Helaman miettii
”Ne ovat vain sähköpostiviestejä. Onko se muka sukuhistoriaa?”
”Lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen” (Oppi ja liitot 2:2).
Helaman mietti monenlaisia asioita. Hän mietti tiedettä ja historiaa. Hän mietti, millaista oli, kun hänen isovanhempansa olivat hänen ikäisiään.
Eräänä päivänä hän potki jalkapalloa aitaa vasten ulkona. Hän potki sitä edestakaisin, edestakaisin.
Mitähän lapset leikkivät ja pelasivat ulkona kauan sitten? hän mietti. Pelasivatko hänen isovanhempansakin lapsena jalkapalloa?
Helaman pysäytti pallon jalallaan. Hei… hänhän voisi kysyä heiltä!
Hän kiiruhti sisään tietokoneelle ja kirjautui sähköpostitililleen. Äiti ja isä olivat luoneet hänelle oman tilin. Hän käytti sitä lähettäessään sähköpostia sukulaisille, jotka asuivat kaukana. Hän istuutui kirjoittamaan sähköpostiviestin Barnesin mummolle.
Helaman mietti…
Mitä leikit tai pelasit ulkona mieluiten, kun olit lapsi? Minä pidän jalkapallosta.
Rakkain terveisin
Helaman
Klik! Hän lähetti kysymyksensä. Hän lähetti saman kysymyksen Barnesin papalle. Sitten hän lähetti sen myös Whiten mummolle ja papalle.
Seuraavana päivänä Helaman tarkisti sähköpostinsa. Hän oli saanut kaksi uutta viestiä! Hän napsautti ensimmäisen auki.
Hei Helaman!
Minä leikin ulkona mieluiten paperinukeilla. Ystäväni ja minä ripustimme huovan niin että siitä tuli pieni talo. Pidin myös jacksin pelaamisesta, ruutuhyppelystä ja polkupyörällä ajamisesta.
Rakkain terveisin
Whiten mummo
Seuraavaksi hän luki Whiten papan sähköpostiviestin.
Hei Helaman!
Kun minä olin pieni, meillä ei ollut televisiota tai tietokoneita. Leikimme siis paljon ulkona. Kesällä kävimme uimassa ja talvella luistelemassa. Minusta oli myös hauskaa leikkiä ystävieni kanssa lipunryöstöä.
Rakkain terveisin
Whiten pappa
Helaman virnisti. Oli hauskaa tutustua omiin isovanhempiin!
Päivät kuluivat, ja Helaman jatkoi miettimistä. Joka kerta kun hän mietti jotakin, hän esitti isovanhemmilleen kysymyksen. Ja hän sai tietää heistä paljon!
Hän sai tietää, että Barnesin pappa osallistui tanssitunneille. Barnesin mummosta oli mukavaa opetella uusia sanoja ja tehdä leikekirjoja. Whiten mummo pelkäsi alkuun laulamista ihmisten edessä. Mutta myöhemmin hän lauloi omissa lukion päättäjäisissä. Whiten pappa oppi pienenä tekemään lentokoneiden pienoismalleja, ja hän tekee niitä yhä mielellään.
Helaman nauroi lukiessaan Whiten mummon vanhasta Tommy-kissasta. Mummolla oli tapana pukea kissa nukenvaatteisiin ja työntää sitä ympäriinsä nukenvaunuissaan.
”Mitä sinä luet, Helaman?” isä kysyi.
”Se on sähköpostiviesti Whiten mummolta”, Helaman sanoi. ”Olen lähettänyt hänelle kysymyksiä.”
Helaman näytti isälle kaikki sähköpostiviestit, joita hän oli lähettänyt isovanhemmilleen ja joita nämä olivat lähettäneet hänelle.
”Kuulostaa siltä, että olet kerännyt hienoja sukutarinoita!” isä sanoi. ”Mitä jos laittaisimme ne FamilySearchiin?”
Helaman kallisti päätään. ”Ne ovat vain sähköpostiviestejä. Onko se muka sukuhistoriaa?”
”Takuulla on!” isä sanoi. ”Aina kun saat tietää jotakin suvustasi, se on sukuhistoriaa. Nämä tarinat on hyvä säilyttää, jotta voimme muistaa ne myöhemmin. Annahan, kun näytän sinulle.”
Isä auttoi Helamania kirjautumaan familysearch.org-sivustolle ja kirjoittamaan sinne kaikki ne asiat, joita hänen isovanhempansa olivat kertoneet hänelle.
”Nyt tarinat on tallennettu, jotta perheemme voi lukea niitä myöhemmin. Eikö olekin hienoa?” isä kysyi.
”Joo!” Helaman hymyili. ”Ja minulla on paljon muitakin kysymyksiä, joita haluan kysyä.”
Kuvitus Gareth Conway