Pioneereja jokaisessa maassa
Andrew Jenson
Historioitsija Tanskasta
Andrew’lle jokaisen kertomus oli tärkeä.
Andrew otti esiin kynän ja avasi päiväkirjansa. Tänään palaan kotiin lähetystyöstäni, hän kirjoitti.
Hän hymyili ja katsoi ulos junan ikkunasta. Hän oli viettänyt viimeiset kaksi vuotta Tanskassa, synnyinmaassaan. Siellä hänen perheensä myös kastettiin. He muuttivat Utahiin Yhdysvaltoihin, kun hän oli teini-ikäinen. Ja pian hän olisi heidän luonaan!
Andrew käänsi sivua ja jatkoi kirjoittamista. Hän piti kirjoittamisesta. Hän piti myös siitä, että sai tietoa kirkon historiasta. Hän oli lukenut kaiken mahdollisen Joseph Smithistä. Hän jopa muisti ulkoa kaikki tärkeät päivämäärät Joseph Smithin elämässä.
Pian Andrew oli kotona perheensä luona. Joka päivä hän auttoi heitä työssä maatilalla. Hän kynti. Hän kylvi. Hän halusi kuitenkin tehdä enemmän. Hän halusi lukea, kirjoittaa ja matkustaa.
Niinpä Andrew rukoili. Hän mietti paljon, mitä hänen pitäisi tehdä. Sitten hän sai ajatuksen! Hän alkoi kääntää Joseph Smithin historiaa tanskaksi.
Ja se oli vasta alkua. Andrew jatkoi kirjoittamista, lukemista ja kääntämistä. Hän alkoi työskennellä kirkolle historioitsijana. Hän kävi eri puolilla Yhdysvaltoja. Hän keräsi kertomuksia ja tärkeitä papereita.
Eräänä päivänä kirkon johtajat pyysivät Andrew’ta tekemään jotakin vieläkin jännittävämpää. He pyysivät häntä menemään eri maihin. Hän kirjoittaisi kertomuksia tapaamistaan kirkon jäsenistä. Andrew malttoi tuskin odottaa!
Andrew hyvästeli perheensä. Sitten passi kädessään Andrew lähti matkaan! Hän matkusti laivalla. Hän matkusti junalla. Joskus hän matkasi vaunuilla tai jopa hevosella tai kamelilla.
Minne Andrew menikin, hän puhui kirkon jäsenten kanssa näiden elämästä. Hän puhui heidän kanssaan heidän uskostaan. Hän kirjoitti heidän kertomuksensa muistiin, jotta muut ihmiset voisivat lukea niitä. Andrew’lle jokaisen kertomus oli tärkeä.
Kun Andrew palasi matkaltaan kotiin, hän kokosi kertomukset kirjaksi. Hän opetti muille asioiden kirjoittamista muistiin ja niiden säilyttämistä turvallisessa paikassa.
Andrew oli onnellinen tehdessään työtä, jota hän rakasti. Mutta toisinaan hän mietti, oliko hänellä oikeasti merkitystä. Hän päätti rukoilla asiasta.
”Taivaallinen Isä, miksei minua ole pyydetty tekemään tärkeämpiä asioita?” Andrew’n mieleen tuli selkeä vastaus. Jumala on innoittanut sinua tekemään sitä työtä, jota olet tehnyt.
Andrew hymyili. Hän tiesi tekevänsä sitä, mitä Jumala halusi hänen tekevän. Eikä hän lopettaisi!
Andrew tallensi kertomuksia yli 15 000 ihmisestä. Me voimme noudattaa hänen esimerkkiään kirjoittamalla muistiin oman sukumme kertomuksia. Jokaisen kertomus on tärkeä – myös sinun!