Sateenkaaritervehdys
Darcy hyppäsi lätäkön yli. Hän kikatti. Sadepäivät olivat hauskoja. Hän teki äitinsä kanssa lehdistä veneitä. Darcy hurrasi, kun hänen lehtensä kulki virran mukana.
Hän kulki varpaillaan lammikkojen välissä väriliitu kummassakin kädessä. Hän väritti jalkakäytävää ja jopa ison kiven. Värit näyttivät hyvin kauniilta harmaata taivasta vasten. Kylmä ei haitannut Darcya.
Darcy katsoi pilvistä taivasta.
”Äiti, näkeekö taivaallinen Isä minut nyt?” Darcy kysyi.
”Kyllä. Taivaallinen Isä näkee sinut juuri nyt”, äiti sanoi.
Darcy mietti hetken. Sitten hän nosti kätensä ja vilkutti.
”Hei!” hän sanoi vilkuttaessaan taivaalle. Ehkä taivaallinen Isä näki hänet vilkuttamassa Hänelle!
Vihdoinkin Darcy meni äidin kanssa sisälle lämmittelemään.
Darcy otti paperia ja maalasi kirkkaan sateenkaaren. Hän näytti sen isälle, kun tämä tuli kotiin. Hän kertoi isälle, mitä kaikkea hauskaa oli tehnyt sadepäivänä.
Päivällisen jälkeen aurinko oli laskemassa. ”Mennään katsomaan auringonlaskua”, isä sanoi.
He kävelivät ulos. Tuoksui siltä kuin maapallo olisi käynyt suihkussa. Pilvet olivat pulleita ja vaaleanpunaisia. Ja taivaalla näkyi upean kirkas ja kaunis sateenkaari!
”Muistatko, kuka tekee sateenkaaret?” äiti kysyi.”Taivaallinen
Isä tekee ne!” Darcy sanoi.
Darcy kietoi kädet ympärilleen kuin halatakseen itseään. ”Luulen, että nyt Hän sanoo minulle ’hei’!”
Kuvitus Cristina Trapanese