toi postin taloihimme. Oli hauskaa saada kirjeitä.”
Sam halusi kirjoittaa kirjeen! Ehkä hän voisi kirjoittaa sellaisen huomenna.
”Joskus me riitelimme”, äiti kertoi. ”Mutta pyysimme anteeksi ja yritimme uudelleen. Opimme tulemaan toimeen ja pitämään hauskaa.”
”Niin kuin minä ja Ava”, Sam sanoi.
”Niin”, äiti sanoi. ”Juuri niin. Tekin opitte tulemaan toimeen.”
”Se oli hyvä kertomus”, Sam sanoi. ”Kerrotko minulle huomenna uuden seikkailun?”
”Kerron”, äiti sanoi. ”Kerron sinulle siitä, kun isäsi oli pieni.”
Äiti antoi suukon Samin poskelle. Hän peitteli Samin paremmin.
”Hyvää yötä”, Sam sanoi. Sitten hän sulki silmänsä ja ajatteli eläintarhoja, kaupunkeja ja paperikolikoita.