”Kanaemo ja poikaset”, Ystävä, maaliskuu 2024, sivut 4–5.
Kanaemo ja poikaset
”Jeesus Kristus puhui tästä pyhissä kirjoituksissa”, isä sanoi.
Tämä kertomus tapahtui Yhdysvalloissa.
Viisi untuvaista keltaista kananpoikasta katseli Claraa. Piip, piip, piip!
Joka kevät Claran perhe osti hoidettavaksi kananpoikia. Tänään hän sai auttaa isää viemään ne kotiin muiden kanojen luo.
Tie, jota he ajoivat, oli kuoppainen. Mutta Clara piteli vakaasti sylissään laatikkoa, jossa poikaset olivat. Hän silitti sormenpäällään hellästi yhtä niistä. Se oli tosi pehmeä!
Kun Clara ja isä tulivat kotiin, he kävelivät takapihan kanalan luo. Kanala oli pieni vaja, jossa kaikki kanat asuivat ja jonne ne tekivät pesänsä.
”Minkä kanan luo meidän pitäisi panna poikaset?” isä kysyi.
Clara katseli ympärilleen. Yksi kana oli siirtämässä olkia keoksi. Oljista tulisi mukava pesä uusille poikasille. Ehkä siinä olisi hyvä kanaemo.
”Tämän”, Clara sanoi osoittaen kanaa.
Isä nosti lempeästi yhden kananpoikasen laatikosta ja laski sen kanaemon viereen. Kana katsoi poikasta. Se kohotti siipeään, ja äkkiä poikanen katosi!
”Minne se meni? Onko poikanen kunnossa?” Clara kysyi.
Isä nyökkäsi. ”Katso.”
Poikanen kurkisti kanaemon höyhenten alta.
”Miksi kanaemo teki noin?” Clara kysyi.
”Suojellakseen poikasta”, isä sanoi. ”Emo pitää sen turvassa ja lämpimänä siipiensä alla.”
Clara auttoi isää laskemaan muut poikaset niiden uuden kanaemon luo. Emo kohotti siipiään kootakseen ne kaikki lähelleen.
”Jeesus Kristus puhui tästä pyhissä kirjoituksissa”, isä sanoi.
”Niinkö?” Clara kysyi. ”Mitä Hän sanoi?”
”Minä näytän sinulle.”
Clara ja isä menivät sisälle. Isä otti esiin pyhät kirjoituksensa. Sitten hän alkoi lukea.
”Kuinka usein minä olenkaan kokoava sinut, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, jos teet parannuksen ja palaat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin.”*
Clara ajatteli kutakin kanaemon höyhenten alla olevaa poikasta. ”Jeesus siis kokoaa meidät niin kuin kanaemo tuo poikaset siipiensä alle?” Clara kysyi.
”Aivan oikein”, isä sanoi. ”Hän pitää meidät turvassa, aivan kuten kanaemo pitää poikasensa turvassa. Mutta Hän suojelee meitä paljolta muultakin kuin kylmältä. Hän tietää, milloin olemme loukkaantuneita, sairaita tai surullisia. Hän antaa meille rauhaa ja toivoa. Hän huolehtii meistä.”
Seuraavana aamuna Clara ruokki kanaemon ja sen uudet poikaset. Se sai hänet ajattelemaan sitä pyhien kirjoitusten kohtaa, jonka isä oli lukenut. Hän hymyili ajatellessaan Jeesusta. Hän tiesi, että Jeesus rakastaa häntä ja huolehtii hänestä, aivan kuten kanaemo pitää huolta poikasista.
Kuvitus Assia Ieradi