Jutellaan Willin kanssa pakolaisten auttamisesta

Will on Pennsylvaniasta Yhdysvalloista. Esitimme hänelle kysymyksiä projektista, jonka hän teki auttaakseen muita.

Kerro meille itsestäsi.

Olen 11-vuotias. Minusta on hauskaa pelata jalkapalloa ja lacrossea, leipoa pikkuleipiä, uida, lasketella ja rullaluistella. Pidän myös pianon ja viulun soittamisesta. Lempivärini on laivastonsininen, ja lempiruokani on kananmunat (munakokkelina, paistettuna, keitettynä – pidän niistä kaikista!). Isona haluan olla lääkäri niin kuin isäni.

Mistä sait idean auttaa?

Kuulin, että monet perheet ovat paenneet omasta maastaan ollakseen turvassa. Jotkut heistä olivat muuttamassa lähellä olevalle alueelle. Ajattelin heti: ”Kuinka voin auttaa heitä?”

Pidin rukouksen, jotta tietäisin, kuinka voisin auttaa. Sitten äiti sai sähköpostiviestin vaarnan Apuyhdistykseltä. Siinä pyydettiin ihmisiä lahjoittamaan tavaroita annettavaksi pakolaisperheille. Tiedän, että rukoukseeni oli vastattu!

Kuinka sinä autoit?

Tykkään leipomisesta (erikoisalaani ovat pikkuleivät), joten päätin myydä pikkuleipiä ansaitakseni rahaa näille perheille. Tein lentolehtisiä ja rullaluistelin ympäri naapurustoa jakamassa niitä. Koirani Coco tuli mukaani.

Monet naapureistani ostivat innoissaan pikkuleipiäni. Ansaitsemillani rahoilla ostin patoja ja kattiloita lahjoitettavaksi.

Miltä sinusta tuntui?

Minusta tuntui hyvältä tietää, että nämä perheet voisivat laittaa ruokaa käyttäen kattiloita ja pannuja. Voin vain kuvitella, kuinka lohdulliselta kotiruoka maistuu, kun on uudessa maassa.

Opin Alkeisyhdistyksessä, että ”kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa” (Moosia 2:17). Tunsin taivaallisen Isän rakastavan minua ja alueelleni muuttaneita ihmisiä.

Minkä neuvon antaisit jollekulle, joka haluaa auttaa?

Etsi tapoja palvella seurakunnassasi tai vaarnassasi. Voisit myös auttaa paikkakunnallasi paikallisissa keräyksissä. Kaikkialla on tapoja auttaa!

Kuvitus Dave Williams