”Unohtumaton pääsiäinen”, Ystävä, maaliskuu 2024, sivut 14–15.
Unohtumaton pääsiäinen
Jonas tunsi Jeesuksen rakkautta laulaessaan.
Tämä kertomus tapahtui Suomessa.
Jonas nauroi, kun hän juoksi veljiensä kanssa olohuoneeseen koti-iltaan. Hän tunsi yhä paahdetun karitsan herkullisen tuoksun pääsiäisaterialta. Ja suussa maistui yhä makea pasha, heidän perinteinen pääsiäisjälkiruokansa.
Kun perhe istui hiljaa, Jonaksen isoveli Tristan nousi seisomaan.
”Iloista pääsiäistä!” Tristan sanoi. Hän aloitti heidän koti-iltansa laululla ja rukouksella. Sitten oli heidän erityisen musiikkiohjelmansa aika. Jokainen oli valmistanut esitettäväksi laulun, joka kertoo Jeesuksesta Kristuksesta.
Tristan soitti kitaraa koskettaen jokaista kieltä huolella. Sitten hänen veljensä Einar soitti pianoa. Einarin sormet liikkuivat koskettimien yli. Myös äiti, isä ja Jonaksen kolmas veli soittivat lauluja. Jonas kuunteli mielellään perheensä esittämää musiikkia.
Viimein oli Jonaksen vuoro. Hän veti syvään henkeä ja alkoi laulaa.
”Jos kohtaan mä vääryyteen kiusauksen, Silloin kuulla voin, kun ääni hiljainen kuiskaa: ’Jeesuksen lailla suo rakkautta.’”*
Kun Jonas lauloi, hänen sydämensä täyttyi rakkaudesta. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Tuntui kuin Pyhä Henki olisi kertonut Jonakselle, että taivaallinen Isä ja Jeesus rakastavat häntä.
”Kiitos kaikille siitä, että olette antaneet meidän nauttia kyvyistänne”, isä sanoi. Hän näytti kuvaa. Siinä Jeesus Kristus polvistui ja rukoili puun vieressä. ”Kuka tietää, mitä tässä kuvassa tapahtuu?”
Jonas kohotti kätensä. ”Siinä Jeesus rukoilee Getsemanessa.”
Isä nyökkäsi. ”Kyllä. Siellä Hän tunsi kaikki meidän tuskamme ja murheemme.”
”Hän meni Getsemanen puutarhaan ennen kuolemaansa”, äiti sanoi. ”Kuoltuaan Hän heräsi jälleen eloon. Tämä kaikki on osa Hänen sovitustaan. Jeesus teki kaiken tämän, koska Hän rakastaa meitä.”
Äiti käynnisti videon, joka kertoi ensimmäisestä pääsiäisestä. Kun video päättyi, kaikki olivat hetken hiljaa. Jonas tunsi jälleen taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen rakkauden.
”Onko nyt meidän toiminnan aika?” Jonas kysyi.
Äiti nousi sohvalta ja meni kaapille. ”Kyllä! Jonas, auttaisitko minua?”
Jonas ja äiti hakivat liimaa, saksia ja kasan kirkon lehtiä. He levittivät ne lattialle. Sitten äiti antoi jokaiselle erityisen pääsiäisvihkon. ”Tehdään pääsiäisvihkoihimme kuvataidetta Jeesuksesta Kristuksesta.”
Jonas istui lattialla ja avasi vihkonsa.
Isä otti kynän kirjoittaakseen vihkoonsa. ”Kuvien viereen voitte kirjoittaa, mitä aiotte tehdä seurataksenne taivaallista Isää ja Jeesusta, jotta teistä voi tulla enemmän Heidän kaltaisiaan.”
Jonas käänsi sivuja yhdestä lehdestä. Hän löysi kuvan, jossa Jeesus Kristus hymyili.
Jonas leikkasi kuvan irti ja liimasi sen vihkosivunsa keskelle. Hän ajatteli kaikkea sitä rakkautta, jota hän oli tuntenut saavansa Vapahtajalta sinä päivänä. Sitten hän kirjoitti: ”Seuraan taivaallista Isää ja Jeesusta kuuntelemalla isää ja äitiä sekä auttamalla kotiaskareissa. Rakastan veljiäni enemmän.” Hän nosti vihkoaan näyttääkseen sitä äidille. Äiti luki, mitä hän oli kirjoittanut, ja hymyili.
Jonas muistaisi tämän pääsiäisen pitkän aikaa. Hän tunsi Jeesuksen Kristuksen rakkauden, kun hän lauloi ja oppi lisää Hänestä. Ja hän tunsi Jeesuksen rakkauden, kun hän yritti olla Hänen kaltaisensa.
Taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus todella rakastavat Jonasta. Ja Jonaskin rakastaa Heitä.
Kuvitus Steliyana Doneva