Carolina tarjoaa apua
Miten Carolina voisi auttaa ystäväänsä?
Carolina yritti kuunnella opettajaansa. Mutta hän ei voinut olla katsomatta ystäväänsä Ramónia. Pojalla ei ollut lainkaan hiuksia!
Häneltä oli lähtenyt hiuksia jo jonkin aikaa. Nyt hän oli kalju.
Carolina kuuli ääntä takaansa. Cesar ja Luis kikattivat. Carolina toivoi, etteivät he nauraneet Ramónille.
Ramón kulki koko aamupäivän pää painuksissa. Hän ei viitannut lainkaan. Hän näytti surulliselta. Carolina halusi ilahduttaa häntä.
Vihdoin koitti välitunti. Ramón oli ensimmäisenä ulkona luokasta. Kun Carolina pääsi ulos, hän ei nähnyt Ramónia missään! Hän ei ollut pelaamassa jalkapalloa. Hän ei ollut kiipeilytelineessä. Eikä hän hyppinyt ruutua opettajan luona.
Siellä hän oli! Ramón seisoi pihan laitamilla. Ja Cesar ja Luis olivat siellä myös. Carolina käveli lähemmäksi.
”Katso, miten iso pää hänellä on!” Cesar huusi.
Luis nauroi. ”Kyllä minäkin ajaisin hiukseni pois, jos ne olisivat yhtä rumat.”
Ramón puristi käsiään nyrkkiin. Näytti siltä, että hän saattaisi purskahtaa itkuun.
Carolina juoksi Ramónin luo. ”Haluatko leikkiä minun kanssani?” Carolina kysyi. Hän ojensi kätensä Ramónille, ja he kävelivät yhdessä pois. He kävelivät sinne, missä opettaja oli. Siellä kukaan ei häiritsisi heitä.
”Haluatko hyppiä ruutua?” Carolina kysyi.
Ramón nyökkäsi. Hän piirsi liidulla ruudut maahan.
”Onko sinulla kaikki hyvin?” Carolina kysyi.
”Nyt on.” Ramón hymyili. ”Kiitos, että autoit minua.”
Carolina hymyili. Hän oli iloinen siitä, että hänellä oli ollut rohkeutta auttaa ystäväänsä.
Kuvitus Hollie Hibbert